Pandemiat ja terveyskriisit valaisevat eläinoikeustutkimuksen tärkeyttä
Eläinoikeus oikeudenalana hakee vahvempaa asemaa vakiintuneiden oikeudenalojen rinnalla. Helsingin yliopiston tutkijaryhmä kokee, että eläinoikeuden peruskysymyksissä on vielä paljon selvitettävää.

Eläinoikeustutkimus hakee ratkaisuja eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumiseen. Alan tutkimus yhdistyy muihinkin polttaviin kysymyksiin kuin nimenomaisesti eläinten oikeuksiin ja voi siten osaltaan olla mukana tarjoamassa ratkaisuja esimerkiksi kestävyysongelmiin.

­– Eläinoikeus kytkeytyy myös laajempiin ympäristöongelmiin ja terveyskriiseihin, kuten esimerkiksi pandemioihin. Eläintuotannon yhteydet molempiin ovat aika ilmeisiä.

Näin sanoo Visa Kurki, apulaisprofessori ja yksi jäsenistä oikeustieteellisen tiedekunnan ANIWERE-tutkimusryhmässä (Animals under a Welfarist Regime). Ryhmän muut jäsenet ovat väitöskirjatutkija Tero Kivinen, väitöskirjatutkija Veera Koponen, väitöskirjatutkija Veerle Platvoet ja väitöskirjatutkija Marina Baptista Rosa. Heidän lisäkseen ryhmään kuuluu myös kaksi vierailevaa tutkijaa sekä tutkimusavustaja.

Tutkimusryhmä koostuu nuorista tutkijoista ja se on perustamisensa jälkeen kasvanut sekä jäsenmäärältään että toiminnaltaan – siinä mielessä ryhmä peilaa eläinoikeuden kehitystä. Se, että oikeudenala vielä hakee paikkaansa, tekee siitä tutkijalle erityisen houkuttelevan.

­– Tämä on kiinnostava ala, koska eläinoikeudessa on niin paljon tutkimatonta. Tämän aiheen parissa et pelkästään tee reunahuomautuksia siihen, mitä muut ovat aiemmin kirjoittaneet, sanoo Kurki.

Mikä on eläinten asema laissa?

Kun eläinoikeudesta puhuu, on alkuun hyvä erottaa eläinoikeus oikeudenalana eläinten oikeuksista. Eläinsuojelu ja eläinten oikeudet ovat toki osa eläinoikeutta, mutta eläinoikeus käsittelee laajemmin sitä, miten ihmisten ja eläinten välistä yhteiseloa säännellään.

Idea eläinoikeuteen keskittyvästä tutkimusryhmästä tuli Kiviseltä ja Kurjelta. He kokivat, että oikeudenalan yleisiä periaatteita ei ole vielä tutkittu riittävän perusteellisesti.

– Eläinoikeudesta on itse asiassa kirjoitettu aika pitkään ja aika paljon, mutta paljon on otettu annettuna, eikä tiettyjä asioita ole problematisoitu. Me pyrimme avaamaan keskeiset käsitteet, sanoo Tero Kivinen tutkimustyön tavoitteista.

Hanke keskittyy analysoimaan eläinoikeuden nykymallia, ”hyvinvointiregiimiä”, joka vallitsee länsimaisissa oikeusjärjestyksissä. Hyvinvointiregiimissä eläimiä kohdellaan omaisuutena, mutta niiden hyvinvointia suojellaan tarpeettomalta kärsimykseltä. Eläinten kasvattaminen ruoaksi tai koe-eläimiksi on sallittua mutta säänneltyä. Projekti pyrkii luomaan teorian, joka selittää hyvinvointiregiimin keskeiset piirteet.

Modernin eläinoikeuden alkuna voi pitää 1800-lukua, jolloin länsimaissa säädettiin ensimmäisiä eläinsuojelulakeja. Näiden lakien tarkoitus oli puuttua eläinrääkkäykseen. Räikeimpiin rikkomuksiin puuttumisen jälkeen lainsäädäntö on pikkuhiljaa edennyt suuntaan, jossa pyritään takaamaan eläimille riittävä hyvinvointi. Käytännön täytäntöönpano on tosin usein heikolla tasolla.

Viime vuosien ehkä oikeudellisesti kiinnostavin suuntaus on ollut pohdinta siitä, voiko eläimelle antaa oikeussubjektin aseman, jolloin eläimellä olisi tosiasiallisia juridisia oikeuksia. Visa Kurki on tutkimuksessaan tarkastellut juuri tätä kysymystä, ja laajemminkin pohtinut oikeussubjektikysymyksiä. Kurki esittää, että eläin voidaan rajatussa mielessä ymmärtää oikeussubjektiksi jo nyt, minkä seurauksena eläimellä voi olla juridisia oikeuksia. Niin Suomessa kuin kansainvälisestikin keskustelua on käyty myös eläinten perusoikeuksista: esimerkiksi Argentiinassa Cecilia-nimiselle simpanssille myönnettiin oikeusjutun seurauksena perusoikeudet.

Hyvinvointiajattelun vastinparina eläinoikeustutkimuksessa on ollut abolitionistinen eläinoikeusteoria, jonka mukaan ajatus eläimistä ihmisten omaisuutena pitäisi lakkauttaa. Tämän teorian mukaan kaltoinkohteluun liittyvät ongelmat juontavat juurensa siitä, että suhtaudumme eläimiin omaisuutena. Näin ollen säännöt eläinten paremmasta kohtelusta johtavat harhaan, sillä ne oikeuttavat eläinten kohtelun omaisuutena.

Tämän suuntauksen perustaja Gary Francione on yksi pääpuhujista Theory of Animal Law -konferenssissa, jonka ANIWERE järjestää Helsingissä 17.­–18. kesäkuuta 2022. Francionen lisäksi konferenssissa puhuvat muun muassa David Favre ja Saskia Stucki, hekin oikeudenalan tunnetuimpia nimiä.

Vahva teoreettinen lähestymistapa leimaa myös ryhmän järjestämää konferenssia, jonka puhujalista koostuu yksinomaan tutkijoista.

Lakiuudistus Suomessa jäämässä näennäiseksi

Eläinoikeuskysymykset ovat ajankohtaisia myös siksi, että lakiin on luvassa muutoksia lähiaikoina. Eläinsuojelulaki vuodelta 1996 on tarkoitus uudistaa, ja näillä näkymin hallitus antaa esityksensä uudesta laista eduskunnalle elokuun 2022 aikana.

Mutta vaikka kyseessä on kokonaisuudistus, ja vaikka uudistusta on työstetty pitkään, siitä on tutkijaryhmän mukaan tulossa pannukakku lukuisten poikkeusten ja pitkien siirtymäaikojen myötä.

– Muutokset ovat marginaalisia. Kyseenalaistan lakiehdotuksen erityisesti siitä näkökulmasta, että eläinsuojelulakia kokonaisuudistetaan harvoin ja nyt tehtävät ratkaisut voivat vaikuttaa eläinten käyttöön useita vuosikymmeniä, sanoo Veera Koponen, joka tutkimuksessaan on keskittynyt määrittelemään Suomen eläinsuojeluoikeuden yleisiä periaatteita.

Pahimmassa tapauksessa laki on jo vanhentunut astuessaan voimaan.

– Euroopan tasolla tapahtuu muutoksia esimerkiksi häkkikasvatuksen kiellon osalta, ja EU-tasolla on myös käynnissä kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi. Lakiehdotuksessa näitä ei ole huomioitu juuri lainkaan eikä varauduta siihen, että EU-tasolta tulisi kunnianhimoisempaa säätelyä.

Maailmanlaajuisella tasolla muutoksia saattaa myös olla luvassa, sillä ajatus globaalien ongelmien ratkaisemisesta kansainvälisten sopimusten kautta on saanut nostetta viime aikoina. Pandemiat ja ympäristöongelmat ovat tehneet maaperästä hedelmällisen muutoksille.

Eurooppaa pidetään globaalissa katsantokannassa edistyksellisimpänä eläinten oikeuksien suhteen, mutta kansainvälisen eläinoikeusaktivismin retoriikkaan tutkimuksessaan perehtynyt Tero Kivinen korostaa, että siinäkin on riskinsä, jos pyrkimyksiä parantaa eläinten asemaa ohjataan liian vahvasti länsimaista käsin.

­– Tähän liittyy pieni kulttuuri-imperialismin vaara. Esimerkiksi valaanpyyntiin liittyy merkittäviä kulttuurisia sekä alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä näkökohtia. Kuka saa puhua globaalilla äänellä ja sanoa, mitkä käytännöt ovat kiellettyjä ja paheksuttuja ja mitkä ei?