Talvitutkimus

Kasveihin liittyvät ekologinen ja fysiologinen tutkimus on perinteisesti keskittynyt kasvukauden ilmiöihin. Lepokauden on ajateltu olevan lähinnä epäsuotuisa jakso, jonka yli kasvien on selvittävä. Talveen liittyvä tutkimus on käsitellyt lähinnä kasvien pakkaskestävyyttä, talven aikaista pakkaskuivumista ja talvivaurioita.

Talviekologiaan liittyvä tutkimus on vilkastunut huomattavasti viime vuosina. Oheinen kuva esittää vuosittaista talviekologian alan julkaisujen määrää 1970-luvulta vuoteen 2016 asti; julkaisujen lukumäärät on haettu Web of Science –tietokannasta yhdistämällä hakusanat ”winter” ja ”ecology”. 1970- ja 80-luvuilla talviekologian julkaisujen vuotuinen määrä oli varsin vaatimaton, mutta 90-luvun alusta lähtien alan julkaisujen määrä on kasvanut nopeasti. Kasvuun lienee vaikuttanut erityisesti tietoisuus ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.

Kasvien talviekologian tieteelliset julkaisut 1971-2017.

Uusi tutkimustieto on muuttanut käsitystä talven merkityksestä kasveille. Lepokauden sijaan talvi onkin kasvien aineenvaihduntaa ajatellen aktiivista aikaa. Lisäksi talvikauden olosuhteet vaikuttavat kasvien kasvuun, kukkimiseen ja lisääntymismenestykseen kesällä. Talvikausi vaikuttaa oleellisesti myös ekosysteemitason prosesseihin: esimerkiksi talvella tapahtuva yhteyttäminen ja soluhengitys ovat oleellinen osa ekosysteemien hiilen kiertoa.

Tällä sivulla esitellään yleistajuisesti eräiden talviekologisten julkaisujen keskeisiä tuloksia. Tulokset perustuvat pääosin Helsingin yliopistossa toimivan Plant Ecophysiology and Climate Change –tutkimusryhmän julkaisuihin. Talveen liittyvää tutkimustietoa löytyy myös ryhmän ylläpitämästä Kasvien neljä vuodenaikaa –blogista.