Akatemiaprofessorit

Akatemiaprofessorit ovat Suomen Akatemian tehtävään nimittämiä tutkijoita, oman alansa kansainvälisesti arvostettuja tekijöitä, joiden kykyyn kehittää tutkimusta ja luovaa tutkimusympäristöä Akatemia luottaa. Akatemiaprofessorin tehtävä on Suomen Akatemian rahoittamista tutkimusviroista arvostetuin. Tutkijalle nimitys tarkoittaa mahdollisuutta keskittyä omaan tutkimustyöhön täysipäiväisesti. Akatemiaprofessorit toteuttavat omaa tutkimussuunnitelmaansa, johtavat oman tutkimusryhmänsä työtä, ohjaavat nuoria tieteentekijöitä ja antavat tutkimustyöhön liittyvää opetusta.

Suomen Akatemia nimittää uusia akatemiaprofessoreita vuosittain viiden vuoden määräajaksi. Tällä hetkellä rahoitettavia akatemiaprofessoreita on 25, joista 10 työskentelee Helsingin yliopistossa.

Syöpägeneetikko, kasvaingenomiikan professori sekä Syöpägenetiikan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Lauri Aaltonen kuuluu maailman johtaviin tutkijoihin syöpägenetiikan tutkimusalalla. Kolmannella akatemiaprofessorikaudellaan Aaltosen tavoitteena on edistää syöpätautien hoitoa ja ennaltaehkäisyä.

Aaltosen johtama Syöpägenetiikan tutkimusryhmä on yksi Suomen suurimmista biolääketieteen tutkimusyksikköistä. Tutkimusryhmälle on myönnetty poikkeuksellisesti kaksi peräkkäistä Euroopan tutkimusneuvoston varttuneen tutkijan apurahaa vuosina 2011 ja 2016. Ryhmän tutkimuskohteena on ihmisten kasvainalttius sekä somaattinen syöpägenetiikka, keskittyen erityisesti perinnölliseen paksu- ja peräsuolen syöpään. Aaltosen tutkimusryhmä on onnistunut selvittämään yleisen syövälle altistavan mekanismin yhteistyössä Helsingin yliopiston Systeemibiologian tutkimusryhmän kanssa. Löytö oli läpimurto väestötason syöpäalttiuden ymmärtämiselle.

Viimeaikaisissa tutkimuksissaan Aaltonen tutkimusryhmineen on keskittynyt paksu- ja peräsuolen syövän lisäksi kohdun sileälihaskasvaimien genomeihin. Kohdun sileälihaskasvaimet ovat yleisimpiä naisten kasvaimia. Tutkimusryhmän tutkimustulosten arvioidaan myös jatkossa hyödyttävän merkittävällä tavalla suomalaista yhteiskuntaa.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023

Neurotieteilijä, professori Eero Castrén tutkii hermoston muovautuvuuden molekyylitason mekanismeja aikuisten aivoissa. Hän on aiemmissa tutkimuksissaan osoittanut, miten masennuslääkkeessä käytettävä molekyyli lisää muovautuvuutta aikuisten aivoissa. Tutkimustieto mahdollistaa aivotoimintojen kuntoutuksen diagnostisten menetelmien ja uusien hoitokäytäntöjen kehittämisen esimerkiksi psykiatrisista sairauksista, aivoverenvuodosta tai kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden hoidossa.

Castrén on työskennellyt saman tutkimuskokonaisuuden parissa jo yli kaksi vuosikymmentä, viimeiset vuodet Euroopan tutkimusneuvoston varttuneen tutkijan apurahan tukemana. Tutkimustyön uusimmat löydökset ovat ohjanneet hänen tutkimustaan uusiin, ennalta arvaamattomiin suuntiin.

Akatemiaprofessorikaudellaan Castrén pyrkii syventämään tietämystä hermoston muovautuvuuden molekylaarisista mekanismeista sekä kehittämään uusia menetelmiä muovautuvien aivojen havainnointiin ja kuvantamiseen. Toisaalta tutkimuksen tavoitteena on viedä perustutkimuksen löydöksiä kohti käytännön sovelluksia.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.

Aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala on ilmakehän aerosolien fysiikan ja kemian johtava tutkija maailmalla. Hän johtaa Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ilmakehätieteen osastoa sekä Suomen Akatemian ilmakehätutkimuksen huippuyksikköä. Kulmala valittiin Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi jo kolmatta kertaa, hänen edelliset kautensa sijoittuivat vuosille 2004–2009 ja 2011–2015. Vuodesta 2011 lähtien Kulmala on ollut maailmaan viitatuin geotieteiden asiantuntija. 

Kulmala selvittää ilmakehätutkimuksessaan ihmistoiminnan ja luonnollisten prosessien vaikutusta ilmastoon ja ilmanlaatuun tutkimalla ilmakehän aerosolihiukkasten syntymekanismeja. Hän on tehnyt merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja ilmakehän nanohiukkasten tutkimuksessa.

Kulmalan aerosolihiukkasiin keskittyvä tutkimusnäkökulma tuloksineen on edistänyt merkittävästi ilmastonmuutokseen liittyvää perustutkimusta. Akatemiaprofessorikaudellaan Kulmala pyrkii selvittämään, miten ilmanlaatu ja ilmasto ovat vuorovaikutuksessa Siperiassa ja toisaalta kiinalaisissa suurkaupungeissa. Ilmanlaadun ja ilmaston välisiä vuorovaikutuksia ja takaisinkytkentöjä ei vielä juurikaan tunneta. Saasteinen ilma voi muuttaa paikallista ja jopa globaalia ilmastoa, ja ilmasto puolestaan vaikuttaa monella tavalla ilmanlaatuun.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.

Solu- ja molekyylibiologi Pekka Lappalainen tutkii rakennebiologian, biokemian ja solubiologian menetelmin, miten kaksi keskeistä aktiinia sitovaa proteiinia, twinfiliini ja CAP, nopeuttavat aktiinisäikeiden purkautumista ja aktiinimolekyylien kierrätystä soluissa.

Aktiinitukiranka on välttämätön solujen liikkumiselle, muodonmuutoksille ja kyvylle kiinnittyä ympäristöönsä. Häiriöt aktiinitukirangan rakenteessa ja toiminnassa ovat tyypillisiä monissa sairauksissa kuten syövissä.

Tutkimus tuo tärkeää uuttaa tietoa keskeisistä molekylaarisista mekanismeista, jotka kontrolloivat tukirangan dynamiikkaa liikkuvissa soluissa.

Lappalainen toimii tutkimusjohtajana ja kvantitatiivisen solubiologian professorina Helsingin yliopiston elämäntieteiden instituutti HiLIFEssa.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023

Suomen Akatemian Inversio-ongelmien huippututkimusyksikön johtavan tutkijan, professori Matti Lassaksen, tutkimusalaa on sovellettu matematiikka.

Lassas työskentelee Suomen Akatemian Inversio-ongelmien huippuyksikön johtotehtävissä ja johtaa Inversio-ongelmien tohtoriohjelmaa. Lassas on voittanut useita palkintoja, kuten arvostetun Suomen tiedeakatemian jakaman Väisälä-palkinnon sekä Inversio-ongelmien kansainvälisen tiedejärjestön (IPIA) jakaman Calderon-palkinnon.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.

Sosiologi Anssi Peräkylä tutkii, miten vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden narsistiset ongelmat, kuten haavoittuvuuden ja grandiositeetin välillä vaihteleva itsekokemus, muokkaavat sosiaalista vuorovaikutusta.

Tutkimus auttaa yhtäältä näkemään, miten itsekokemus ja vuorovaikutuksen käytänteet ovat suhteessa toisiinsa. Toisaalta se näyttää, miten persoonallisuushäiriöt ja patologinen narsismi ovat nimenomaan vuorovaikutuksen eivätkä vain yksilöiden ongelmia.

Hankkeessa tutkijat tarkastelevat narsismia vapaamuotoisissa keskustelutilanteissa, psykiatrisissa haastatteluissa, pariterapiassa ja kokeellisissa tilanteissa. Sosiologisia menetelmiä täydennetään mittaamalla vuorovaikutukseen osallistuvien ihmisten fysiologisia reaktioita.

Peräkylän ryhmä käyttää menetelminään keskusteluanalyysia, etnografiaa ja psykofysiologisia mittauksia, jotka osaltaan vahvistavat hankkeen tieteidenvälistä otetta. Hankkeella on merkittäviä kliinisiä sovelletusmahdollisuuksia.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.

Craig Primmer tutkii ilmiasun suhdetta genotyyppiin molekyylitasolla ja selvittää sopeutumisen kannalta tärkeän elinkierto-ominaisuuden eli sukukypsyysiän geneettisen arkkitehtuurin luonnon populaatioissa. Kyseessä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen tutkimushanke, joka pohjaa pitkälti Primmerin ryhmän vuonna 2015 Nature-lehdessä julkaistuun tutkimukseen, jossa raportoitiin yhden geenin (VGLL3) selittävän 40 prosenttia sukukypsyysiän vaihtelusta lohella. Tulos oli yllättävä, sillä elinkierto-ominaisuuksien on aiemmin uskottu olevan useiden geenien säätelemiä.

Akatemiaprofessorihankkeessa yhdistetään uraauurtavalla tavalla mallinnusta ja kokeellista työtä tavoitteena ennustaa ympäristömuutoksen vaikutus lohikalojen elinkierto-ominaisuuksiin. Primmerin tutkimus on yhteiskunnallisesti merkittävä kalakantojen hoidon näkökulmasta. Tutkimus tuo perustavaa laatua olevaa tietoa siitä, miten kalastuksen aiheuttamaa sukukypsyysiän alenemaa voidaan ehkäistä. Sukukypsyysiän alentuminen johtaa kalojen koon pienenemiseen sekä saaliin vähenemiseen ja sen rahallisen arvon laskuun. Tulokset ovat merkittäviä myös puberteettitutkimukselle, sillä VGLL3-geeni vaikuttaa myös ihmisen sukukypsyysikään.

Craig Primmerillä oli akatemiaprofessuurikausi myös vuosina 2011–2015.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.

Teoreettisen fysiikan professori Kari Rummukainen tutkii gravitaatioaaltoja, jotka syntyivät kahden mustan aukon törmäyksessä.

Rummukaisen tutkimukseen kuuluu myös gravitaatioaaltoteleskooppi LISAn vaatimustenmäärittely. Teleskooppi on varkoitus lähettää avaruuteen vuonna 2034. Gravitaatioaaltoja aiheuttavia prosesseja analysoidaan teoreettisesti ja numeerisesti, mikä on tärkeää LISAn havaintostrategialle ja havaintojen tulkinnalle. 

LISAn havaintojen avulla halutaan saada tarkempi käsitys maailmankaikkeuden syntyhetkistä.

Rummukainen on myös palkittu Helsingin yliopiston parhaana fysiikan opettajana vuosina 2002 ja 2011.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.

Anu Wartiovaara on kliinisen molekyylilääketieteen professori, HUSLABin ylilääkäri ja energia-aineenvaihdunnan tutkija, joka on toiminut 10 vuotta Sigrid Jusélius professorina, ja aloittaa nyt ensimmäisen akatemiaprofessorikautensa. 

Wartiovaaran tutkimustyön tuloksena ympäri maailman tuhannet lapsi- ja aikuispotilaat, jotka sairastavat etenevää hermoston, sydämen tai lihaksen rappeumatautia, ovat saanut taudilleen geenisyyn ja siten tarkan diagnoosin. Hänen tavoitteenaan on käyttää solutason tarkkaa toiminnallista tietoa kehittämään yksilöllistä hoitoa vaikeita mitokondriosairauksia kärsiville potilaille. Wartiovaaran tutkimus soveltaa aktiivisesti perustutkimuksen keinoin saatavaa tarkkaa molekyylitietoa  potilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon, ja ryhmä toimii läheisessä yhteistyössä sekä HUS:n lääkärien että potilasjärjestöjen kanssa.  

Mitokondrioiden toimintahäiriö on yleisin periytyvän hermostonrappeumataudin syy. Mitokondriot ovat solun “voimalaitoksia", jotka muuntavat ravinnon energian solujen poltto- ja rakennusaineiksi. Kehittämällä tautimalleja hänen ryhmänsä tutkii miten mitokondriot muokkaavat solun muita toimintoja, mitä seurauksia niiden toimintahäiriöillä on eri solutyypeille, miten eri ravintoaineet muokkaavat mitokondrioiden toimintaa ja miten mitokondriotauteihin voi vaikuttaa. Wartiovaaran ryhmän viimeaikaiset tutkimukset ovat yllättäen osoittaneet, että mitokondriot toimivat läheisessä yhteistyössä  B-vitamiiniaineenvaihdunnan kanssa, mikä on avannut uuden tutkimuskentän hermoston ja lihasten rappeumatautien syntyyn ja hoitoon. Wartiovaara julkaisee nimellä Suomalainen.

Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017—31.12.2021.