“Sairaan vaikea äänestää” – Miten terveydentila vaikuttaa poliittiseen osallistumiseen?
Hyväosaisuus kasaantuu monin eri tavoin. Se näkyy myös poliittisessa osallistumisessa. Terveet ihmiset äänestävät esimerkiksi muita todennäköisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi syöpäpotilaat ovat jopa erityisen aktiivisia äänestäjiä? Tutkijatohtori Hannu Lahtinen kertoo terveydentilan ja äänestämisen yhteyksistä.

Terveydenhoidon järjestäminen on yksi suurimpia julkisen talouden menoeriä ja myös poliittisen väännön kohteita. Sillä, kuka poliittisissa päätöksentekoelimissä istuu, on myös merkitystä väestön terveyteen liittyviin päätöksiin.

Terveys on kuitenkin saanut yllättävänkin vähän huomiota poliittisen osallistumisen määrittäjänä akateemisessa opetuksessa ja tutkimuksessa. Tilanne on alkanut vähitellen muuttumaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Lukuisat viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset vahvistavat heikon terveydentilan olevan yhteydessä ennen kaikkea matalampaan äänestystodennäköisyyteen. Terveytensä hyväksi kokevien ja toisaalta korkeintaan kohtalaiseksi kokevien välillä on yli kymmenen prosentin ero äänestysaktiivisuudessa. Erot ovat vastaavat muuallakin Euroopassa

Eri sairaudet vähentävät poliittista osallistumista eri tavoin

Ihminen osallistuu poliittisesti jos hän pystyy, haluaa tai joku on kysynyt häntä mukaan. Toisin sanoen osallistuminen edellyttää resursseja, motivaatiota ja muiden kannustusta. Heikko terveys voi vaikuttaa kaikkiin näistä – toisaalta terveyttä voi lähes pitää osallistumisen resurssina jo itsessään. 

Poliittista osallistumista on monenlaista, puhumattakaan terveyden moniulotteisuudesta. Erilaiset terveysongelmat vaikuttavatkin osallistumiseen eri syistä ja eri tavoin. 

Erityisen matala  äänestysaktiivisuus on niillä, joilla on kroonisia neurodegeneratiivisia sairauksia, kuten dementia. Sairauden aiheuttama kognitiivisen kapasiteetin heikkeneminen vaikeuttaa politiikan seuraamista ja äänestyspäätöksen tekoa sekä itse äänestämiseen liittyvää fyysistä toimintaa. 

Masennus puolestaan vaikuttaa  ennen kaikkea osallistumismotivaatioon. Esimerkiksi usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa päätöksentekoon on masentuneilla alempi. Siksi aktiivinen poliittinen osallistuminen tuntuu varsin kaukaiselta ajatukselta. 

Terveysongelmat voivat aktivoida poliittiseen toimintaan

Toisaalta erilaisiin terveysongelmiin liittyy osallistumista aktivoivia mekanismeja. Omat ongelmat ja terveydenhuoltopalveluiden aktiivinen käyttö voivat herättää näkemään laajempia yhteiskunnallisia epäkohtia. 

Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa onkin huomattu, että syöpää sairastaneet äänestävät hieman koko väestöä aktiivisemmin. Taustalla voi olla potilasyhdistysten, kuten syöpäjärjestöjen, poliittiseen osallistumiseen kannustava toiminta. 

Myös terveyteen löyhästi liittyvä vammaisuus saattavaa herkistää epäoikeudenmukaisuuden havaitsemiselle yhteiskunnassa. Ne, joilla on päivittäiseen elämään vaikuttavia toimintarajoitteita, esimerkiksi liikuntavammaisuutta, ottavat aktiivisesti yhteyttä päättäjiin ja osallistuvat mielenosoituksiin, mikäli omiin rajoitteisiin tai vammaisuuteen liittyy syrjinnän kokemusta.  

Jos terveyden ja äänestämisen välillä on yleisesti selkeä yhteys, joissain muissa poliittisen osallistumisen tavoissa, kuten mielenosoituksiin osallistumisessa, vetoomusten allekirjoittamisessa ja yhteydenotoissa virkamiehiin, erot ovat vähemmän selkeät.

Kyse on paitsi ihmisyksilön, myös demokratian terveydestä

Yhteisöön kiinnittyminen on tärkeä hyvän elämän edellytys. Aktiivista osallistumista yhteiskuntaan voi pitää Hannah Arendtin tai Erik Allardtin ajatuksia seuraten tärkeänä hyvinvoinnin ja jopa ihmisenä olemisen ehtona. Osallistumismahdollisuuksien takaaminen eri ihmisryhmille onkin tärkeää monenlaisen syrjäytymisen välttämiseksi.

Osallistumattomuuden seurauksena on myös konkreettinen päätöksenteon vinoutuminen: jos jokin ihmisryhmä ei äänestä, heidän etujaan ei aja oikein kukaan. 

Terveydentilan ja demokratian  suhde on otettu Suomessa monessa mielessä kattavasti huomioon. Äänestämisestä on pyritty tekemään mahdollista niillekin, joilla on terveydellisiä toimintarajoitteita. Esimerkiksi sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on äänestyspisteitä, ja lisäksi ihmisillä on mahdollisuus vaaliavustajien käyttöön. Viime vuonna kuntavaalit siirrettiin terveyssyistä – koronapandemian aiheuttaman uhan takia.  

Myös vuodesta 2012 lähtien käytössä ollut kansalaisaloitejärjestelmä on onnistunut demokraattinen innovaatio terveyteen liittyvän osallistumisvajeen näkökulmasta. Kansalaisaloitteiden allekirjoitus on ollut yleisempää terveytensä heikommaksi kokevien keskuudessa verrattuna muihin samanikäisiin. 

Toisaalta heikko terveys on yhteydessä matalampaan luottamukseen erilaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia instituutiota kohtaan. Luottamus onkin ehkä yksi tärkeimpiä terveyteen liittyviä osallistumiseroja selittävä tekijä. Jos ei luota esimerkiksi politiikkoihin, niin motivaatio vaikuttaa äänestämällä on luultavasti melko alhainen.  

Toki heikko terveys on yhteydessä moniin muihinkin tekijöihin, kuten käsitykseen siitä, onko itsellä kykyä ymmärtää politiikkaa sekä tyytyväisyyteen demokratian toimintaa kohtaan. 

Poliitikkojen kannattaakin jatkossa olla kiinnostuneita terveyden ja yhteiskunnallisen osallistumisen välisistä yhteyksistä paitsi demokratian itsensä kannalta, mutta myös strategisista syistä. Tietyiltä, tällä hetkellä varsin passiivisilta väestöryhmiltä, on nimittäin kanavoitavissa uusia ääniä ehdokkaille ja puolueille.

Kiitos Hanna Wassille arvokkaista kommenteista ensivaiheen käsikirjoitukseen.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Mustread Akatemiassa 10.5.2022.

 

Kiinnostaako yhteiskunnan tutkimus? Tutustu teemaan.