Teknologia mahdollistaa työn irrottamisen ajasta ja paikasta. Etätyö pääsee läsnätyötä helpommin hiipimään myös kodin ja vapaa-ajan tiloihin.
– Korona-aika paljasti perheiden ja hoivavastuiden erilaisuuden, joka vaikuttaa myös mahdollisuuteen tehdä etätyötä, kertoo dosentti, tutkimuskoordinaattori Mira Karjalainen.
– Pahimmillaan etätyö voi vahvistaa luokkaistumista, rodullistamista ja sukupuolistunutta eriarvoisuutta.
Karjalainen työskentelee CoWeAll-hankkeessa, joka paneutuu tasa-arvoisen työelämän kysymyksiin pandemianäkökulmasta. Karjalaisen tutkimus käsittelee työn rajojen hämärtymistä. Tutkimuksen pohjana on tietotyöyritykseen tehty kysely, joka toteutettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2020 ja toisen kerran syyskuussa 2021. Tutkimus on siis tehty kokonaisuudessa pandemia-aikana. Se on julkaistu Työelämän tutkimus -lehdessä.
Työn rajat horjuvat
– Tilastollisesti hoivavastuu jakautuu enemmän naisille, ja korona-aika teki tämän vastuun näkyväksi myös miehille, jotka eivät ole useinkaan viettäneet vauva-aikaa kotona, Karjalainen kertoo.
Etätyöoloihin vaikuttavat myös varallisuustaso ja asumismahdollisuudet. Isossa omakotitalossa etätyön voi järjestää vaivattomasti. Pienissä asunnoissa asuvat kipuilivat Karjalaisen mukaan enemmän.
Asiantuntijatyössä itsensä johtaminen on tuttua, mutta etätyöhön siirryttäessä työpäivän rakenne katosi. Se aiheutti vaikeuksia työn ja vapaa-ajan rajaamisessa. Yksin asuvat saattoivat tehdä koko ajan töitä, ja tauot ja syöminen unohtuivat. Työtilanne ei ollut enää hallinnassa.
– Kaikki vastaajat kokivat työn rajojen muuttuvan etätyössä. Etenkin naiset kokivat velvollisuuksilta tuntuvien asioiden kuten verkostoitumisen tekemättä jättämisen tai vähentämisen mokaamisena. Vastauksista nousi ajatus siitä, että aina pitäisi tehdä enemmän. Huonolle omalletunnolle ei ollut loppua.
Eriarvoistuminen on ihmisoikeuskysymys
Työelämässä on aina ollut eriarvoisuutta. Karjalainen mainitsee esimerkkinä teollistumisen historian, kaivosonnettomuudet ja piikainstituution. Voiko eriarvoisuutta kokonaan poistaa?
– En usko, että siitä päästään koskaan eroon, mutta sitä vastaan pitää pyrkiä taistelemaan, Karjalainen toteaa.
– Hyvän ja oikeudenmukaisen elämän elämiseen sisältyy ajatus siitä, että eriarvoisuutta pyritään poistamaan. Myös lainsäädäntö pyrkii siihen. Jos ihmiset kokevat, ettei heillä ole merkitystä eikä vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa, he eivät halua osallistua sen toimintaan esimerkiksi äänestämällä tai noudattamalla lakeja. Näin eriarvoistuminen voi johtaa yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen, kun koossa pitävä liima katoaa.
Yksilötasolla eriarvoistuminen tarkoittaa Karjalaisen mukaan sitä, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta tavoitella hyvää ja järkevää elämää. Se merkitsee myös inhimillisen kärsimyksen lisääntymistä, kun vuokranmaksu ja ruoka vaatii vaikkapa kolmen eri työn tekemistä.
Eriarvoisuus näkyy työn tuloksessa
Eriarvoistumisen vaikutus työelämän tasa-arvoon on kauaskantoinen asia, Mira Karjalainen sanoo.
– Lainsäädäntö ei ole suoraan syrjivä, mutta kyllähän se näkyy, ketkä etenevät urallaan: he ovat usein valkoisia miehiä, joiden ei tarvitse perua kokouksia sairaan lapsen vuoksi. Näin syntyy malli siitä, kenen kannattaa tavoitella urakehitystä. Työnantajan ja työn laadun ja tuloksen kannalta on kyse myös siitä, saadaanko töihin parhaat ihmiset.
Jos esimerkiksi kehorajoitteet, sukupuoli, ihonväri tai perhetilanne estää uralla etenemisen, parhaat lahjakkuudet voivat jäädä tekemään vääriä töitä. Se taas näkyy suoraan työn tuloksessa. Eriarvoisuuden purkaminen on siis myös työnantajan etu.
Vastuussa eriarvoistumista vähentävistä ratkaisuista ovat Karjalaisen mukaan ennen kaikkea organisaatiot ja työnantajat sekä päättäjät ja lainsäädäntö.
– Haluamme voida luottaa siihen, että yhteiskunnalliset toimijamme ovat vastuullisia ja että niillä on asiat kunnossa.
Ulkonäkö on läsnä myös etätyössä
Karjalaisen tekemässä kyselytutkimuksessa nousivat esiin myös esteettinen ja tunnetyöskentely, jotka muuttuivat etätyöaikana.
– Esteettinen työ tarkoittaa esimerkiksi siitä, millä tavalla työntekijä laittautuu Zoom-kokoukseen: miten paljon panostetaan ehostautumiseen ja vaatteisiin. Ulkonäköstandardit eivät kadonneet kokonaan, mutta ne mukautuivat siihen, mitä ruudun välityksellä näkyy.
Tunnetyöskentely tarkoittaa työhön kuuluvien tunteiden esittämistä: tarjoilija hymyilee aina ilahtuneesti asiakkaalle tai tietotyöläinen ottaa kannettavakseen kollegan turhautumisen ja pelon.
– Tunteiden välittäminen etäyhteyden kautta koettiin turhauttavana ja vaikeana. Työkavereita ei voinut tsempata niin kuin olisi halunnut. Pandemian alkuaikoina työnantajat olivat huolissaan työntekijöiden jaksamisesta, koska tuntemukset eivät välittyneet etänä riittävän hyvin.
Karjalainen kysyi tutkimuksessaan, mitä vastaajat kaipaavat ajasta ennen koronaa. Ensimmäisessä, syyskuussa 2020 toteutetussa kyselyssä sosiaalisten suhteiden kaipuu ei ollut ollenkaan niin suuri kuin vuotta myöhemmin toteutetussa kyselyssä.
– Työkavereiden tapaamista ja satunnaisia kohtaamisia kaipasi 90 prosenttia vastaajista.