Yliopiston promootioon liittyy kautta aikojen myös taidetta, etenkin näytelmiä ja runoja. Lisäksi promootio esiintyy kirjallisuudessa - etenkin omaelämäkerroissa - mutta promootio on myös erään rikosromaanin tapahtumapaikkana. Maria Koskikallion kirjoittamassa Elämän ja kuoleman kevät -romaanissa (2017) tapahtumapaikkana on Filosofisen tiedekunnan promootio Helsingissä eräänä keväänä, mutta tarkempaa vuotta ei määritellä, eli ns. “Nykyaikana” tai yleisesti 2000-luvulla. Promootiota lähestytään tavallaan ulkopuolelta käsin, koska päähenkilö on rikosetsivä, jolle promootioperinne on vieras ja hän on jatkuvasti vähän pihalla promootion tapahtumista. Pikku hiljaa tarina etenee ja etsivä pareineen joutuu mukaan promootion eri tilaisuuksien pyörteisiin. Samalla Koskikallio rakentaa erittäin tarkan kuvauksen promootioviikon, tai “torsuntain” (torstaista sunnuntaihin), tapahtumista ja juhlien eri osioista.
Kirjan nimike viittaa mielestäni juuri tiettyyn promootiosymboliin, kevääseen, joka on eräs uuden alun tai nuoruuden vertauskuva. Kuolema toimii täten tälle hyvin synkkänä ja kohtalokkaana vastakohtana, ja henkirikosten sattuessa juuri nuoruutta ja uusia tutkintoja - tulevaisuutta - symbolisoivan ja juhlivan promootion alla luo tarinalle taattua noir-tunnelmaa.
Koskikallion romaanissa epäilys ja fokus kiinnittyy pikku hiljaa etenkin promootiotoimikunnan jäseniin, joiden joukossa esiintyy muutama varsin stereotyyppinen hahmo. Mikäli on toiminut toimikunnassa, tunnistaa kenties herkästi itsensä tästä joukosta. Koskikallio pyrkii myös luomaan taustaa päähenkilölleen (etsivä Juho Kangas), mutta monella tapaa tämä hahmo jää itse promootion tapahtumien ja siihen liittyvien hahmojen jalkoihin. Toki Juhon hahmo on hyvin sympaattinen ja hänen itsereflektioitaan on koskettavaa seurata tarinan edetessä. Omasta kiinnostuksen kohteestani (promootiokuvaus) johtuen en kuitenkaan itse jaksanut keskittyä päähenkilön kehitykseen. Vaikka tarinassa kuvatut rikokset ovat karmaisevia ja monella tapaa melko epäuskottavia, kirja onnistuu antamaan niin maalaavan kuvan promootiosta, että teksti vie lukijan mukaansa loppuun saakka.
Minulle tuli mieleen, että Koskikallio on varmasti itse ollut promootiotoimikunnan jäsen, mukana järjestämässä juhlia, koska kuvailut toimikunnan liikkeistä ja toiminnasta ovat erittäin yksityiskohtaiset. Löysin Koskikallion ja päätin kysyä häneltä muutaman kysymykseen hänen kirjaansa liittyen. Hän kertoo tosiaan olleensa ensi kertaa mukana 1990 tohtoripromootiossa ja sen jälkeen hän on vuodesta 2003 alkaen osallistunut kaikkiin promootioihin. Näin Koskikallio itse kertoo kirjansa ideasta:
- Varsinainen idea oli se päähenkilöiden välinen dynamiikka. Halusin kertoa ennen kaikkea kätketystä menetyksestä. Promootio tuli mukaan tuttuna ympäristönä, ja onhan se kuvaamisen arvoinen.
Kysyin lisäksi, aikooko hän kirjoittaa jotain muutakin. Näin hän vastasi:
- En ole kirjoittanut muuta valmiiksi asti. Puolitekoisena on tälle jatko-osa. Sekin on kampusromaani.
Elämän ja kuoleman kevät -romaaniin on siis ihanasti tallentunut paljon yksityiskohtia yliopiston promootion järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyen 2000-luvulla. Olisi ehkä voinut kirjoittaa aiheesta myös esimerkiksi rakkausromaanin, mutta luulen että rikosromaanina tämä avaa promootioperinnettä suuremmalle yleisölle vähän epäsovinnaisemmin. Tämä rikosromaani on oiva kuvaus promootiosta ja siten taatusti promootiokirjallisuuden tuleva klassikko!
Eva Ahl-Waris, FT
PS. Syntyikö kiinnostus lukea tämä opus? Kirja on tilattavissa Suomalaisen kirjakaupan tai Amazonin kautta. Koskikallio, Maria 2017. Elämän ja kuoleman kevät. Books on Demand.