Terveys ja lääketiede

Helsingin yliopistossa ja HUSissa kehitetty aivoinfarktin akuuttihoito on parantanut potilaiden mahdollisuutta toipua täysin tai ainakin omatoimisiksi.
 

Aivoinfarktiin eli aivoverisuonen tukokseen sairastuu vuosittain hieman alle 15 000 suomalaista, ja heistä vajaa 20 prosenttia menehtyy vuoden kuluessa. Akuuttiin aivoinfarktiin ei 1990-luvulle asti ollut tarjolla tehokasta hoitoa. Eloonjääminen merkitsi monesti vaikeavammaisuutta.

Helsingin yliopiston neurologian professori Markku Kaste ryhmineen aloitti 1990-luvulla Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tutkimustyön aivoinfarktin liuotushoidon kehittämiseksi. Hoidon teho perustuu aivoverisuonen tukoksen avautumiseen mahdollisimman nopeasti, jotta hapenpuutteen aiheuttamat vauriot aivoissa jäisivät vähäisiksi.

Kaste suunnitteli kansainvälisiä monikeskustutkimuksia liuotushoidon turvallisuuden ja tehon selvittämiseksi. Vaikka ensimmäiset tulokset eivät olleet rohkaisevia, Kaste ja hänen kollegansa, professorit Perttu Lindsberg ja Turgut Tatlisumak, näkivät uuden hoitomenetelmän mahdollisuudet ja jatkoivat menetelmän käyttöönottoa ennen sen virallista hyväksyntää.

Tämä selvisi: Liuotushoito ehkäisee aivoinfarktin aiheuttamaa vammautumista

Kansainväliset tutkimukset osoittivat, että ajoissa annettu ja oikein toteutettu liuotushoito paransi potilaiden mahdollisuutta toipua täysin tai ainakin omatoimisiksi.

Professori Lindsbergin johdolla Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikalle rakennettiin aivoinfarktipotilaan hoitoketjuksi ’Helsingin malli’, joka edelleen on tunnustetusti maailman nopein. Potilaan saapumisesta sairaalan ovelle kestää keskimäärin 18 minuuttia siihen, kun liuotushoito alkaa.  

Liuotushoidon onnistumiseksi olennaista onkin mahdollisimman nopea diagnostiikka ja hoidonaloitus. Aikaisemmin ’halvauspotilaat’ eivät kuuluneet kiireellisimpiin tapauksiin ensihoidossa, koska potilaita ei pystytty akuuttivaiheessa auttamaan. Tutkijat ryhtyivät määrätietoisesti muuttamaan vanhoja käytäntöjä, ja jopa Meilahden päivystyspoliklinikan rakennetta muutettiin hoidon nopeuttamiseksi.

Koulutusta tarvittiin paitsi sairaalan ammattilaisille myös hätäkeskuspäivystäjille ja ensihoidon työntekijöille. Yhteistyössä käynnistettiin myös kansalaisille kohdistettu kampanja levittämään tietoa aivoinfarktin oireista ja siitä, että tyyppioireiden alkaessa on välittömästi soitettava hätänumeroon. Tutkimusyhteistyö ensihoidosta vastaavan dosentti Markku Kuisman tutkimusryhmän kanssa jatkuu yhä sairaalavaihetta edeltävän viiveen pienentämiseksi.

Vuonna 2018 julkaistu tutkimus varmisti myös sen, että nopeutta ei ole saavutettu laadun kustannuksella: aivoinfarktipotilaiden diagnostiikka ja liuotushoidon saatavuus ovat Meilahdessa huipputasoa.

Näin tutkimus vaikutti: Suomessa on saatavilla nopeimmin tehokasta hoitoa aivoinfarktin iskiessä

Meilahden sairaalan malli otettiin nopeasti käyttöön myös muissa Suomen yliopistosairaaloissa ja keskussairaaloissa, ja tätä varten on jo vuosia toiminut valtakunnallinen etäkonsultaatiomahdollisuus, HUSin Telestroke-palvelu.  

Aivoinfarktia koskeva tutkimus jatkuu vahvana Helsingin yliopiston lääketieteellisellä kampuksella, ja uusien hoitomenetelmien käyttöönottoon on sen vuoksi hyvät valmiudet. Laajaan käyttöön onkin tullut uusi hoitomenetelmä, trombektomia eli mekaaninen suonensisäinen tukoksen poisto. Menetelmää voidaan käyttää silloin, kun tukos on aivojen valtasuonessa, jossa viiveetönkään liuotushoito ei usein ole riittävän tehokas.

Aivoinfarktiin sairastuvalla suomalaisella on erinomaiset mahdollisuudet päästä ajoissa parhaaseen mahdolliseen hoitoon ja toipua täysin vakavasta sairaudestaan. Helsingin yliopistollinen sairaala on myös kansainvälisesti tunnustettu edelläkävijä ja vertailukohta aivoinfarktin akuuttihoidossa.  
 

Lisätietoa tutkimuksesta:

Lisätietoa HUS-sairaanhoitoalueen aivoinfarktihoidosta

Professori Perttu Lindsbergin tutkimusryhmä “Stroke and cerebrovascular diseases”

Aivoinfarktin käypä hoito -suositus (potilasversio)

Opetusvideo: Aivoinfarktin uudistunut hoito

Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että niin suomalaisessa kuin tuontihunajassa esiintyy toisinaan vauvoille vaarallista Clostridium botulinum -bakteeria, joka on liitetty muun muassa kätkytkuolemiin. Löytö johti pakolliseen varoitustekstiin hunajapurkeissa.
 

Botulismi on Clostridium botulinum -bakteerin erittämän hermomyrkyn, botulinumtoksiinin, tai kansankielellä botuliinin, aiheuttama vakava sairaus, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan.

Yksi botulismin ilmenemismuodoista on imeväisbotulismi, jota esiintyy alle vuoden ikäisillä lapsilla. Ympäristössä esiintyviä C. botulinumin itiöitä pidetään perusterveille aikuisille vaarattomina, mutta pienten lasten suolistossa C. botulinum -itiöt saattavat itää ja muodostaa aktiivisen bakteerikasvuston, joka tuottaa botuliinia. Imeväisbotulismin on todettu olevan eräänä aiheuttajana myös kätkytkuolematapauksissa. Hunaja on ainoa imeväisbotulismitapauksiin liitetty elintarvike.

Elintarvikehygienian tutkija Mari Nevas Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta selvitti vuonna 2006 valmistuneessa väitöstutkimuksessaan, onko suomalaisessakin hunajassa C. botulinum -bakteerin itiöitä. Sysäys tutkimukselle saatiin Norjassa ja Tanskassa ilmenneistä imeväisbotulismitapauksista, jotka liittyivät hunajan syöttämiseen vauvoille.

Nevas keräsi väitöstutkimustaan varten seurantatutkimuksena lähes kaksituhatta näytettä kymmeniltä suomalaisilta mehiläistarhoilta sekä kokosi hunajanäytteitä pohjoismaista ja analysoi näytteiden sisältämän C. botulinum -itiöiden määrän. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti tutkimusta.

Tämä selvisi: hunajassa on C. botulinum -bakteerin itiöitä, mutta määrään voi vaikuttaa

Suomessa tuotetussa hunajassa todettiin olevan C. botulinum -bakteerin itiöitä. Määrät olivat vähäisiä, mutta koska itiöt ovat hunajassa epätasaisesti jakautuneina, hunajan aiheuttamaa imeväisbotulismiriskiä ei voi jättää huomioimatta. Itiömääriin voi kuitenkin vaikuttaa hunajan tuotantoprosessissa.

C. botulinum -bakteeria tavataan yleisenä muun muassa maaperässä, vesistöjen pohjassa ja kalojen suolistossa. Hunajan linkoomotiloihin kulkeutuu tuottajan ja välineistön mukana itiöitä sisältävää pölyä, joka saattaa joutua hunajaan. Tuotantohygienia osoittautuikin tutkimuksessa merkittäviksi tekijäksi lingotun hunajan saastumisessa.

Itiöiden esiintymistodennäköisyys lingotussa hunajassa vähenee merkittävästi, jos tiloissa on käsienpesumahdollisuus sekä käytössä erilliset sisäjalkineet. Huomattiin myös, että tuotantotilojen riittävä valaistus tehostaa puhtaanapitoa ja vähentää pölyn ja sitä kautta itiöiden määrä.

Tutkimus osoitti, että C. botulinumin itiöiden määrää hunajassa voidaan vähentää. Koska itiöitä esiintyy laajalti ympäristössämme, on kuitenkin ilmeistä, ettei täysin itiötöntä hunajaa ole mahdollista tuottaa.

Näin tutkimus vaikutti: varoitusmerkintä hunajapurkkeihin

Elintarvikkeiden turvallisuutta valvova viranomainen, silloinen Elintarvikevirasto, julkaisi ensimmäisiä tutkimustuloksia vuonna 2000 ja päätti vuonna 2001 hunajapurkkien pakollisesta merkinnästä, jonka mukaan hunajaa ei suositella annettavaksi alle yksivuotiaille lapsille.

Hunajantuottajat vaativat aluksi merkinnän vapaaehtoisuutta, mutta ryhmittyivät myöhemmin merkinnän taakse. He pitivät merkintää takeena kotimaisen hunajan turvallisuudesta: on vastuullista, että purkissa on varoitusmerkintä, vaikka imeväisbotulismin riski onkin oletettavasti pieni. Sairauden vakavuus tekee riskistä kuitenkin merkittävän. Suomalaisessa kulttuurissa hunajan syöttäminen vauvoille ei perinteisesti ole kovin yleistä, mutta eräissä kulttuureissa mm. tutin kastamista hunajaan käytetään rauhoittamaan vauvaa.

Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Clostridium botulinum -tutkimusryhmä on nykyään laaja ja kansainvälinen huippuryhmä ja sen työtä rahoittavat muun muassa European Research Council ERC ja Suomen Akatemia. Ryhmää johtaa professori Miia Lindström. Ryhmä keskittyy C. botulinumin aiheuttamiin elintarviketurvallisuusriskeihin ja selvittää muun muassa botuliinituotannon mekanismeja ja geenisäätelyä.
 

Lisätietoa tutkimuksesta:

Clostridium botulinum in honey production with respect to infant botulism

Mari Nevaksen julkaisut, projektit ja aktiviteetit

Suomen Mehiläishoitajain Liitto