Ikivanhat maahan hautautuneet kosteikot täydentävät hiilenkiertomalleja
Vanha, maan sisään hautautunut turve on aikoinaan muodostanut ylimääräisen hiilisiepparin. Nykypäivän soilla on myös tärkeä rooli ilmakehän hiilenkierrossa.

Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat löytäneet ja yhdistelleet tietoja yli tuhannesta ikivanhasta, maan sisään hautautuneesta kosteikkoalueesta, joita nykyään peittävät pellot, metsät ja järvet. Maahan hautautuneita kosteikkoalueita on löytynyt kaikkialta maailmasta, ja ne saattavat selittää joitakin hiilenkiertomallien ja tosielämän havaintojen välisiä eroja.

Runsas määrä hyvinkin vanhaa maahan hautautunutta turvetta tarkoittaa, että nämä kerrostumat ovat aikoinaan muodostaneet ikään kuin ylimääräisen hiilisiepparin maailmanlaajuiseen hiilenkiertojärjestelmään. Tulokset osoittavat myös, että nykyiset turvetta muodostavat ekosysteemit voivat tehokkaasti kompensoida ihmistoiminnan aiheuttamaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua, mikäli suot säilyvät koskemattomina.

– Perinteisesti hiilen maailmanlaajuisen kierron ajatellaan olevan suljettu systeemi, jossa hiili liikkuu ilmakehän, maan ja valtamerien välillä. Nyt havaittu vanhan hiilen varasto selittää hiilenkiertomalleissa aiemmin havaittuja epätarkkuuksia, tutkimusta johtanut Claire Treat Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

Hiilirikkaita kosteikkokerrostumia on löytynyt erilaisten maa- ja sedimenttikerrosten alle hautautuneina kalliohalkeamista ja kivilouhoksista sekä tienrakennushankkeiden ja tieteellisen näytteidenkeruun yhteydessä. Löydetyt – paikoitellen paksutkin – kerrostumat sisälsivät maatumatonta maa-ainesta eli turvetta, joka tarjosi tutkijoille tietoa vanhoista kosteikkoalueista.

Hautautuneita kosteikkoja löytyi sekä pohjoisilta leveyspiireiltä Kanadan ja Siperian arktisilta saarilta että trooppisesta Afrikasta ja Indonesiasta – aina eteläiseen Etelä-Amerikkaan ja Uuteen Seelantiin saakka. Jotkut kosteikoista olivat muodostuneet alle tuhat vuotta sitten. Toiset puolestaan olivat syntyneet kahden viimeisen jääkauden välissä olevalla lämpökaudella yli 100 000 vuotta sitten.

Yliopistotutkija Minna Väliranta Helsingin yliopiston Ekosysteemit ja ympäristö  -tutkimusohjelmasta analysoi turvenäytteitä sekä Kanadasta että Lemmenjoelta. Paikallisen kullankaivajan löytö osoittautui hautautuneeksi kosteikoksi. – Eräs kullankaivaja löysi orgaanisen kerroksen moreenipeitteiden alta. Hän oli yhteydessä GTK:n ja sieltä oltiin yhteydessä minuun. Kävimme sitten yhdessä hakemassa näytteet.

– Tutkimustulos vahvistaa omaa käsitystäni soiden tärkeästä roolista ilmakehän hiilenkierrossa. Suot olisi hyvä jättää rauhaan, toteaa Väliranta. Hänen tutkimusryhmänsä tutkii tällä hetkellä arktisia soita.

Tutkimusta johtivat tutkijatohtori Claire Treat Itä-Suomen yliopistossa sekä tutkija Thomas Kleinen Max Planck -instituutin meteorologian yksikössä Saksassa.

Lisätietoja

Yliopistotutkija Minna Väliranta, FT, Helsingin yliopisto, p. 050 448 6483, minna.valiranta@helsinki.fi

Treat, C.C., T. Kleinen, N. Broothaerts, A.S. Dalton, R. Dommain, T.A. Douglas, J. Drexler, S.A. Finkelstein, G. Grosse, G. Hope, J. Hutchings, M.C. Jones, P. Kuhry, T. Lacourse, O. Lähteenoja, J. Loisel, B. Notebaert, R. Payne, D. Peteet, A.B.K. Sannel, J.M. Stelling, J. Strauss, G.T. Swindles, J. Talbot, C. Tarnocai, G. Verstraeten, C.J. Williams, Z. Xia, Z. Yu, M. Väliranta, H. Alexanderson, M. Hattestrand, V. Brovkin. Widespread global peatland establishment and persistence over the last 130,000 years. Proc. Proceedings of the National Academy of Science.

Poh­joi­sen suot va­ras­toi­vat il­mas­ton läm­me­tes­sä enem­män hiil­tä