Kotieläinten jalostustieteen professori Asko Mäki-Tanila paneutuu tutkimuksessaan jalostuksen perustaan: Millaista perinnöllistä vaihtelua eläimissä on ja miten sitä voidaan kestävästi hyödyntää?
‒ Nykyisillä molekyyligenetiikan keinoilla on helppoa löytää vikageenejä. Menetelmät ovat periaatteessa samoja eri eläinlajeilla.
Lehmien, sikojen ja kanojen rinnalla Mäki-Tanila on tutkinut esimerkiksi poroa.
Kotieläimet eivät kuitenkaan ole professorin alkuperäinen tutkimusaihe, vaan hän siirtyi eläinkysymyksiin kasvinjalostuksesta. Alanvaihdon takana oli matematiikkarakkaus.
‒ Kotieläinpuolella käytetään enemmän matematiikkaa ja tilastotieteen menetelmiä, mikä kiehtoi minua. Jalostus on monimutkainen systeemi, joka saadaan tilastotieteen avulla puristettua melko yksinkertaiseksi, hallittavaksi ja ennustettavaksi.
Maito, terveys ja vasikat
Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikissä kotieläinjalostuksen perinne on vahvaa etenkin lehmätutkimuksessa.
‒ Kun maitotuotosta halutaan lisätä, on tärkeä tutkia, miten se vaikuttaa lehmän terveyteen ja esimerkiksi poikimisiin. Suomessa on tällaiseen työhön olemassa hyvät aineistot, Rauman kyljessä lypsykarjatilalla kasvanut professori kiittää.
Eläinjalostuksen parissa työskennellessä tulokset näkyvät hänen mukaansa palkitsevan pian.
Mäki-Tanila rekrytoitiin yliopistolle Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, mutta aiemmalta uralta löytyy kokemusta kauempaakin. Mäki-Tanila väitteli Edinburghin yliopistossa ja korostaa alansa rajat ylittävää luonnetta.
‒ Suuriin kansainvälisiin jalostusalan yrityksiin on tärkeä pitää yhteyttä.
Tieteenalarajoja puolestaan pitää ylittää vähintäänkin eläinlääketieteen, genetiikan ja evoluutiobiologian suuntaan.
Mäki-Tanila aloitti professorina Viikissä tänä syksynä. Muiden tuoreiden professorien lailla hän pitää alaansa luotaavan juhlaluennon tänään 3.12. yliopiston keskustakampuksella, päärakennuksessa. Luennot ovat yleistajuisia ja kaikille avoimia, tervetuloa kello 14 alkaen!