Hyvinvointialueen asukkaiden kannalta yksi merkittävä kysymys palveluiden järjestämisen osalta on, mitkä ovat reuna-alueiden vaikutusmahdollisuudet hyvinvointialueen keskuskaupunkiin.
– Politiikalla tulee olemaan tässä iso rooli, sillä osa puolueista suosii keskuskaupunkeja, sanoo Heikki Hiilamo, joka toimii sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistolla ja THL:ssä.
Hiilamo pelkää, että pienemmät hyvinvointialueet eivät selviä palvelujen järjestämisestään, vaan ne tulevat jatkossa tekemään yhä enemmän yhteistyötä muiden alueiden kanssa. Suomeen perustetaan 21 hyvinvointialuetta, jotka vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä palo- ja pelastustoimesta omalla alueellaan.
– Varsinkin erikoissairaanhoidon puolella on mahdollisuuksia erilaiselle yhteistyölle.
Budjetilla vain painotuksia
Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttävän aluevaltuuston käytössä oleva budjetti on valmiiksi annettu, kysymys onkin lähinnä siitä, mihin menoja suunnataan. Professori puhuukin palveluiden järjestämistä teknisenä kysymyksenä, sillä raamit on annettu ylhäältäpäin.
– Taloudellinen liikkumavara voi näkyä puolueiden linjauksissa. On syytä muistaa, että annettu raha pitää myös käyttää, jotta tulopuoli ei vähene jatkossa, Hiilamo sanoo.
Aluehallinnoilla ei ole nykyisin verotusoikeutta, ja professori arveleekin, että seuraavien eduskuntavaalien teema on maakuntavero.
– Pienet alueet varmaankin haluavat maakuntaveron, jotta ne saisivat hieman liikkumavaraa talouteensa.
Valinnanvapaus keskeinen teema sote-palveluissa
Hyvinvointialueiden kuumaksi perunaksi muodostunee, mikä tuotetaan julkisesti ja mikä yksityisesti. Aluevaltuustot voivat päättää monilta osin palveluiden järjestämistavasta. Ne voivat edistää asiakkaiden valinnanvapautta. Muissa Pohjoismaissa terveydenhoidon valinnanvapaus on paljon Suomea laajempaa.
– Julkisten palveluiden tuottaminen yksityisesti voi edistää valinnanvapautta, mutta kyse voi olla myös vain ulkoistuksesta, Hiilamo muotoilee.
– Valinnanvapaus tulee olemaan iso teema sote-palveluissa. Saa nähdä, tuleeko se koskemaan kaikkia, vaan vain niitä, joilla on rahaa ostaa palveluita, hän jatkaa.
Länsinaapureissamme sairaalahoito on keskitetty laajemmille alueille kuin Suomessa. Näin myös hyvinvointialueita on selvästi vähemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi Islannissa valtiovalta vastaa sairaanhoidosta suoraan.
Sosiaalipalvelut ovat kunnallisia muissa Pohjoismaissa. Järjestelyn periaatteena on ollut lähidemokratianäkökulma eli paikalliset tarpeet ja ratkaisut.
– Muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa lähidemokratianäkökulma on enemmän esillä, Hiilamo sanoo.
Palveluihin on oikeus, mutta se sisältää harkintaa
Suomessa kuntalaisilla on moniin palveluihin oikeus lainsäädännön perusteella. Oikeuden toteutuminen perustuu puolestaan paikalliseen harkintaan, ja tässä harkintavallan käytössä on ollut eroja eri puolilla Suomea, joten paikalliset mallit joutuvat nyt koetukselle. Kunnan harkinta ei ole kuitenkaan täysin vapaata. Sitä, mitä tehtäviä kunta ottaa hoitaakseen, rajoittavat hallinnon oikeusperiaatteet. Oikeuskäytännössä kiinnitetään huomiota erityisesti tehtävien paikallisuuteen, eri toimijoiden tasapuoliseen kohteluun ja hallinnon toissijaisuuteen.
– Iso kysymys on, miten kansalaisten tarpeet välittyvät päätöksentekijöille.
Hiilamo muistuttaa sote-johtajien tapaan, että nyt ei pitäisi mainostaa palveluiden paranevan uudistuksen myötä, vaan on keskityttävä siihen, että saataisiin edes nykyinen taso ylläpidettyä.
– Alussa parasta olisi se, että asukkaat eivät juuri huomaisi muutosta. Palveluiden parantumista voi odottaa vasta vuosien kuluttua.
Pienten kuntien oma ehdokas vaikuttaa äänestysintoon
Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wassin mielestä aluevaalien äänestysinnokkuuteen vaikuttaa paljon se, kuinka tietoisia kansalaiset ovat, mitkä asiat järjestetään kunnan tasolla ja mitkä alueiden.
Wassin mielestä olisi hyvä, jos myös pienemmät kunnat saisivat edustajia aluevaltuustoihin. Muuten etäisyys aluevaltuustoon saattaa kasvaa suureksi.
– Toisaalta paikallisia etuja vaalivaa siltarumpupolitikointia pitäisi varoa. On tärkeää, että aluevaltuustoihin tulee myös valtakunnan politiikan tuntevia edustajia, jotta isompi kokonaisuus on helpommin hallussa.
Aluevaltuutetuilla on merkityksellinen rooli, sillä uuden järjestelmän ensimmäisinä kuukausina linjataan keskeisiä asioita. Niitä ovat esimerkiksi se, miten tuleva hyvinvointialue rakentuu, johtamisjärjestelmät ja palvelustrategia. Pienimmillä alueilla valitaan vähintään 59 valtuutettua ja suurimmilla vähintään 89 valtuutettua. Helsingin kaupunki ei ole hyvinvointialue, joten siellä ei toimiteta aluevaaleja.
Kansalaisten osallistumiselle pitäisi löytää uusia tapoja
Wassin mielestä lähidemokratialla on keskeinen merkitys kansalaisten sitouttamisessa aluetason päätöksentekoon.
– Toisaalta tutkimuksissa nähdään, että kaikki päätöksentekijät eivät välttämättä riemuitse lähidemokratian eri muodoista.
Lähidemokratian näkökulmasta oleellista on Wassin mukaan, jätetäänkö asukkaiden osallistumisen keinot hyvinvointialueiden oman aktiivisuuden varaan. Alueiden hyvinvointistrategioissa erilaiset osallistumisen väylät, kuten asukasraadit, keskustelutilaisuudet ja osallistuva budjetointi, tulisi määritellä osaksi hyvinvointialueen päätöksentekorakennetta.
– Läheisyysperiaate tulisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa eli päätökset pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman lähellä niitä, joita päätökset koskevat. Uusi hallintotaso tarjoaa mahdollisuuden myös kehittää kokonaan uusia osallistumis- ja vaikuttamismuotoja, Wass huomauttaa.
Wass on ollut perustuslakivaliokunnan kuultavana aluevaalien järjestämisestä ja kansalaisten osallisuudesta hyvinvointialueilla.
Lue lisää aiheesta: Lisääkö soteuudistus demokratian hyvinvointia?
Tutustu Tiedekulman Haloo, Suomi! -ohjelmasarjaan! Perehdy kanssamme politiikan murroksen, polarisaation, velkakeskustelun ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kiperiin kysymyksiin.
Tutustu teemaan Hyvä yhteiskunta