Keskustelu ilmastotoimien oikeudenmukaisuudesta päätyy usein väitteeseen siitä, että köyhä ihminen maaseudulla lopulta maksaa kaupunkilaisten kehittelemät keinot siirtyä pois fossiilisen energian käytöstä. Onko tässä perää?
Professori Eva Heiskanen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta totesi Tiedekulman paneelikeskustelussa, että kaikki kuluttajat toki hyötyvät yhtä lailla ilmastokriisin pienentämiseksi kehitetyistä ratkaisuista ja paljon entisiä paremmista tuotteista. Toisaalta tarvittava energiasiirtymän laajuus ja sen aiheuttamat kustannukset riippuvat asuinpaikasta, asumismuodosta ja julkisen liikenteen kattavuudesta.
Monille pientaloissa asuville energiasiirtymä eli energiamurros tarkoittaa käytännössä sitä, että öljylämmitys tulee korvata muilla kuin fossiilisia polttoaineita käyttävillä lämmitysmuodoilla. Erityisesti kaupunkien ulkopuolella työmatkoja ja muuta päivittäistä liikkumista varten tarvitaan usein auto, joka pitäisi päivittää sähköautoksi.
Energiasiirtymään vaadittavat investoinnit eivät kuitenkaan luonnistu tällä hetkellä kaikilta. Maaseudulla asuntokanta on keskimäärin vanhempaa kuin kaupungeissa. Markkina-arvoltaan alhaisessa talossa asuvalla, mahdollisesti iäkkäällä henkilöllä ei tavallisesti ole mahdollisuutta sijoittaa 20 000 euron kertapanosta öljylämmityksestä luopumiseen. Vielä isompi summa tarvittaisiin vanhan bensiinikäyttöisen auton vaihtamiseksi uuteen sähköautoon.
Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin (nykyisin Kestävyyspaneeli) jäsenenä aiemmin toiminut Heiskanen huomautti Tiedekulman keskustelussa, että energiamurrosta on tyypillisesti markkinoitu hienona mahdollisuutena sijoittajalle, mutta muut näkökulmat ovat jääneet pois. Jos omassa lähipiirissä ei ole ihmisiä, joilla ei ole varaa tehdä mittavia investointeja energiamurroksen toteuttamiseksi, asiaa on vaikea hahmottaa heidän kannaltaan, eivätkä kipupisteet nouse esille.
– Haasteena on, että meillä edelleen tuetaan edelläkävijöitä. Annamme 2 000 euroa sähköauton hankintaan ihmisille, joille se ehkä on enemmänkin pikkuraha. Tai tarjoamme sinänsä ihan anteliaan 4 000 euroa öljylämmityksestä luopumiseen ihmisille, jotka pystyvät keräämään koko investointia varten tarvittavan summan, Heiskanen sanoi.
Kirvestä kaivoon vai lainalla liikenteeseen?
Jos varoja täysremontteihin ja uuteen sähköautoon ei ole, houkutus heittää kirves kaivoon voi nousta suureksi. Miksi vaivautua edes ajatuksen tasolla painimaan kestävyysmurroksen tai energiasiirtymän kanssa?
Paneeliin osallistunut kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) ymmärsi hyvin tätä ajatusmallia, mutta muistutti, että vaikka kestävyysmurroksella on kiire, kaikkien ei tarvitse hankkia kaikkea uutena.
– Kyllä meillä tulee päivä, jolloin käytetyn sähköauton saa kahdella tonnilla. Mitä nopeammin saamme uusien autojen myynnin kääntymään sähköautoihin, sitä enemmän joidenkin vuosien päästä niitä tulee käytettyjen autojen markkinoille.
Kansanedustaja Hussein al-Taee (sd) esitti, että vähävaraisimpia tulisi tukea reiluun energiasiirtymään esimerkiksi kymmenen vuoden siirtymäajalla.
– Siihen mennessä sähkö- ja vetyautot ovat sellaisia, että moni voi ne ostaa. Ei ole hullu ajatus, että näille ihmisille, joilla ei ole varaa sähköautoon tai varaa saada parempaa energiaa kotiin esimerkiksi lämpöpumppujen kautta, tehdään muutoksia kymmeneksi vuodeksi.
Hallitus on lisäksi syksyllä päättänyt uudesta lainatakausohjelmasta. Valtion takaama energiaomavaraisuuslaina mahdollistaisi kotitalouksille, taloyhtiöille ja pienille ja keskisuurille yrityksille muun muassa energiansäästöremontit. Laina voisi rahoittajien toimista riippuen olla tarjolla jo vuoden 2023 alkupuolella.
Pullonkaulana myös työvoima
Kotitalouksien energiasiirtymää hidastaa käytännön tasolla aurinkopaneelien ja lämpöpumppujen asentajien puute. Tällaisia pullonkauloja olisi paneeliin osallistujien mukaan pitänyt ennakoida paremmin, ja samalla tarjota ajoissa peruskoulun jälkeistä koulutustaan pohtiville nuorille uusia ajatuksia ammattikoulutukseen.
– Yhdeksäsluokkalaiselle tytölle pitäisi viestiä, että jos olet huolestunut ilmastonmuutoksesta, voit mennä sähköautomaatioasentajan peruskoulutukseen ja suorittaa 15 osaamispistettä aurinkopaneeliasentamista. Tällaisia viestejä ei oikeastaan juuri näe julkisuudessa. Tässä olisi paljon työtä tehtävänä, koska se koskee meitä kaikkia, Eva Heiskanen totesi.
Kestävyysmurroksen käytännön toteutusta eivät myöskään helpota erityisesti viime vuosikymmenellä tehdyt, monelle alalle kohdistuneet miljardiluokan koulutusleikkaukset.
– Se ei luo sellaista ennakointia, jota Suomi tarvitsee. Nyt tarvitaan valtion puolelta 12-vuotisia sopimuksia yli puoluerajojen ja selkeä päätös: ilmasto- ja ympäristökysymyksistä ei tehdä leikkauksia, vaan ainoastaan satsauksia. Koulutukseen ei kajota, Hussein al-Taee sanoi.
Kohti kestävää yhteiskuntaa -keskustelu käytiin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 30.11.2022 osana Suunnanmuutos-teemaa. Energiaosiossa olivat mukana professori Eva Heiskanen sekä kansanedustajat Satu Hassi ja Hussein al-Taee.