Tiedetään, että liika hiilidioksidi ilmakehässä aiheuttaa ilmastonmuutoksen. Toisaalta tiedetään myös, että biosfääri voisi teoriassa sitoa jopa kaikki ilmakehään lasketut kasvihuonekaasupäästöt, koska kasveihin ja maaperään lisätty hiili on poissa ilmakehästä.
Biosfääri voisi teoriassa sitoa jopa kaikki ilmakehään lasketut kasvihuonekaasupäästöt.
– Kun metsää raivataan pelloksi, alue vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään, kertoo tutkija Markku Larjavaara Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan VITRI-ryhmästä (Viikki Tropical Resources Institute).
Biosfäärin hiilen vähenemisen hidastamista tai kasvun nopeuttamista onkin esitetty kustannustehokkaaksi tavaksi hillitä ilmastonmuutosta. Tutkimusmenetelmät ovat vaihdelleet rajusti ja globaalin hintavaihtelun hahmottaminen on ollut hankalaa.
– Teimme haastatteluja biosfäärin hiilen lisäyksen hinnasta kymmenellä alueella. Aineiston arvo tulee haastattelujen suuresta määrästä ja identtisistä menetelmistä ympäri maapallon, Larjavaara kertoo.
Helsingin yliopiston johtamassa tutkimuksessa olivat mukana Helsingin yliopiston lisäksi Turun yliopisto ja CIFOR eli kansainvälinen metsäntutkimuslaitos.
Hinta vaihtelee hurjasti
Oletusten mukaisesti biosfäärin hiilen lisäys oli halvinta Indonesian tutkimusaloilla, joista suuri osa oli paksuturpeisten luonnontilaisten soiden peitossa.
– Suuri yllätys oli kuitenkin Suomen, ja varsinkin Lapin tutkimusalueen, halpuus, vaikka oletuksena kaikissa haastatteluissa oli hyvä valtionhallinto, kertoo Larjavaara.
Larjavaaran mukaan tutkimuksen kohteena olleissa kehitysmaissa oli kuitenkin haasteita hallinnon suhteen kuten esimerkiksi korruptiota. Jos hyvää hallintoa ei olisi oletettu, olivat haastateltavat todennäköisesti arvioineet hiilen lisäämisen Indonesian tutkimusalueille hyvin vaikeaksi ja kalliiksi. Tällöin Lapin tutkimusalue olisi noussut halvimmaksi alueeksi hiilen lisäykselle. Todennäköisesti maataloustuotannon valtavan suuri tehokkuus kuumissa maissa tekee biosfäärin hiilen lisäyksestä kallista.
LULUCF eli ’Land Use, Land Use Change and Forestry’ termillä viitataan YK:n ilmastonmuutosraamiin – kyseessä on uusi sektori, jossa mitataan sekä hiilidioksidipäästöjä että ihmisten toiminnasta johtuvaa hiilen poistumista maaperästä ja metsistä.
– Suomessa on oltu kauhuissaan EU:n LULUCF-keskustelusta, koska lähikuukausina sovittavat säännöt saattavat rajoittaa Suomen mahdollisuutta lisätä metsien hakkuita, toteaa Larjavaara.
Larjavaaran mielestä asian voisi nähdä toisestakin näkökulmasta - julistuksista pitäisi päästä tekoihin.
Jo pelkästään leikkaamalla maataloustukia, jotka biosfäärin hiilen kannalta järjettömästi kannustavat maanomistajia pitämään maiseman vähähiilisenä, voitaisiin biomassaan varastoitunutta hiiltä lisätä.
– Biosfäärisen hiilen lisäys on tavallaan yksi lisäpalvelu, jota Suomen metsät ja muu maankäyttö voi tarjota maailmalle. Jakautuminen hyötyjiin ja kärsijöihin riippuu siitä miten käytetään keppejä ja porkkanoita. Toki joku aina kärsii muutoksista, mutta vielä ollaan lähtökuopissa. Kilpajuoksu on edessä jos maapallon lämpeneminen halutaan pitää alle kahdessa asteessa, summaa Larjavaara.
Alkuperäinen artikkeli:
Nature Climate Change.
Markku Larjavaara 1*, Markku Kanninen 1,2, Harold Gordillo 3, Joni Koskinen 4, Markus Kukkonen 4,5, Niina Käyhkö 4, Anne M. Larson 6 and Sven Wunder 6. https://doi.org/10.1038/s41558-017-0015-7