Energiaköyhyys tarkoittaa energian hinnasta johtuvia vaikeuksia tyydyttää perustarpeita. Pienituloiset, vanhoissa taloissa maaseudun haja-asutusalueilla asuvat öljylämmittäjät on jo aiemmin hahmoteltu yhdeksi energiaköyhyyden riskiryhmäksi.
Energiaköyhyyden riskiä lisäävät kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset, jotka käytännössä tarkoittavat erilaisia remonttitarpeita. Hallitusohjelman mukaisesti pientaloissa tulisi siirtyä fossiilisen öljyn käytöstä muihin lämmitysmuotoihin 2030-luvun alkuun mennessä.
– Rahalliset tukitoimet, kuten lämmitysmuodon vaihtoon saatu tuki, korotettu kotitalousvähennys tai mahdollinen uusi energiaomavaraisuuslaina eivät kuitenkaan riitä houkuttelemaan kaikkia öljylämmityksestä luopumiseen, sanoo Helsingin yliopistossa energiahaavoittuvuudesta väitöskirjaa valmisteleva Tuija Kajoskoski.
"Ei mahdollista, vaikka houkuttelee"
Kajoskoski haastatteli tammi–huhtikuussa 2022 sellaisia haja-asutusalueella öljyllä lämpiävissä omakotitalossa asuvia, jotka olivat epäilevällä kannalla öljylämmityksestä luopumisen suhteen.
Haastateltavista osa ei ollut ollenkaan kiinnostunut lämmitysmuodon vaihdosta. Osa puolestaan oli sitä mieltä, ettei muutos syystä tai toisesta ole heille mahdollinen, vaikka se periaatteessa houkuttelisikin. Vaihtamisesta kiinnostuneita jarrutti pääasiassa taloudellinen tilanne.
– Maalämpö tuntui kiinnostavan eniten, mutta se voi helposti maksaa 20 000 euroa tai enemmänkin. Siinä vaiheessa 4 000 euron investointituella ei ole kovin paljon merkitystä, Kajoskoski toteaa.
Erityisen ongelmallinen oli pienituloisten eläkeläisten tilanne. Jos talon arvo on vähäinen tai talon käyttöiän lasketaan lähestyvän loppuaan, hintava energiaremonttia ei pidetty mahdollisena.
Sen sijaan nuoria voisi hyvinkin kiinnostaa valtion takaama koroton laina.
– Lainatakaus voisi inspiroida heitä ja miksei sellaisia iäkkäämpiäkin henkilöitä, joiden omistamalla talolla on vielä käyttöaikaa edessään.
Käytännön kokemuksia kaivataan
Monelle öljylämmitys oli hyvin pidetty vaihtoehto.
– Se koetaan teknisesti hyväksi, laitteet ovat pitkäikäisiä ja toimivat Suomen erilaisissa sääoloissa. Öljylämmitykseen liittyvät toimet, kuten öljymäärien seuranta sekä kattilan ja polttimen huolto, hoituivat monelta niin rutiinilla, ettei sitä koettu vaivaksi. Haastateltavat myös olivat sitä mieltä, että öljylämmitys on ollut suhteellisen edullinen lämmitysmuoto. Monella oli myös esimerkiksi käytössään takka, jolla on mahdollista vaikuttaa öljynkulutukseen.
Haastatellut olivat hyvin tietoisia erilaisista öljylämmityksen vaihtoehdoista ja luopumiseen tarjottavista tuista. Viestintä on siis onnistunut, mutta energiamurroksen toteutumiseksi tarvittaisiin lisää käytännön toimia ja puolueetonta tietoa.
– Eri järjestelmien energiakustannuksia ei ole kovin helppo arvioida tai vertailla, ja uusiin järjestelmiin siirtymiseen liittyy aina epävarmuutta ja tietty määrä epäluuloa. Pientalojen omistajille pitäisikin jatkossa tarjota kokemusperäistä tukea, jotta ihmiset pääsevät tutustumaan siihen, millaista on vaihtaa lämmitysjärjestelmää ja miten uudet teknologiat käytännössä toimivat, Kajoskoski sanoo.
Open house -tyyppisistä tilaisuuksista onkin saatu hyviä kokemuksia. Niissä joku energiaremontin tehnyt esittelee kotonaan laitteistoa ja siitä saatuja kokemuksia.
Kaikille tulisi taata mahdollisuus energiamurrokseen
Professori Eva Heiskanen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta tunnistaa hyvin energiamurrokseen ja siitä käytävään keskusteluun liittyvät sudenkuopat.
– Energiamurrokseen tuettiin ensi alkuun pioneereja, jotka uskalsivat vaihtaa maalämpöön tai hankkia sähköauton. En sinänsä halua kritisoida tukia – niidenhän ei alkuun ollut tarkoitus tasata tulonjakoa, vaan avata markkinoita ja luoda sitä kautta kysyntää. Nyt olemme kuitenkin siirtyneet siihen vaiheeseen, että energiamurros koskee koko yhteiskuntaa. Myös tukitoimien painopistettä pitäisi siirtää edelläkävijöistä koskemaan kaikkia.
Heiskasen mielestä poliittisin keinoin tehtävän ohjauksen mielikuvissa kuluttaja on vähintäänkin keskiluokkainen.
– Poliittisesti meillä ei ole tavallaan tunnustettu sitä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Nyt erityisesti maaseudulla asuvat ihmiset näyttävät kokevan, että heitä ei oteta huomioon energiapolitiikassa. Kyselytutkimusten mukaan moni maaseudulla kokee ilmastopoliittisen keskustelun syyllistäväksi. Moni heistä ajattelee, että he elävät jo ekologisesti, jopa enemmänkin kuin kaupungeissa.
Eva Heiskanen ei kuitenkaan usko, että politiikan tekijät tarkoituksellisesti haluavat tuoda asioita esille epäkunnioittavasti. Elinpiirien eriytyminen on johtanut siihen, että poliitikot eivät välttämättä tunne erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
– Ilmastoasia on kuitenkin meille kaikille yhteinen, ja erilaisia ihmisiä pitäisi entistä enemmän kuunnella myös politiikassa. Tällä hetkellä pohditaan, voisiko sekä poliittista ohjausta että siitä viestimisen tyyliä muotoilemalla tehdä energiamurroksesta enemmän yhteisen asian.