– Eettiset kysymykset ovat työelämässä pinnalla, ja tämä koskee myös tutkimusta, sanoo sosiaalipsykologi, yliopistonlehtori Liisa Myyry (kuvassa).
Myyry työskentelee valtiotieteellisessä tiedekunnassa pedagogisena yliopistonlehtorina eli kantaa erityisvastuuta oppimisen välineiden kehittämisestä. Ensi viikolla Myyryä työllistää Helsinkiin kokoontuva Euroopan tutkimusyliopistojen kesäkoulu.
Tämä Helsingin yliopistolla järjestettävä Doing the right things right -etiikkaseminaari on eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liiton viides kesäkoulu, johon kokoontuu joukko LERU-jäsenyliopistoista tiukalla seulalla valittuja väitöskirjatutkijoita.
– Kiinnostava keskustelunaihe on esimerkiksi se, mitä tapahtuu, kun eri maiden tutkijat kohtaavat kansainvälisissä hankkeissa. Meillä Suomessa on tiedeyhteisön itsesäätelyyn vahvasti perustuva eettinen ohjeistus, mutta näin ei ole kaikkialla, sanoo kesäkoulun järjestäjä, akatemiatutkija Erika Löfström.
Kesäkoulussa ruodittaviin aiheisiin kuuluu myös esimerkiksi tieteen velvollisuus parantaa yhteiskuntaa sekä tutkijoiden mediajulkisuus – kuten taito ja keinot kertoa ihmistieteiden tuloksista niin, ettei julkisuus vahingoita tutkittuja ryhmiä tai henkilöitä.
Niin havainnot kuin päätökset riippuvat arvoista
Liisa Myyryn työpajassa kesäkoululaiset analysoivat tutkimusetiikan ongelmia James Restin 1980-luvulla kehittämän moraalipsykologisen työkalun avulla.
Rest kokosi malliinsa neljä näkökulmaa, joilla pulmatilanteita voi jäsentää. Ensinnä tarvitaan eettistä herkkyyttä, jotta tutkijassa ylipäänsä herää tarve pohtia ristiriitatilannetta. Eettisen sensitiivisyyden varassa tapahtuu myös tilanteen tulkitseminen.
– Miten toimintamme vaikuttaa muihin ja keitä kaikkia ristiriidan ratkaisu koskee? Millaisia toimintavaihtoehtoja tilanteessa on? Dilemman ratkaiseminen vaatii toisen asemaan asettumista ja empatiaa, Myyry sanoo.
Tunteen ja intuition vastavoimana eettisessä päätöksenteossa toimii reflektiivinen etiikka: harkitut ratkaisut sen tiedon pohjalta, mikä päätöksentekijällä vaihtoehtojen seurauksista on.
Sitoutuminen eettiseen päämäärään ja vastuu tekojen eettisistä seurauksista puolestaan rakentavat eettisen motivaation.
– Moraalisten arvojen – henkilökohtaisten ja sosiaalisten – tulisi olla etusijalla. Ne vaikuttavat niin havaitsemiseen, käyttäytymiseen kuin päätöksentekoon, Myyry listaa.
Riittääkö selkäranka hankaliin päätöksiin?
Ratkaisevan tärkeä väline eettisen toiminnan työkalupakissa on eettinen toimeenpanotaito. Omien periaatteiden mukaisia valintoja täytyy tehdä ja toimeen tarttua hankalimmissakin tilanteissa. Tämä edellyttää tietoisuutta oman toiminnan perusteista.
– Jos yksilöllä on moraalista selkärankaa, hän kykenee toimimaan työyhteisön ristiriidoissa ja panemaan toimeksi, jos huomaa jonkun kohtelevan ryhmän jäseniä epäoikeudenmukaisesti tai toimivan muuten väärin.
“Doing the right things right” – Research Integrity in a Complex Society -kesäkoulu kokoontuu heinäkuun puolivälissä käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, Siltavuorenpenkereen Minervatorilla.