Euroopan vanhojen yliopistojen regaaleihin eli tunnuksiin ovat kuuluneet keskiajalta lähtien perinteisesti perustamisasiakirja, valtikat, matrikkeli ja sinetti. Tunnuksia ovat myös rehtorin viitta ja avaimet.
Valtikoita on esiintynyt jo muinaisissa kulttuureissa vallan symboleina. Niitä näkee muun muassa egyptiläisiä faraoita esittävissä veistoksissa. Akateemisissa yhteyksissä valtikat symboloivat kansainvälisen tavan mukaan yliopistojen riippumattomuutta ja omaa sisäistä tuomiovaltaa yliopistolaisia kohtaan, joka oli olemassa 1800-luvun lopulle saakka. Valtikat ovat olleet esillä yliopiston konsistorin kokouksissa ja juhlatilaisuuksissa. Promootioiden lisäksi pedellit kantavat valtikoita edelleen kaikissa Helsingin yliopiston tärkeissä akateemisissa kulkueissa. Aikoinaan pedellit olivat yliopiston järjestyksenvalvojia. Nykyisin akateemisissa kulkueissa pedelleinä toimivat yliopiston vahtimestarit. Normaalisti valtikat ovat Helsingin yliopiston museossa ja ne pääsevät jälleen esille vitriiniin, kun museo avautuu uudistamisen jälkeen loppuvuodesta 2023.
Helsingin yliopiston hopeavaltikat on valmistanut tukholmalainen kultaseppämestari Mikael Beck vuonna 1640. Tyylillisesti ne ovat edustavat renessanssin ja barokin siirtymäkautta. Pohjoismaiseen tapaan valtikat ovat melko koruttomat. Valtikat ovat 81 cm pitkiä. Niissä on putkimainen varsiosa. Päissä on hieman venytetyt pallot, joiden puolivälissä on vanne. Siihen on kiinnitetty enkelinpäitä siipineen ja ruusukkeita. Pallot symboloivat kaikkialle ulottuvaa valtaa, ne voi nähdä siinä ominaisuudessa myös maapalloina.
Pedellit kantoivat hopeavaltikoita Turun Akatemian 15. heinäkuuta 1640 pidetyn vihkiäisjuhlan kulkueessa punaisiin viittoihin pukeutuneena. Heidän jäljessään tuli rector magnificus. Hopeavaltikat ovat mukana tapahtumaa kuvaavassa Albert Edelfeltin 1904 maalaamassa, mutta Helsingin pommituksissa 1944 tuhoutuneessa kolmiosaisessa teoksessa, joka oli Helsingin yliopiston juhlasalissa oven yläpuolella. Johannes Gebhard on maalannut sen uudelleen 1961 Edelfeltin luonnosten pohjalta. Turun Akatemian ensimmäisen, 1643 pidetyn promootion kulkue on varmasti näyttänyt samantapaiselta, vaikka se on tietysti ollut erilaisen tilaisuuden osa promoottoreineen ja vasta vihittyine maistereineen. Akateemiset kulkueet noudattavat periaatteessa yhä edelleen samaa kaavaa. Yksi silmiinpistävä muutos on pedellien viittojen väri: nykyisin se on sininen.
Helsingin yliopiston hopeavaltikat ovat kokeneet monenlaisia vaiheita. Ne evakuoitiin isonvihan alettua 1713 Turun Akatemian tärkeän omaisuuden mukana seitsemäksi vuodeksi Tukholmaan. Valtikat selvisivät vahingoittumattomina Turun palosta 1827. Helsingin yliopiston päärakennuksen vanha puoli sai täysosuman Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944, jolloin se syttyi palamaan. Joku pelasti valtikat heittämällä ne lumihankeen Senaatintorille.
Yliopistolaisten sukupolvet ovat vaihtuneet vuosisatojen mittaan lukuisia kertoja, ja yliopiston kotikaupunki on vaihtunut Turusta Helsingiksi, mutta hopeavaltikat ovat yhä konkreettinen ja näkyvä side akateemisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä.
Jukka Relas, FT