Kestävyysmurroksen tiellä on kolme harhakäsitystä – tutkijat listaavat valtionhallinnolle 28 keinoa niiden kumoamiseksi
Meidän on päästettävä irti uhkakuvien kautta syntyvästä lohduttomasta tulevaisuuskuvasta ja ajatuksesta, että nykymenoa voisi jatkaa vain pienin korjauksin, sanoo Kestävyyspaneelin puheenjohtaja.

”Kestävyysmurroksen toteuttaminen on hirveän hankalaa.” ”Ihmisten arki on tulevaisuudessa samanlaista kuin tänäänkin.” ”Talouskasvu voi jatkua, ja pystymme samalla pienentämään ympäristön kuormaa.”

Yksikään edellä kuvatuista väitteistä ei ole totta, mutta silti moni uskoo niihin. Harhoista on päästävä eroon, jos Suomi tahtoo onnistua kestävyysmurroksessa. Se tarkoittaa suurta yhteiskunnan sektorirajat ylittävää murrosta, jossa monia asioita muutetaan yhtä aikaa, niin että kehitys kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa mahdollistuu nopeasti.

Harhoista eroon pääsyn lisäksi tarvitaan intoa muutoksen tekemiseen.

– Positiivisen tulevaisuuskuvan luominen Suomelle on äärimmäisen tärkeää, korostaa tutkijoista koostuvan Kestävyyspaneelin puheenjohtaja, Suomen ympäristökeskuksen professori Eeva Furman.

Mikä avuksi harhojen taklaamisessa?

Kestävyyspaneelin tuore julkaisu (pdf) osoittaa, että kestävyysmurroksen toteutus ei ole mahdottoman vaikeaa. Sitä voi verrata yleisen oppivelvollisuuden tai eläkejärjestelmän luomiseen, ja lopputuloksena voi olla jopa mukavampi ja stressittömämpi elämä.

– Meidän ei tarvitse miettiä mistä joudumme luopumaan, vaan miten haluaisimme elää.

Selvää on sekin, että nykyistä menoa ei voida jatkaa pienten korjausliikkeiden turvin. Ihmisten arki muuttuu radikaalisti, kun kestävään elämäntapaan on pakko siirtyä.

– Joko sinne mennään hallitusti tai kaoottisesti, Furman painottaa. Päätöksentekijöiden on päästettävä irti talouskasvun pakonomaisesta tavoittelusta, joka johtaa ympäristökuormituksen kasvuun ja uhkaa ihmisten hyvinvointia pitkällä aikavälillä.

Haitalliset elinkeinotuet pois ja koululaisille eväitä ongelmanratkaisuun

Kestävyyspaneeli on listannut 28 ohjaussuositusta valtionhallinnolle, joiden avulla se voi tukea kestävyysmurrosta yhdeksällä eri sektorilla.  Paneelin mukaan valtion täytyy esimerkiksi velvoittaa yritykset nivomaan luontovaikutukset tuotteidensa hintoihin. Ympäristöä vahingoittavia aloja pitää supistaa ja ajaa alas ympäristökuormituksen pienentämiseksi.

– Tämä edellyttää esimerkiksi elinkeinotukien uudelleensuuntaamista, Eeva Furman toteaa.

Kaupallisen median arvonlisäveroa pitää laskea, jotta tiedotusvälineet voivat luopua kestämätöntä elämäntapaa tukevista mainoksista ja rahoittaa toimintaansa tilausmaksuilla. Monitieteiselle, ratkaisulähtöiselle tutkimukselle on taattava pitkäjänteinen rahoitus, jotta tutkijat pystyvät käyttämään aikaa ydintehtäviinsä.

Ihmisten tulevaisuustietoisuutta pitää kasvattaa koulutuksessa – sekä eri kouluasteilla että elinikäisen oppimisen keinoin. Kouluissa kestävyyskysymykset pitää sitoa opetussuunnitelmiin. Oppilaita ohjataan ymmärtämään luonnon ja ihmisen symbioosia, opettelemaan kestävyystaitoja ja kartuttamaan keinoja, joilla selviää niin henkilökohtaisista kuin yhteiskunnallisista kriiseistä. Kestävää tulevaisuutta rakentavan oppimisen on koskettava myös aikuisia, joiden vastuulla on tehdä pitkävaikutteisia päätöksiä nyt.

Furmanin mukaan suositukset viitoittavat muutokselle suuntaa. Valtion tehtäväksi jää etsiä parhaat keinot kestävyysmurrokseen yhdessä kunkin sektorin ja tutkijoiden kanssa.

Kohti maailmaa, jossa varallisuus jakautuu oikeudenmukaisesti

Kestävyyspaneeli korostaa, että bruttokansantuotteen rinnalle on tuotava muita hyvinvoinnin mittareita. Nyt kaikki talouskasvu nähdään hyvänä, vaikka osa siitä tuhoaa elämän edellytyksiä.

Myös varallisuus on jaettava oikeudenmukaisemmin. Päättäjien täytyy luoda mekanismeja, joilla yritysten tuotot jakautuvat nykyistä paremmin tuotantoketjun alkupäähän. Eriarvoisuuden kasvaessa hyvinvointi laskee kaikilla, myös vaurailla.

Furmanin mukaan kestävyysmurros on paras keino ehkäistä varallisuusromahduksia. Silti sen toteuttamista vastustetaan. Monet yritykset ja maat hyötyvät nykytilanteesta, ja useilta ihmisiltä muutosvaihe voi viedä alta työpaikan tai elannon. Siksi muutoksen häviäjiä on tuettava siirtymässä kestävään toimintaan.

Eläm­me kes­tä­vyys­mur­rok­sen ai­kaa, joka vai­kut­taa jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mään maa­pal­lol­la. Tiedekulman Suunnanmuutos-ohjelmasarjassa 22.11.–1.12.2022 pohditaan, miten talous, eläminen ja energian- ja ruuantuotanto uudistetaan niin, että hyvinvointi silti säilyy – ja paranee.

Kaupungeista aineettoman kulutuksen keitaita

Millaisia ovat kaupungit sitten, kun elämme kestävässä yhteiskunnassa? Kestävyyspaneelin mukaan kaupungit on kuviteltava täysin uudenlaisiksi paikoiksi. Ne eivät enää pyöri tavaroiden ostamisen ympärillä, vaan niistä tehdään kulttuurin ja lähiluonnon keitaita.

– Kaupungit ovat niin mukavia, että niistä ei haluta lähteä pois, kuvailee paneelin jäsen, Helsingin yliopiston professori Tuuli Toivonen.

Oleellista on, että kestävistä valinnoista tehdään helppoja, miellyttäviä, halpoja ja saavutettavia. Vihreää liikkumista voi tukea työsuhdesähköautoilla ja -pyörillä. Isojen ja välttämättömien muutosten rinnalla myös pienet toimet voivat lisätä kestävien valintojen houkuttelevuutta. Sellaisia ovat vaikkapa joukkoliikennevälineiden siisteyden varmistaminen tai metroasemien äänimaiseman ja valaistuksen kohentaminen.

Rakentamisen tarvetta voi hillitä hyödyntämällä kouluja ja vastaavia tiloja myös muihin tarkoituksiin. Suutari-, räätäli- ja lainauspalvelut tuodaan kaikkien ulottuville alentamalla niiden arvonlisäveroa.

– Se olisi paluuta vanhaan, mutta ei ankealla tavalla, Toivonen kiteyttää.

Oleellista on myös määritellä tiukat kestävyyskriteerit kuntien ja uusien hyvinvointialueiden rahoitukselle.

Toivonen muistuttaa, että murroksen tarpeellisuus kumpuaa pohjimmiltaan muustakin kuin arvovalinnoista – niistä rajoista, jotka meidän elämällämme ja planeetalla oikeasti on.