Sosiaalityön koulutukseen kuuluva harjoittelu koostuu viidestä eri kurssikokonaisuudesta kandi- ja maisteritasolla. Pitkänä harjoitteluna tunnetun jakson aikana sosiaalityön opiskelijat harjoittelevat kentällä pätevien sosiaalityöntekijöiden johdolla ja saavat arvokkaita kokemuksia asiakastyöstä.
Sosiaalityön harjoitteluun liittyvä opetus koostuu kolmesta osa-alueesta: teoreettisista valmiuksista, reflektiivisestä itsetietoisuudesta ja sosiaalisista vuorovaikutustaidoista.
Teoreettiset valmiudet muodostavat perustan sosiaalityön käytännön opetukselle. Teoreettiset valmiudet edistävät käytännön valmiuksia, ja monimutkaisten kysymysten kanssa usein työskenteleville sosiaalityöntekijöille on erittäin hyödyllistä ymmärtää erilaisia sosiaalisia ilmiöitä osana laajempaa kokonaisuutta. Teoreettiset valmiudet edistävät myös kriittistä ymmärrystä siitä, miten sosiaalityön käytäntö ja toiminnot liittyvät niin yhteiskunnallisiin rakenteisiin kuin erilaisiin institutionaalisiin ja organisatorisiin kehyksiin ja rutiineihinkin. Sosiaalityön koulutusta voidaan näin ollen pitää jonkinlaisena teoreettisten ja käytännöllisten osien yhdistelmänä, ja sosiaalityön alalla voi tehdä käytännöllistä työtä yhteiskuntatieteiden parissa.
Reflektiivinen itsetietoisuus tarkoittaa sitä, että tuntee pystyvänsä auttamaan muita työkseen ja tietää, miksi on valinnut sosiaalityön ammatikseen. Sosiaalityön voi valita ammatikseen monista eri syistä, jotka eivät välttämättä ole erityisen jännittäviä, muta on tärkeää tuntea oma arvopohjansa, omat kasvuolosuhteensa ja oman elämän kannalta merkitykselliset tapahtumat ja ihmissuhteet sekä se, miten ne vaikuttavat siihen, miten suhtautuu ihmisiin erilaisissa tilanteissa. On tärkeää, että tällaisista asioista voidaan keskustella harjoitteluun liittyvän ohjausprosessin aikana. Itsetietoisuuteen liittyvät seikat ovat ennen kaikkea laatukysymys henkisesti raskaassa työssä.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja tarvitaan sosiaalityön arjessa, kun kohdataan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ammatillisesti. Sosiaalityöntekijä kehittyy ennen kaikkea tekemällä työtään, mutta samalla on tärkeää, että käytännön työ perustuu tutkivaan otteeseen. Sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot kehittyvät työssä yhtäältä soveltamalla eri menetelmiä ja interventioita sekä arvioimalla niitä kriittisesti ja toisaalta yhteistyön ja luovuuden kautta. Soc&kom on tehnyt jo vuosia improvisaatioharjoituksiin liittyvää yhteistyötä näyttelijöiden kanssa. Tarkoituksena on harjoitella asiakastapaamisia pienissä ryhmissä improvisaation keinoin siten, että opiskelijat valitsevat joko asiakkaan tai sosiaalityöntekijän roolin. Opiskelijat saavat näin mahdollisuuden kokeilla erilaisia menettelytapoja eri tilanteissa. Pääsääntöisesti opiskelijat itse valitsevat, millaisia tilanteita he haluavat harjoitella. Monet valitsevat varsin hankalia tilanteita, joissa esimerkiksi joku käyttäytyy uhkaavasti tai on hyvin tuohtunut. Opiskelijat pohtivat tilanteita yhdessä ja harjoittelevat, miten eri tilanteissa voisi käyttäytyä. Harjoitukset ovat haastavia, mutta opiskelijat ovat antaneet pääasiassa kiittävää palautetta. Useimpien mielestä harjoitukset ovat olleet osa koulutuksen tärkeintä antia.
Opiskelijat työstävät ja kehittävät näitä kolmea osa-aluetta muun muassa pitkän harjoittelujaksonsa aikana oikeilla työpaikoilla esimerkiksi lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä ja sairaanhoidon sosiaalityössä. Monet opiskelijat ovat kiinnostuneita myös koulukuraattorin tehtävästä.