Metsästä pelastus muoviongelmaan

25.8.2015
Muovit saavat rinnalleen ja ajan kuluessa ehkä syrjäyttäjäkseenkin biomateriaaleja. Kuusen hemiselluloosa on lupaava biokalvojen materiaali.

Kun muovi saapui Pohjolaan 1950–60-luvulla, se oli kumouksellinen ja kätevä materiaali, joka mullisti suomalaisen kotitalouden. Haitat kävivät ilmeisiksi vasta myöhemmin, 1960–70-luvun taitteessa. Nyt muovi on varsinkin merieliöstön riesa. Tyynellämerellä seilaavat tälläkin hetkellä jättimäiset muovijätelautat.

– Jos jo alatasolla ravintoketjussa näkyy, että eliöt syövät muovia, ylempänä kalojen ja lintujen kohdalla muovia kertyy elimistöön huomattavia määriä, kertoo tutkija Olli-Pekka Penttinen ympäristöekologian oppiaineesta.

Hylkeet takertuvat muovijätteisiin, pintavesien kaloilla mahalaukuista löytyy muovia ja myös kuolleina löydetyistä kilpikonnista valtaosa on niellyt sitä. Vain energiajätteeksi kierrätetty muovi pysyy varmuudella pois merestä.

Kuusipuu tarkemmin käyttöön

Öljypohjaisten muovien tilalle kehitellään uuraasti biopohjaisia ja biohajoavia vaihtoehtoja. Osa keksinnöistä on jo tuotannossa ja myynnissä, osa vielä tuotekehityksessä.

Esimerkiksi bioetanolista valmistetuista PE- ja PET-muoveista tehdään jo kierrätettäviä virvoitusjuomapulloja. Ne eivät kuitenkaan ole biohajoavia, joten kierrätyksen pitää toimia hyvin.

Yksi Helsingin yliopistossa tutkittava biovaihtoehto on kuusen hemiselluloosa, jota saadaan paperiteollisuuden prosesseista.

– Hemiselluloosaa esiintyy kasveissa yleisesti, mutta sitä ei aiemmin osattu ottaa talteen oikealla tavalla, kertoo dosentti Kirsi Mikkonen elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Vuosikymmenen tutkimustyö on tuonut hyviä tuloksia. Hemiselluloosasta valmistettu pakkauskalvo näyttää aivan muovilta, mutta sitä voi vaikka syödä. Hemiselluloosasta tehdyt kalvot ovat kaasutiiviitä, ja niitä voisi käyttää esimerkiksi valmisruoan suojana. Pakkaus liukenee kuumaan veteen.

Veteen liukeneminen on toisaalta myös biohajoavien materiaalien heikkous. Ne saattavat märkänä esimerkiksi turvota.

Kuin vaahtokarkkeja

Kirsi Mikkosen tutkimusryhmän toinen innovaatio on aerogeeli, joka niin ikään valmistetaan puusta. Aerogeelikuutiot muistuttavat vaahtokarkkeja.

– Aerogeeli on kevyttä, mutta mekaanisesti melko lujaa. Se on huokoista, joten sitä voi käyttää nesteiden tai haihtuvien yhdisteiden sitomiseen tai vapauttamiseen. Se toimii hyvin myös lämpöeristeenä.

Biohajoavien materiaalien kierrätys ja lainsäädäntö herättävät vielä kysymyksiä, mutta suunta on hyvä.

– Biohajoavilla muoveilla on laajoja käyttömahdollisuuksia, Mikkonen arvioi.

Lue lisää aiheesta perjantaina 28.8. ilmestyvästä Yliopisto-lehdestä.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys