Toimeentulotuki siirrettiin kunnilta Kelan hoidettavaksi, työttömiin kohdistuva aktiivimalli on otettu käyttöön, perustulokokeilu on loppusuoralla ja hallitus pyrkii toteuttamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen, joka muuttaa suomalaista julkishallintoa ennennäkemättömällä tavalla.
Nämä ovat esimerkkejä sosiaalipolitiikan uudistuksista, joissa perusteellisen esityön sijaan on keskitytty jälkikäteisarviointiin, sanoo Helena Blomberg-Kroll, Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan professori.
– Tämä on ongelmallista kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kannalta, koska kokeilut kohdistuvat usein juuri heihin, hän toteaa.
Blomberg-Kroll on tutkinut suurten suomalaisten sosiaalipoliittisten uudistusten seurauksia Suomen Akatemian rahoittamassa Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana (TITA) -konsortiohankkeessa. Hän on keskittynyt erityisesti siihen, mitä tapahtui, kun toimeentulotuen perusosa siirrettiin kunnilta Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa.
– Päätös toimeentulotuen siirtämisestä tehtiin edellisen hallituksen aikana, mutta kokeilujen vauhti on kiihtynyt nykyisellä hallituskaudella. Harvassa maassa uudistetaan sosiaalipolitiikkaa yhtä perinpohjaisesti kuin Suomessa, Blomberg-Kroll huomauttaa.
Nimetön koneisto korvaa henkilökohtaisen tuen
Blomberg-Kroll on yhdessä kollegoidensa kanssa tutkinut, miten toimeentulotuen kanssa aiemmin työskennelleet kuntien sosiaalityöntekijät ja toimeentulotukea hakeneet asiakkaat suhtautuvat toimeentulotuen perusosan siirtämiseen. Kunnat hoitavat edelleen täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen liittyviä asioita.
– Sosiaalityöntekijät suhtautuivat hankkeeseen aluksi erittäin suopeasti, koska he uskoivat, että Kela hoitaisi toimeentulotuen teknisen myöntämisen, mikä vapauttaisi sosiaalityöntekijöiden aikaa asiakastyöhön.
Siirtymäaika osoittautui kuitenkin kaoottiseksi. Uudistuksesta on nyt kulunut kaksi vuotta, ja sosiaalityöntekijät joutuvat edelleen käyttämään paljon työaikaa tehdäkseen täydennyksiä ja selvittääkseen tilanteita, joissa asiakkaille on käynyt huonosti.
– Toimeentulotukea koskevat Kelan tulkinnat ja päätökset ovat johtaneet siihen, että yhä useampi asiakas on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Kullakin asiakkaalla oli aiemmin oma nimetty sosiaalityöntekijänsä, johon he saattoivat ottaa yhteyttä. Huomattava ero aiempaan on se, että järjestelmä on nyt jaettu neuvontaan ja päätöksentekoon. Lisäksi neuvoa antavat ja päätöksiä tekevät henkilöt vaihtuvat kerrasta toiseen, Blomberg-Kroll sanoo.
Jotkut asiakkaat pitävät nimetöntä hakumenettelyä hyvänä asiana, kun taas toiset valtaa epätoivo, kun he saavat ristiriitaisia tietoja eri tahoilta eivätkä voi keskustella asioista ja päätöksistä kenenkään kanssa.
– On tärkeää pohtia, ketkä ovat kokeilukulttuurin voittajia ja häviäjiä. Jos ihmisellä on riittävät voimavarat, hän selviää uudistuksesta kuin uudistuksesta. Mutta monet sosiaalipoliittiset uudistukset kohdistuvat usein ryhmiin, joiden voimavarat ovat muutenkin vähissä.
Yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen ja vieraantuminen
Toimeentulotuen hakemista pidetään usein häpeällisenä ja leimaavana. Menettelyn siirto Kelaan on johtanut hakemusten lisääntymiseen. Blomberg-Kroll tulkitsee, että toimeentulotuen hakeminen Kelalta on vähemmän leimaavaa kuin sen hakeminen kuntien sosiaalitoimelta. Polarisaatio toimeentulotuen saajien joukossa on sen sijaan lisääntynyt.
– Vaikuttaa siltä, että uudistuksen myötä tämä ryhmä on jakaantunut kahtia yhtäältä voimavaroiltaan vahvempiin henkilöihin, jotka selviävät digitaalisessa yhteiskunnassa, ja toisaalta niihin, jotka ovat hukassa uudessa nimettömässä järjestelmässä, Blomberg-Kroll kuvaa.
Toimeentulotuen hakemisen ehdot ovat tasa-arvoisempia nyt, kun päätökset tehdään kuntien sijaan Kelassa. Käsittelystä on tullut kuitenkin kaavamaisempaa: hakijoiden yksilöllisiä olosuhteita ei oteta huomioon, mikä on johtanut monen kohdalla heikennyksiin, tutkimustulokset osoittavat.
Monet tutkimukseen vastanneet asiakkaat ovat pettyneet viranomaisten toimintaan. Luottamus viranomaisiin on heikentynyt varsinkin niillä, joita uudistus on koetellut eniten. Nämä ovat esimerkiksi henkilöitä, joilla on ollut vaikeuksia hakea tukia uudessa nimettömässä ja digitalisoidussa järjestelmässä tai joiden hakemukset on hylätty tai joiden tukia on laskettu.
– Ihmiset, jotka pettyvät pahasti yhteiskuntaan ja sen tarjoamaan apuun voivat turhautua ja vieraantua yhteiskunnasta. Vaarana on, että tällaiset ihmiset torjuvat yhteiskunnan kokonaan ja jäävät täysin vaille apua. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Monet asiakkaat ovat vihaisia ja turhautuneita, mikä ei ole hyvä lähtökohta yhteiskunnan kehittämiselle.
Suomi on kokeilukulttuurin edelläkävijä
Suomi on sosiaalipolitiikassa kokeilukulttuurin edelläkävijämaa.
– Harva maa vaikuttaa tekevän yhtä monia sosiaalipoliittisia kokeiluja yhtä aikaa, sanoo Blomberg-Kroll.
Suomi on lähtenyt eri tielle kuin naapurit. Muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa kehityssuuntana on ollut sosiaalipoliittisten palveluiden hajauttaminen. Suomessa sen sijaan on menty päinvastaiseen suuntaan, esimerkiksi kun toimeentulotuen perusosa siirrettiin kunnilta Kelalle.
– Heitämme sata kananmunaa ilmaan ja katsomme, minne ne putoavat, mitkä säilyvät ehjinä ja mitkä menevät rikki, hän jatkaa.
Blomberg-Kroll pitää linjauksia myös keskenään ristiriitaisina. Samalla, kun toteutetaan perustulokokeilua, jonka perusajatuksena on vastikkeeton kansalaispalkka, hallitus on ottanut käyttöön vastikkeellisen aktiivimallin, jossa työttömyystuen saanti edellyttää osallistumista työllistymistä edistävään toimintaan.
– Aiemmin oli olemassa sisäänrakennettu idea tietystä linjasta ja noudatettiin tiettyä ideologiaa, nyt siirrytään yhdestä ääriehdotuksesta toiseen. Sosiaalipoliittisesta näkökulmasta tätä kulttuuria on vaikea ymmärtää, Blomberg-Kroll sanoo.
Siinä, missä suomalainen politiikka perustui aiemmin konsensukseen, uudistuksia yritetään nyt puskea läpi ilman laajaa parlamentaarista tukea ja ilman, että uudistukset olisi valmisteltu laajoissa parlamentaarisissa työryhmissä. Kulttuuri on siis muuttunut, mutta mistä se johtuu?
– Luulen, että taustalla on pitkään jatkunut taloudellinen laskusuhdanne. Olimme tietyssä vaiheessa luokan priimuksia taloudellisten edellytysten, kasvun ja kilpailukyvyn suhteen, mutta emme ole toipuneet vuoden 2008 taantumasta monien muiden maiden tavoin. Se on johtanut kulttuuriin, jossa pyrimme muuttamaan tilannetta kehittämällä ratkaisuja kokeilujen kautta, Blomberg-Kroll kuvailee.
– Kokeiluvaltion luonteeseen kuuluu myös uudistusten nopea vauhti. Valmistelevaa työtä ja selvityksiä ei ehditä tehdä kunnolla, mitä perustellaan vetoamalla siihen, että halutaan ensin kokeilla ja vasta sitten arvioida ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä.
Toimeentulotuen siirtoa koskevan selvityksen alustavat tulokset viittaavat myös siihen, että uudistusten onnistuminen riippuu täysin siitä, miten ruohonjuuritason ”byrokraatit”, kuten sosiaalityöntekijät ja hakemusten käsittelijät, sisäistävät uudet ajatukset ja seuraavat ja toteuttavat niitä. Nämä sosiaalipoliittiset uudistukset kohdistuvat loppujen lopuksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
Antologia toimeentulotukiuudistuksen seurauksista julkaistaan keväällä 2019 Kelan tieteellisessä vertaisarvioidussa julkaisusarjassa.