Helsingin yliopiston näkemyksiä hallituskaudelle 2019-2023

Korkea koulutustaso, laaja-alainen osaaminen ja sivistys lisäävät hyvinvointia ja luovat pohjaa aktiiviselle kansalaisuudelle. Tieteen ja koulutuksen avulla ratkaistaan globaaleja haasteita ja rakennetaan Suomen menestystä.

Koska haluamme myös tulevaisuudessa luoda hyvinvointia ja olla osaamistasoltamme maailman parhaita maita, meidän on investoitava koulutukseen ja huippututkimukseen entistä enemmän.

Me Helsingin yliopistossa haluamme olla vahvasti mukana, kun Suomen tulevaa hyvinvointia rakennetaan laadukkaan koulutuksen ja tieteen varaan.

Suomen hyvinvoinnin kannalta on kohtalonkysymys, että pidämme huolta laadukkaasta osaamisketjustamme varhaiskasvatuksesta korkeimpaan koulutukseen ja tutkimukseen. Siksi seuraavalla hallituskaudella on taattava yliopistoille riittävä ja ennakoitava perusrahoitus ja aloitettava työ tutkimus- ja kehitystoiminnan BKT-osuuden nostamiseksi kohti kansallisesti linjattua 4 %:n osuutta vuoteen 2030 mennessä. 

Jotta tämä toteutuisi, yliopistoindeksi on otettava käyttöön pysyvästi. Lisäksi yliopistojen rahoitukseen voitaisiin tuoda vakautta pääomittamalla niitä pitkäjänteisellä suunnitelmalla. Pääomitus olisi valtion omaisuudella tehtävä investointi, joka tehdään tulevia sukupolvia ajatellen. Rahoitusta voidaan kehittää pitkäjänteisemmäksi myös yhdistämällä olemassa olevia resursseja selkeämmäksi kokonaisuudeksi niin, että nykyistä suurempi osuus pohjautuisi yliopiston omien strategisten valintojen toteutumiseen.  

Jotta yksityinen sektori ja tutkimus yhdessä saadaan mukaan bruttokansantuotteen TKI-osuuden nostamiseen, on tärkeää panostaa myös Business Finlandin tutkimus- ja kaupallistamisrahoitukseen. Erityisesti Tutkimuksesta uutta liiketoimintaa (TuTl) on osoittautunut toimivaksi rahoitusvälineeksi. Näin tuetaan tutkimukseen perustuvia innovaatioita ja niiden kaupallistamista sekä lisätään yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyötä. 

Suomen Akatemian kautta jaettavan kilpaillun tutkimusrahoituksen määrä on myös turvattava. Samalla on huolehdittava siitä, että kilpaillun rahoituksen jakotavat eivät ole tutkijoiden kannalta liian työläitä. Täydentävää rahoitusta ei tule pirstoa uusiin tukimuotoihin, sillä se kuormittaa ja hukkaa tutkijoiden työaikaa hallinnointiin ja raportointiin. Uusiin innovatiivisiin tieteellisiin avauksiin voidaan hyödyntää jo olemassa olevia mekanismeja. 

Tutkimusinfrastruktuurit ovat tutkimuksen tekemisen keskeinen perusedellytys. Tutkimusinfrastruktuurien ylläpitäminen ja kehittäminen on kansallisen kilpailukyvyn kannalta avainkysymys, mutta resurssit ovat tällä hetkellä selvästi alimitoitetut (Tutkimusinfrastruktuurien kansallinen tiekartta 2014). Suomen Akatemian vapaasti haettavissa olevan tutkimusinfrastruktuuri-rahoituksen tasoa tulisikin nostaa siten, että saamme rahoituksen pitkällä tähtäimellä kansainvälisesti uskottavalle tasolle.

Tutkimukseen ohjattavat julkiset resurssit tulee suunnata laadun perusteella. Niin taataan, että kansainvälisillä areenoilla kilpailevat yliopistomme saavat riittävästi tukea kotimaassa ja voivat jatkossakin hyödyttää koko Suomea.

Kansainvälisen kilpaillun rahoituksen lisääminen ja kotouttaminen on tärkeää. Suomen tulee vahvistaa laatuun perustuvan perustutkimuksen ja tutkimuslähtöisten innovaatioiden asemaa EU:n budjetissa ja toiminnassa. Esitämme tutkimus-, innovaatio- ja koulutusbudjetin kaksinkertaistamista EU:n rahoituskehyksessä vuosille 2021-2027. Ehdotamme koulutuksesta Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kärkiteemaa.

 

Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteet kuvitusta

Suomen tulevaisuus on osaamisessa ja osaajissa. Meidän täytyy uudistaa koulutusjärjestelmäämme niin, että se tarjoaa niitä valmiuksia, joita työelämässä ja yhteiskunnassa tällä vuosisadalla tarvitaan. 

Laadukas varhaiskasvatus sekä perus- ja toisen asteen koulutus muodostavat pohjan yliopisto-opinnoille. Tämän perustan täytyy olla kunnossa, kun korkeakoulutusta uudistetaan. Koulupudokkaiden määrä on saatava laskuun, lukion suorittaneiden määrää lisättävä, siirtymät järjestelmästä toiseen tehtävä helpommiksi ja koulutuksellista tasa-arvoa lisättävä. Yliopisto-opinnot täytyy päästä aloittamaan nuorempana. Nyt sijoitumme 25–34-vuotiaiden korkeakoulutettujen osuudessa alle OECD-maiden keskiarvon.

Kansallisesti on linjattu korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrän nostamisesta 50 prosenttiin nykyisestä 41 prosentista vuoteen 2030 mennessä. Kun tutkintoja suoritetaan nykyistä enemmän, on huolehdittava myös riittävistä resursseista, jottei opetuksen laatu laske.

Me Helsingin yliopistossa haluamme vastata muuttuviin koulutustarpeisiin: jatkossa tarvitaan tutkintokoulutuksen lisäksi yhä enemmän myös jatkuvaa oppimista ja joustavaa osaamisen päivittämistä. Yliopistojen rooli jatkuvan oppimisen ketjussa on tarjota tutkimusperusteista, uutta tietoa tarjoavaa syventävää koulutusta. Yliopistojen rahoituksessa on tärkeää huomioida tutkinnon ulkopuolisen koulutuksen lisääntyminen. 

Jatkuvan oppimisen laajapohjaisesta rahoituksesta on tärkeää sopia seuraavan hallituskauden aikana ja käydä sitä ennen yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten rahoitus jakautuu tulevaisuudessa työnantajien, yhteiskunnan ja opiskelijan itsensä kesken. 

Yliopistojen tarjontaa kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkintojen suorittamiseen on hyvä tarkastella aloittain. Tämä auttaisi myös yliopistojen selkeämmässä profiloitumisessa omille vahvuusalueilleen. Liikkuvuuden lisääminen ja monipuolisempien vaihtoehtojen tarjoaminen opiskelijoille on tärkeää. 

Opiskelijoiden näkökulmasta on tärkeää, että koulutus antaa paitsi kyvyn tieteellisen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun, myös hyvät eväät työelämään. Helsingin yliopistossa toteutettu koulutusuudistus tähtää siihen, että koulutusohjelmamme perustuvat vahvaan tutkimuspohjaan sekä ongelmien ja ilmiöiden monipuoliseen ja syvälliseen ymmärtämiseen. Siksi meiltä valmistuu osaajia, joilla on hyvät työelämävalmiudet muuttuvassa yhteiskunnassa. 

Kehitämme maisteriopintoja niin, että tutkinto on mahdollista suorittaa joustavasti nykyistä nopeammassa aikataulussa, kalenterivuodessa. 

Tulevaisuudessa digitaalinen ja kasvokkainen oppiminen sulautuvat yhteen. Digitaalisuus joustavoittaa oppimista, mutta laadukas opiskelu vaatii myös läsnäoloa ja omaan tieteenalaan ja yhteisöön kiinnittymistä sosiaalisten kontaktien kautta. Laadukkaan digitaalisen oppimiskokemuksen tarjoaminen vaatii oppimisympäristöjen rakentamisen lisäksi digiopetusta tukevaa infrastruktuuria ja digipedagogisen osaamisen kehittämistä. 

Helsingin yliopisto syventää yhteistyötä jatkossa myös toisen asteen koulutuksen kanssa: kehitämme muun muassa kaikille Suomen lukiolaisille avoimia digitaalisia opetuskokonaisuuksia. Tulevaisuudessa digikursseille ja MOOC-kursseille osallistuminen tulee muodostamaan nykyistä laajemman sisääntuloväylän yliopisto-opintoihin. 

Olemme mukana kehittämässä yliopistoistamme Suomen parhaita työpaikkoja ja yhteisöjä. Kaikkien toimijoiden yhteisiä ponnistuksia tarvitaan, jotta yliopistojen resurssit ovat riittäviä suhteessa tavoitteisiin ja opiskelijoilla ja henkilökunnalla on luottamusta tulevaisuuden uranäkymiin sekä mahdollisuuksia vaikuttaa. 

Opiskelijoille on varmistettava sellaiset olosuhteet  (ml. opintososiaaliset edut), jotka mahdollistavat opintoihin keskittymisen, sujuvan valmistumisen ja siirtymisen työelämään. Samoin on tarkoituksenmukaista, että tutkimus- ja opetushenkilöstö voi keskittyä varsinaiseen työhönsä.  

Koulutusta ja tutkintoja säätelevää normistoa on syytä keventää ja mahdollistaa yliopistoille maailman muutoksien ja kansainvälistymistarpeiden ennakointi myös koulutustarjonnassa.  

Helsingin yliopiston näkemyksiä hallitukselle 2019-2023 kuvitusta

Suomen hyvinvointiin ja menestykseen vaikuttaa seuraavana vuosikymmeninä se, avaammeko ovet uusille vaikutteille ja ihmisille, lähdemmekö itsekin maailmalle vai vetäydymmekö kuoreemme. Suomi on EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan yksi Euroopan syrjivimpiä maita. Tähän on puututtava vaikuttavin kansallisin toimin. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja vaaliminen ovat keskeinen osa arvopohjaamme.

Kansainvälistymiseen liittyvät haasteet voimme ratkaista vain yhdessä eri toimijoiden kesken – yliopistot, yritykset ja elinkeinoelämä, päättäjät ja kansalaisyhteiskunta. Työtä on sekä osaajien houkuttelussa Suomeen että jo maassa olevien opiskelijoiden ja tutkijoiden integroimisessa työmarkkinoillemme. Tällä hetkellä yliopistoista valmistuneet kansainvälistaustaiset maisterit ja tohtorit eivät kunnolla työllisty Suomeen. Siksi julkisen sektorin ja korkeakoulujen on työskenneltävä entistä vahvemmin yhdessä elinkeinoelämän kanssa. 

Suomalaiset yliopistot ovat avainasemassa yhteiskunnan osaamispohjan vahvistamisessa: houkuttelemme kansainvälisiä asiantuntijoita ja luomme kilpailukykyisiä osaamiskeskittymiä sekä uutta luovia ekosysteemejä. Tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuus edistää yhteiskunnan avoimuutta ja tieteen kehittymistä, mutta liikkuvuutta tarvitaan molempiin suuntiin. Suomea voi uhata aivovuoto, joka koskee niin erilaisia asiantuntijoita, opiskelijoita kuin tutkijoitakin, jos emme tarjoa tarpeeksi houkuttelevia opiskelu- ja tutkimusympäristöjä.

Korkeakoulutusta koskevien ratkaisujen on vastattava kiristyvään globaaliin kilpailuun parhaista kansainvälisistä ja kotimaisista osaajista. Maahantuloon ja maassaoloon liittyvät valtakunnalliset ja kaupunkien palvelut ovat kansainvälisissä rekrytoinneissa keskeinen kilpailutekijä. Suomella pitäisi olla sujuvimmat ja linjakkaimmat palvelut, jotta saamme hankittua ja pidettyä parhaat asiantuntijat.  

Palveluiden sujuvuuden lisäksi parhaita tutkijoita houkuttelevat yksikertaisesti resurssit tutkimusinfrastruktuureihin ja tutkimusryhmien palkkaamiseen – näiden osalta olemme jääneet jälkeen muun muassa muista Pohjoismaista. Tältä osin on tarpeen vahvistaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä osaamiskeskittymiämme.

Vaikka oleskelulupakäytäntöjä on kehitetty kiitettävästi viime vuosina, liittyy oleskeluluvan hakemiseen edelleen paljon tarpeetonta byrokratiaa. Rekrytoitujen tutkijoiden ja kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen saapumisen käytäntöjä on edelleen sujuvoitettava: oleskeluluvan hakemisesta ja saamisesta sekä perheen Suomeen tuomisesta on tehtävä helpompaa ja opiskelijoille tulee myöntää oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi. EU-kansalaisten tulee voida vapaasti liikkua ja elää EU-alueella. EU-kansalaisten nopeampaa rekisteröitymistä varten tarvitaan erillinen rekisteröitymisväylä. Työluvan harkinnanvaraisuudesta on luovuttava ja resursseja akateemisen tason suomen tai ruotsin kielen opetukseen lisättävä. 

kuvitusta_3_hallitusohjelmatavoitteet.jpg

Ihmiskunnan ongelmat monimutkaistuvat ja tarvittavat ratkaisut vaativat yhä kokonaisvaltaisempaa osaamista. Yksinkertaisia ja nopeita ratkaisuja on yhä vähemmän. Samanaikaisesti hallinnolta ja päättäjiltä vaaditaan nopeita tuloksia. 

Keskustelua tieteen asemasta ja tutkitun tiedon käyttämisestä päätöksenteon tukena käydään vilkkaasti: päättäjien ja virkamiesten sekä tutkijoiden kiinnostus aiheeseen on herännyt. Jotta saamme muutoksen aikaan ja edistysaskelia todella päästään ottamaan, sekä julkisen vallan että tutkimusyhteisön pitää yhdessä ryhtyä konkreettisiin toimiin vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Tiedeyhteisön panosta tarvitaan varsinaisen päätöksentekoprosessin alussa, valmistelun aikana sekä vaikutusten arvioinnissa. Asiasta olisi hyvä sopia hallitusohjelmatasolla asti. Tutkimustietoa on tarpeen myös hyödyntää kun määritellään hallituksen strategiset painopisteet ja niihin liittyvät tavoitteet (hallitusohjelma). 

Tutkitun tiedon hyödyntämistä voidaan lisätä monella tapaa, samoin olemassa olevia malleja kehittää. Tärkeää on luoda hyödyntämiselle dialogiin perustuvat institutionaaliset rakenteet ja toimintamallit; tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tieteellisten asiantuntijapaneelien sekä komiteavalmistelun lisäämistä suurissa, sektorirajat ylittävissä hankkeissa. 

Hallituksen tehtävä on myös varmistaa, että julkisen sektorin virkamiehillä on riittävät ajalliset resurssit tutustua tutkimukseen ja hyödyntää sitä. Ehdotamme, että valtioneuvoston kansliaan nimitetään tiedeneuvonantaja, joka koordinoisi ja kehittäisi tieteen hyödyntämistä päätöksenteossa. 

Tiedeyhteisön ja yliopistojen tehtävä on lisätä viestintää eduskunnalle, valtioneuvostolle ja virkamiehille ajankohtaisesta ja päätöksenteon kannalta relevantista tutkimuksesta ja sen käyttömahdollisuuksista. Helsingin yliopisto myös kouluttaa tutkijoita asiantuntijatyöhön ja tutkimustiedon välittämiseen yhteiskuntaan sekä kehittää kannusteita yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edistämiseksi. 

 

kuvitusta_4_hallitusohjelmatavoitteet.jpg