Akatemiaprofessorit ovat oman alansa kansainvälisesti arvostettuja tekijöitä. He toteuttavat omaa tutkimussuunnitelmaansa, johtavat oman tutkimusryhmänsä työtä, ohjaavat nuoria tieteentekijöitä ja antavat tutkimustyöhön liittyvää opetusta.
Akatemiaprofessoreilta odotetaan merkittäviä tutkimustuloksia ja oman alan tutkimuksen eteenpäin viemistä. Heidän tehtäviinsä kuuluu myös luovan tutkimusympäristön kehittäminen.
Akatemiaprofessuuri on
Sivua päivitetään.
Helariutta yhdistelee puuvartisten kasvien, erityisesti koivun, tutkimuksen metsänjalostukseen ja puun materiaalitieteeseen.
Helariutan tutkimus auttaa meitä ymmärtämään puiden ja muiden kasvien kasvua paremmin. Tästä on käytännön hyötyä esimerkiksi, kun kehitetään kasvien jalostusta tai parannetaan metsänhoitoa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Jernvallin tutkimus keskittyy erityisesti siihen, miten hampaiden nystermät kehittyvät. Nystermät ovat ne hampaiden osat, jotka hienontavat ja leikkaavat ruoan.
Vaikka hampaiden syntymekanismi tunnetaan nykyisin varsin hyvin, nystermien muodon säätelyä ei vielä tunneta. Jernvall selvittää ryhmineen, mitkä tekijät vaikuttavat nystermien muotoon ja ovat tärkeimpiä hampaiden toiminnan kannalta.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026. Jernvallilla oli akatemiaprofessuuri myös 2010–2019.
Sivua päivitetään.
Valo siroaa ja imeytyy käytännössä kaikissa aineen ja sähkömagneettisen säteilyn järjestelmissä. Tämän vuorovaikutuksen tutkiminen tarjoaa tietoa järjestelmän erilaisista ominaisuuksista aallonpituuden murto-osien pituusskaalaan saakka.
Muinosen tutkimusta voidaan hyödyntää muun muassa aurinkokunnan pienkappaleiden kuten asteroidien havaitsemisessa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Sivua päivitetään.
Laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmrothin tutkimuskohteet vaihtelevat plasmafysiikan perusteista ja avaruussäästä suurteholaskentaan ja supertietokonetekniikkaan.
Plasmatutkimus edistää kestävää avaruuden taloudellista hyödyntämistä tuottamalla ymmärrystä turvallisille avaruuslennoille sekä edistämällä puhdasta energiatuotantoa fuusioteknologian kautta. Tärkein tutkimusaihe kaikilla plasmatutkimuksen aloilla (avaruusfysiikka, plasma-astrofysiikka ja fuusio) on ymmärtää, miten elektronien ja ionien kineettinen fysiikka pienissä mittakaavoissa kehkeytyy synnyttämään laajamittaisia, ennalta arvaamattomia purkauksia, joita tapahtuu Maan magneettikehässä, Auringossa, kaukaisemmissa tähdissä sekä fuusiolaitteissa. XC-global esittelee äskettäisen, ennen näkemättömän läpimurron: käyttämällä selitettävää fysiikkaperusteista tekoälyä yhdistettynä maailman tarkimpaan lähiavaruuden mallinnusmenetelmään, Vlasiatoriin, on ensimmäistä kertaa mahdollista tutkia täysimittaista kytkentää elektroneista globaalille tasolle Maan lähiavaruudessa. XC-global kytkee avaruusfysiikan suurteholaskentaan ja tekoälyyn, hyödyttäen myös fuusiota ja plasma-astrofysiikkaa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2026 – 31.12.2031.
Pihlajamäki tutkii siirtomaiden oikeusjärjestyksiä sekä verraten niiden keskiaikaisiin oikeusjärjestelmiin että eurooppalaiseen oikeuskehitykseen laajemmin. Tutkimuksessa myös vertaillaan eri siirtomaaoikeuksia keskenään.
Oikeusjärjestelmien kehitys auttaa ymmärtämään eurooppalaisten valtioiden ja yhteiskuntien kehitystä paremmin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Hanna Vehkamäki on laskennallisen aerosolifysiikan professori. Vehkamäki ryhmineen tutkii ilmakehässä tapahtuvaa hiukkasmuodostusta.
Valtaosa ilmakehän hiukkasista muodostuu ilmassa tiivistymiskykyisten molekyylien tarttuessa toisiinsa. Vihreän siirtymän ja ilmaston lämpenemisen seurauksena yhä suurempi osa näistä molekyyleistä on orgaanisia. Erilaisia orgaanisia yhdisteitä ja niihin liittyviä prosseja on ilmakehässä valtava määrä, ja orgaaniset molekyylit ovat monimutkaisia verrattuna epäorgaanisiin yhdisteihiin, joiden hiukkasmuodostusta osataan jo mallintaa ja mitata. Vehkamäki ryhmineen yhdistää uusia fysikaalis-kemiallisia mallinnusmenetelmiä koneoppimiseen, ja kehittää työkaluja kokeellisten tulosten analysointiin. Tavoitteena on rakentaa työkalupakki, joka voi kustannustehokkaasti ja luotettavasti ennustaa orgaanista hiukkasmuodostusta ilmakehässä.
llmakehän aerosolihiukkasilla on keskeinen rooli sekä ilmastonmuutoksessa että ilman saastumisessa. Ryhmä soveltaa laskennallisia menetelmiä tutkiakseen havaittua hiukkasten muodostumista "puhtaissa" moottoreissa sekä haihtumattomien hapettuneiden orgaanisten aineiden kasvavaa vaikutusta kaupunkien ilmanlaatuun. Ryhmän tutkimusten tulokset yhdistettyinä ilmastomalleihin parantavat hiukkasten säteilypakote-arvioita, eli arviota siitä, missä määrin lämmittävästi tai viilentävästi hiukkaset vaikuttavat ilmastoon.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2026 – 31.12.2031.
Vladislav Verkhusha on molekyylien muokkaamisen ja synteettisen biologian asiantuntija, joka yhdistää työssään biokuvantamista, proteiinien muokkausta ja translationaalista synteettistä biologiaa. Tällä hetkellä hän kehittää molekyylitason järjestelmiä, jotka tunnistavat ja säätelevät tarkasti solujen ja kudosten toimintoja sekä mahdollistavat niiden ohjelmoidun laskennan ja optisten havaintojen perusteella tapahtuvan raportoinnin.
Verkhusha on tutkimuksessaan kehittänyt uusia geneettisiä työkaluja, jotka tukevat biokuvantamista ja synteettistä biologiaa. Näihin kuuluvat valo-ohjatut proteiinit, molekyylibiosensorit, optogeneettiset ohjausproteiinit ja pienikokoiset solunsisäiset sidosaineet. Havainnollistamalla kromoforien eli molekyylien värillisyyteen vaikuttavien molekyylirakenteiden yksityiskohtia optisesti aktiivisissa proteiineissa hän on edistänyt elävien solujen kuvantamista siten, että perinteisen vihreän kanavan sijaan voidaan nykyään hyödyntää lähi-infrapuna-aluetta.
Äskettäin Verkhushan tutkimusryhmä on onnistunut kohdistamaan biokuvantamisen ja optogenetiikan menetelmät syviin kudoksiin lähi-infrapuna-alueella. Tämä onnistui muuntamalla liukoiset valoreseptorit optisiksi indikaattoreiksi ja palautuviksi ohjausproteiineiksi . Yhdistämällä työkalut yhden domeenin vasta-aineisiin hän kehitti antigeeneillä vakautettavia geneettisiä järjestelmiä, jotka aktivoituvat ainoastaan kohdesoluissa. Näin voidaan tunnistaa solut tarkasti, säädellä niiden toimintaa ja ohjata hoitoa translationaalisen synteettisen biologian keskeisten tavoitteiden mukaisesti.
Tutkimustuloksilla on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus, sillä ne auttavat havaitsemaan sairauksia aikaisemmin, seuraamaan fysiologista toimintaa reaaliaikaisesti ja kehittämään entistä turvallisempia ja kohdennetumpia hoitoja syöpiin, infektio- ja hermosairauksiin sekä diabetekseen.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2026–31.12.2031.
Anu Suomalainen Wartiovaara on kliinisen molekyylilääketieteen professori, joka tutkii ravinto- ja energia-aineenvaihdunnan roolia sairauksien synnyssä, ehkäisyssä ja hoidossa. Erityisesti häntä kiinnostaa solun mitokondrioiden moninaiset roolit terveyden ja sairauksien taustalla.
Kehomme aineenvaihduntatuotteet eli metaboliitit muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, metabolomin, mikä määrittää elinten toimintaa ja niiden välistä viestintää. Metabolomi toimii puskurina stressitilanteissa, joita voivat olla infektiot, ympäristön kemikaalit, kuumuus ja myös sairaudet, jotka pitkäaikaisina voivat muuttaa pysyvästi metabolomista tasapainoa ja viestintää.
Anu Suomalainen Wartiovaara tutkii sitä, miten metabolian keskiössä olevat soluelimet, mitokondriot, säätelevät elimistön molekyylitason toimintaa, miten niiden toiminta muuttuu elämänkaaren aikana ja stressitilanteissa, ja miten niiden häiriöt johtavat sairauksiin. Tutkimuksessa käytetään uusinta mekanistista tietoa tuottamaan keinoja mitokondriotautien ja ikään liittyvien tautien ennakointiin, ehkäisyyn ja hoitoon.
Tutkimus tuottaa tietoa sairauksien perimmäisistä syistä, tavoitteenaan tuottaa täsmähoitoja ja lisäämään terveitä vuosia elämään. Hoidot, joilla voidaan siirtää sairauksien ilmenemistä tai kääntää sairauden kulku, ovat merkityksellisiä, sillä ne lisäävät elämän laatua, terveitä työvuosia ja vähentävät sairaanhoitokuluja. Siksi tutkimus on yhteiskunnallisesti tärkeää.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2026 – 31.12.2031. Hänellä on ollut akatemiaprofessuuri myös 2017—2021 ja 2021-2026.
Akateemikko
Joka kolmas aikuinen saa länsimaissa elämänsä aikana syöpädiagnoosin. Nykyiset hoitomuodot ovat usein riittämättömiä tai eivät sovi kaikille. Translationaalinen syöpätutkimus tähtää siihen, että perustutkimuksen tuloksia hyödynnettäisiin nopeasti kliinisessä tutkimuksessa ja hoitomenetelmissä.
Alitalon johtama tutkimusryhmä tutkii erityisesti imusuonistoa. Imusuonet vaikuttavat merkittävästi useiden syöpäkasvainten etäpesäkkeiden leviämiseen. Ryhmä on onnistunut kokeellisesti vähentämään etäpesäkkeiden syntymistä imusolmukkeisiin.
Alitalo johtaa
Alitalon akatemiaprofessuuri oli poikkeuksellinen. Hänet nimitettiin pysyväksi akatemiaprofessoriksi vuonna 1993 ja hän toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti 31.5.2020 asti.
Aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori
Kulmala selvittää ilmakehätutkimuksessaan ihmisen toiminnan ja luonnollisten prosessien vaikutusta ilmastoon ja ilmanlaatuun tutkimalla ilmakehän aerosolihiukkasten syntymekanismeja. Hän on tehnyt merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja ilmakehän nanohiukkasten tutkimuksessa.
Aerosolihiukkasiin keskittyvä tutkimusnäkökulma tuloksineen on edistänyt merkittävästi ilmastonmuutokseen liittyvää perustutkimusta. Akatemiaprofessorikaudellaan Kulmala pyrkii selvittämään, miten ilmanlaatu ja ilmasto ovat vuorovaikutuksessa Siperiassa ja toisaalta kiinalaisissa suurkaupungeissa.
Vuodesta 2011 lähtien
Kulmala johtaa
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.
Kulmalalla oli akatemiaprofessuurikaudet myös vuosina 2004–2009 ja 2011–2015.
Professori
Erilaiset organismit muokkaavat itseään selviytyäkseen muuttuvissa olosuhteissa. Tämän prosessin taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseen tarvitaan entistä monipuolisempia tutkimusmenetelmiä.
Primmer tutkimusryhmineen pureutuu sopetumiskysymykseen käyttämällä lohta mallina. Tutkimuksen keskiössä on ilmiasu suhde genotyyppiin molekyylitasolla ja sopeutumisen kannalta tärkeän sukukypsyysiän geneettinen arkkitehtuuri. Lohen sukukypsyydellä on verrattaen yksinkertainen geneettinen rakenne, mikä tekee siitä otollisen mallin tutkimukselle.
Primmer on aiemmin tutkimuksessaan havainnut muun muassa, että yksi geeni selittää 40 prosenttia sukukypsyysiän vaihtelusta lohella. Tulos oli yllättävä, sillä elinkierto-ominaisuuksien on aiemmin uskottu olevan useiden geenien säätelemiä.
Tavoitteena on ennustaa ympäristömuutoksen vaikutus lohikalojen elinkierto-ominaisuuksiin. Primmerin tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kalakantojen hoidossa ja kalatuotannossa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.
Primmerillä oli akatemiaprofessuurikausi myös vuosina 2011–2015
Professori
Akatemiaprofessorikaudellaan Castrén pyrkii syventämään tietämystä hermoston muovautuvuuden molekylaarisista mekanismeista sekä kehittämään uusia menetelmiä muovautuvien aivojen havainnointiin ja kuvantamiseen. Toisaalta tutkimuksen tavoitteena on viedä perustutkimuksen löydöksiä kohti käytännön sovelluksia.
Castrén on aiemmissa tutkimuksissaan osoittanut muun muassa, miten masennuslääkkeessä käytettävä molekyyli lisää muovautuvuutta aikuisten aivoissa. Tutkimustieto mahdollistaa aivotoimintojen kuntoutuksen diagnostisten menetelmien ja uusien hoitokäytäntöjen kehittämisen esimerkiksi psykiatrisista sairauksista, aivoverenvuodosta tai kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden hoidossa.
Castrén on työskennellyt saman tutkimuskokonaisuuden parissa jo yli kaksi vuosikymmentä, viimeiset vuodet
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.
Katariina Salmela-Aro oli psykologian tohtori ja kasvatustieteen professori. Salmela-Aro tutki ilmastonmuutoksen ja koronan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Salmela-Aron tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä ilmastonmuutos ja korona aiheuttavat nuorten kehitykselle. Myönteisiä vaikutuksia voivat olla esimerkiksi voimaantumisen, optimaalisen oppimisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden piirteitä. Kielteiset vaikutukset voivat olla esimerkiksi uupumista, stressiä ja ahdistusta.
Tutkimuksessa huomioidaan muun muassa kaveripiirin, digiverkostojen, vanhempien, opettajien ja yhteisöjen vaikutukset.
Salmela-Aron tutkimus voi auttaa yhteiskuntaa vastaamaan nuorten tarpeisiin ja arvioimaan, millaisia tukipalveluita nuoret tulevat tarvitsemaan.
Akatemiaprofessuurin kesto oli 9/2021–5/2025.
Kasvaingenomiikan professori
Syöpä on aina geeneihin liittyvä sairaus. Kaikissa syövissä geeniperimän toiminta häiriintyy. Syöpägenetiikassa keskeistä on, miten potilaan oma geeniperimä vaikuttaa kasvaimen ominaisuuksiin. Aaltosen tutkimusryhmä keskittyy tutkimuksessaan erityisesti perinnölliseen paksu- ja peräsuolen syöpään.
Kolmannella akatemiaprofessorikaudellaan Aaltosen tavoitteena on edistää syöpätautien hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Aaltosen tutkimusryhmä on jo onnistunut selvittämään muun muassa yleisen syövälle altistavan mekanismin. Löytö oli läpimurto väestötason syöpäalttiuden ymmärtämiselle.
Aaltonen johtaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Kvantitatiivisen solubiologian professori
Monet solut pystyvät aktiinin vuoksi muuttamaan nopeasti muotoaan ja liikkumaan aktiivisesti kudoksissa. Esimerkiksi haavojen paraneminen ja immuunijärjestelmä ovat riippuvaisia solujen liikkumisesta. Hallitsemattomasti liikkuvat syöpäsolut ovat toisaalta keskeisiä etäispesäkkeiden muodostumisessa.
Lappalaisen ryhmä on tehnyt useita merkittäviä aktiiniin liittyviä löytöjä. He
Solun liikkumisen tutkimus ja muut Lappalaisen ryhmän aiheet lisäävät ymmärrystämme ihmiskehon toiminnasta ja voivat auttaa kehittämään lääkkeitä ja hoitoja muun muassa syöpää vastaan.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Sovelletun matematiikan professori
Inversio-ongelmat ovat yksinkertaisen kysymyksen usein paljon vaikeampia, käänteisiä kysymyksiä. Jos yksinkertainen kysymys on esimerkiksi “jos tunnemme tarkalleen maapallon koostumuksen, millaisen painovoimakentän se tuottaa?”, sen inversio-ongelma olisi “jos maapallo tuottaa tällaisen painovoimakentän, mistä se koostuu?”.
Lassas johtaa
Tavoitteena on kehittää uusia, tehokkaita ratkaisuja käytännön inversio-ongelmiin. Lassaksen johtama huippuyksikkö keskittyy erityisesti lääketieteelliseen kuvantamiseen, geofysiikkaan ja avaruustutkimukseen sekä erilaisiin ympäristötutkimuksen tarpeisiin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Johanna Mappes tutkii eläinten signalointia ja kommunikointia, miten fenotyyppinen vaihtelu pysyy populaatioissa ja mikä on kommunikoinnin merkitys lajiutumisprosesseihin.
Kommunikaatiota tarvitaan niin parittelukumppanin etsintään, saaliin löytämisen kuin saalistajan välttämiseen. Tutkimuksessa saadaan tärkeää tietoa siitä, miten eliöt sopeutuvat, vai ehtivätkö ne sopeutua, muuttuvaan ympäristöön ja mitä evolutiivisia seurauksia on esimerkiksi petojen katoamisesta saalispopulaatioihin ja sitä kautta koko ekosysteemiin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Mappes on toiminut akatemiaprofessorina myös kaudella 2009–2013. Mappes johti Suomen Akatemian nimeämää biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikköä vuosina 2012–2017.
Sosiologian professori
Peräkylän tutkimuksen kohteina ovat olleet muun muassa se, miten narsistiset ongelmat muokkaavat ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta. Tässä hankkeessa tutkijat tarkastelevat narsismia vapaamuotoisissa keskustelutilanteissa, psykiatrisissa haastatteluissa, pariterapiassa ja kokeellisissa tilanteissa.
Peräkylän ryhmä käyttää menetelminään keskusteluanalyysia, etnografiaa ja psykofysiologisia mittauksia, jotka osaltaan vahvistavat hankkeen tieteidenvälistä otetta.
Tutkimus syventää tietoamme siitä, miten kokemus itsestä ja vuorovaikutuksen käytänteet ovat suhteessa toisiinsa. Toisaalta se osoittaa, miten persoonallisuushäiriöt ja patologinen narsismi ovat myös vuorovaikutuksen eivätkä vain yksilöiden ongelmia. Peräkylän tulokset voivat auttaa kehittämään parempia terapiamenetelmiä.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Teoreettisen fysiikan professori
Gravitaatioaallot aiheuttavat värähtelyä avaruudessa. Ne venyttävät aika-avaruutta ja puristavat sitä kasaan; aiheuttavat eräänlaisia ryppyjä.
Rummukaisen tutkimukseen kuuluu myös gravitaatioaaltoteleskooppi LISAn vaatimustenmäärittely. Teleskooppi on tarkoitus lähettää avaruuteen vuonna 2034. Gravitaatioaaltoja aiheuttavia prosesseja analysoidaan teoreettisesti ja numeerisesti, mikä on tärkeää LISAn havaintostrategialle ja havaintojen tulkinnalle.
Rummukaisen tutkimuksen ja LISA-teleskoopin havaintojen avulla saadaan tarkempi käsitys maailmankaikkeuden syntyhetkistä.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.