Suomesta johtava maa tutkitun tiedon hyödyntämisessä?

Tutkitun tiedon hyödyntäminen yhteiskunnan päätöksenteossa on noussut yhä tärkeämmäksi asiaksi. Tutkijoiden ja päättäjien välistä yhteistyötä tiivistäisivät selkeämmät toimintatavat ja valtioneuvoston kansliassa toimiva tiedeneuvonantaja.

Tutkitun tiedon käyttö päätöksenteossa puhuttaa nykyisin yhä enemmän. Hallinnolta ja päättäjiltä vaaditaan yhä nopeammin päätöksiä, vaikka yksinkertaisia ratkaisuja on entistä vähemmän ja päätöksenteko vaatii kokonaisvaltaisempaa osaamista. Tieteellisen tutkimuksen ja tutkijoiden tuottamaa tietoa tarvitaankin yhä enemmän yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena.

– Mikä voisi olla tärkeämpää kuin se, että meillä ja muissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa luotu uusi tieto tavoittaisi myös yhteiskunnan ja sen päättäjät? Tiedeyhteisön panosta tarvitaan varsinaisen päätöksentekoprosessin alussa, valmistelun aikana sekä vaikutusten arvioinnissa, sanoo Helsingin yliopiston vararehtori Hanna Snellman.

Monet päättäjät ovat aidosti kiinnostuneita tutkimuksen tuloksista ja esimerkiksi strategisen tutkimuksen hankkeet tuovat tutkittua tietoa suoraan yhteiskunnan päätöksentekijöiden tietoon. Yhteistyölle on kuitenkin valtavan paljon enemmän tarvetta, ja sekä julkisen vallan että tutkimusyhteisön pitää yhdessä ryhtyä konkreettisiin toimiin vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

 

Tutkitun tiedon hyödyntäminen hallitusohjelmaan

Olennaista tutkitun tiedon hyödyntämiselle on, että institutionaaliset rakenteet ja toimintamallit tukevat sen käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa tutkimustiedon parempaa hyödyntämistä hallitusohjelmaa ja hallituksen strategisia painopisteitä tehtäessä.

– Asiasta olisi hyvä sopia hallitusohjelmatasolla asti – tällä tavalla voisimme tehdä Suomesta johtavan maan tutkitun tiedon hyödyntämisessä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tieteellisten asiantuntijapaneelien sekä komiteavalmistelun lisäämistä suurissa sektorirajat ylittävissä hankkeissa. Lisäksi tiedon käyttö lainsäädännön vaikutusten arvioinnissa olisi tärkeää, toteaa Snellman.

Valtioneuvoston ja eduskunnan tulisi luoda toimintamalli tutkimustiedon hyödyntämiselle. Hallituksen tehtävänä on myös varmistaa, että julkisen sektorin virkamiehillä on riittävät ajalliset resurssit tutustua tutkimukseen ja hyödyntää sitä.

– Ehdotuksemme on, että valtioneuvoston kansliaan voitaisiin nimittää tiedeneuvonantaja, joka koordinoisi ja kehittäisi tieteen hyödyntämistä päätöksenteossa, sanoo Snellman.

Yliopisto kannustaa tutkijoitaan yhteiskunnalliseen vuorovaikuttamiseen

Tiedeyhteisön ja yliopistojen tehtävä on tehostaa viestintää eduskunnalle, valtioneuvostolle ja virkamiehille ajankohtaisesta ja päätöksenteon kannalta relevantista tutkimuksesta ja sen käyttömahdollisuuksista. Tutkijat kaipaavat yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttamiseen kannustamista ja rohkaisuakin yliopistolta.

– Haluamme Helsingin yliopistossa kehittää tutkijoille aitoja kannusteita yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen osallistumiselle. Olemme kehittäneet uusia toimintamalleja, kuten Helsinki Challenge -ideakilpailun ja Hack for Society –pilotin Helsingin kaupunginvaltuutettujen kanssa, jossa tutkija ja päättäjä toimivat työparina, kertoo Snellman.

Helsingin yliopisto tarjoaa lisäksi tutkijoille koulutusta sekä vaikuttavuuden osoittamisessa että kehittämisessä ja viestinnässä esimerkiksi tutkimuspalveluiden Impact Accelerator –toiminnan kautta. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kannustetaan myös muun muassa jakamalla J.V. Snellman-palkinto ansiokkaasta tieteellisen tiedon levittämisestä.

Vaikuttaminen kirjataan yliopistossa myös vahvemmin osaksi opetus- ja tutkimushenkilökunnan työtehtäviä.

– Olemme muun muassa tarkistaneet tenure track -urapolun kriteereitä niin, että yhteiskunnallinen vuorovaikutus otetaan paremmin huomioon ja se on nostettu kriteerinä näkyviin myös apulaisprofessorien rooleissa.  Lisäksi tavoitteena on tunnistaa yhteiskunnallinen vuorovaikutus myös palkkausjärjestelmässä yhtenä palkkaan vaikuttavana tekijänä nykyistä paremmin, jatkaa Snellman.

Hanna Snellman toimii Helsingin yliopistossa vararehtorina, jonka vastuulle kuuluvat yhteiskunnallinen vuorovaikutus, kansainvälisyys, kumppanuudet, alumniyhteistyö, varainhankinta erityisesti kansainvälisen varainhankinnan osalta sekä kansallinen kulttuuriperintö.

Lue lisääTutustu Helsingin yliopiston näkemyksiin seuraavaa hallituskautta 2019–2023 varten