Helsingin yliopisto kouluttaa digitaalisen maailman arkkitehteja

Digitalisaatio ja tekoäly muuttavat maailmaa avaten meille rajattomia mahdollisuuksia. Esimerkki tästä on konekääntäminen, jonka uusimmat sovelluksemme perustuvat aivojen toiminnan mallintamiseen. Sanoja ja merkityssysteemejä ihmisen tavoin ymmärtävän tekoälyn avulla voimme tulevaisuudessa lisätä yhteisymmärrystä yli kielirajojen. Mahdollisuuksien lisäksi digitaalinen maailma tuo mukanaan kuitenkin myös uudenlaisia haasteita. Informaatiomäärän lisääntyessä entistä tärkeämmäksi nousee kyky käsitellä ja käyttää dataa. Useimmat tekoälyyn ja dataan liittyvät pelot tai epärealistiset odotukset johtuvat puutteellisesta tiedosta.

Teknologian kehitys synnyttäämoraalisia ja juridisia kysymyksiä, joihin voi vastata vain ihminen. Kuinka robotti tekee päätöksiä? Miten tietojärjestelmien rakentamisessa otetaan huomioon eettiset näkökohdat? Tulevaisuudessa erilaiset tietojärjestelmät ovat myös yhä useammin vuorovaikutuksessa keskenään. Meidän on tärkeää ymmärtää tätä yhteistyötä ja kehittää sitä paremmaksi.

Vaikka tulevaisuuden teknologioiden tarkka ennustaminen on mahdotonta, tutkimus auttaa meitä ymmärtämään tulevaisuuden haasteita ja lisää ymmärrystä tekoälymenetelmien toimintaperiaatteista, rajoituksista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Tutkimustyömme keskittyy myös yhteiskunnallisesti merkityksellisiin kysymyksiin, kuten yksityisyydensuojan parantamiseen ja syrjinnän estävän teknologian kehittämiseen.

Helsingin yliopiston datatieteen tutkimus tuottaa uusia tapoja käsitellä ja käyttää tietoa. Tekoälyn avulla jalostamme dataa ratkaisuiksi, joiden avulla ihminen voi tehdä vastuullisia päätöksiä. Me koulutamme digitaalisen maailman arkkitehteja, joilla on kyky ohjata kehitystä ja ratkaista myös tekoälyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Onnistuaksemme tavoitteissamme tarvitsemme myös sinun apuasi. Tee lahjoitus tieteelle ja koko ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Helsingin yliopistossa tehdään tekoälytutkimusta kokonaisvaltaisesti eri tieteenalojen yhteistyönä. Monitieteinen tutkimusympäristö, vahva menetelmien osaaminen ja yhteistyöverkostot tekevät Helsingin yliopistosta kansainvälisesti merkittävän huippuyliopiston. Vuonna 2018 Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osasto oli sijalla 93 kansainvälisessä Times Higher Education -yliopistovertailussa.

Helsingin yliopiston datatieteen tutkimus tuottaa uutta tietoa ja metodeja soveltavien tieteiden käyttöön. Datatieteen ytimen muodostavat tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen modernit menetelmät. Keskitymme erityisesti tilastollisiin menetelmiin ja isojen datamassojen hallintaan. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä tekoälystä sekä käyttäjäystävällistä että turvallista. Koulutamme digitaalisen maailman arkkitehtejä, joilla on kyky ohjata kehitystä vastuullisella tavalla sekä ratkaista myös tekoälyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Helsingin yliopiston tutkimuskeskukset kehittävät datatieteen tutkimusta. Vuonna 2017 perustettu HiDATA-tutkimuskeskus on Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen tutkimuskeskus. Se etsii ratkaisuja yhteiskunnan ja teollisuuden haasteisiin yhdistämällä tietojenkäsittelytiedettä, matematiikkaa, tilastotiedettä ja koneoppimista muiden tieteenalojen tarpeisiin.

Tietojenkäsittelytieteen osasto on kehittänyt datatieteen ja tekoälyn menetelmiä, joita on sovellettu laajasti eri tieteissä, historiasta biologiaan. Erityisen pitkä yhteistyö on ollut bioinformatiikan saralla.

Tekoäly ei ole valmis: nykyiset tekoälymenetelmät ovat menestyksestään huolimatta huomattavan rajoittuneita, minkä vuoksi niiden entistä laajempi käyttöönotto on vaikeaa. Helsingin yliopisto on perustajajäsenenä Suomen tekoälykeskuksessa (Finnish Center for AI, FCAI), jonka tarkoituksena on toimia Suomen tekoälystrategian peräänkuuluttamana tekoälyn huippukeskittymänä, ja ratkaista merkittävimmät tekoälymenetelmiä vaivaavat haasteet. Tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet ovat valtavat: Suomi on toisena Yhdysvaltain jälkeen 11 kehittyneen maan joukossa, kun arvioidaan tekoälyn mahdollistamaa talouskasvupotentiaalia.

Tietojenkäsittelytieteen osaaminen, moderni verkkoteknologia, sensorointi, tekoäly ja SMEAR-asemien huipputarkka ilmanlaatututkimus yhdistyvät vaikuttavalla tavalla kansainvälisessä akateemikko Markku Kulmalan ja professori Sasu Tarkoman MegaSense-hankkeessa. Hanke antaa käyttäjälleen ajankohtaista tietoa ilmanlaadusta juuri siellä missä hän liikkuu. Samalla se auttaa kaupunkeja ja teollisuutta tekemään entistä tarkempia suunnitelmia vihreämmän tulevaisuuden takaamiseksi ja toisaalta kehittää mihin tahansa IoT-ympäristöön (esineiden internet) soveltuvaa sensorien kalibrointia ja datan keräämistä.

Tekoälyn ja digitalisaation mahdollistamat itseohjautuvat järjestelmät ovat tulossa osaksi yhteiskuntaamme. Kehitys nostaa esiin kysymyksiä, jotka koskevat teknologioiden toimijuuden moraalisia seurauksia ja niiden soveltamisen yhteiskunnallisia seurauksia. Helsingin yliopistolla näiden kysymysten pohdintaan vaadittavaa monipuolista filosofista, kognitiotieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä asiantuntemusta.

Millaista on tekoälyjärjestelmien äly ja millaista toimijuutta ne edustavat? Millä ehdoilla tapahtuu ihmisälyn ja tekoälyjen vuorovaikutus? Kuinka tekoälyjärjestelmä toimii osana työryhmää tai organisaatiota? Kysymykset ovat pohja tekoälyn moraalifilosofiselle tarkastelulle. Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian tutkimusyksikkö, professori Uskali Mäen johtama TINT on noussut 2010-luvulla yhdeksi alansa parhaista tutkimuslaitoksista koko maailmassa. Käytännöllisessä filosofiassa keskustelua käydään keskustelua esimerkiksi siitä, kuka on vastuussa koneen toiminnan seurauksista. Vai voiko kone olla itse vastuussa toiminnastaan? Millaisia periaatteita koneen tulisi soveltaa tehdessään moraalisia päätöksiä? Voiko tekoälyjärjestelmällä olla oikeuksia?

On tärkeää tarkastella tekoälyn sovellutuksia myös yhteiskuntatieteellisestä ja -filosofisesta näkökulmasta.  Tarkastelun kohteena ovat tällöin teknologioiden ei-aiotut yhteiskunnalliset seuraukset. Valtiotieteellisen tiedekunnan tieteen ja teknologian tutkimuksen professori Petri Ylikoski tutkii esimerkiksi sitä, millä tavoin tekoäly muuttaa organisaatioiden toimintaa, kuinka markkinat ja politiikka muuttuvat ja millaiset ovat seuraukset yhteiskunnallisen ja globaalin eriarvoisuuden kannalta?

Tietojenkäsittelytiede on viime vuosina testannut yleisiä avoimia massaluentoja verkossa (MOOCit).  Digitaaliset verkkokurssit avaavat yliopiston viimeisimmät oppisisällöt kaikille, ajasta ja paikasta riippumatta, sekä avaavat tasapuolisen sisäänpääsyväylän opiskelijaksi. Tulevaisuudessa tietojenkäsittelytieteen opiskelupaikan voi saada vuoden ahkeralla ja menestyksellisellä verkkokurssien suorittamisella.

Suosituimmat kansainväliset verkkokurssimme ovat tavoittaneet jopa 100 000 opiskelijaa ympäri maailman. Vuonna 2018 Reaktorin kanssa toteutettu, noin 100 000 opiskelijan suorittama  Elements of AI MOOC on Helsingin yliopiston suurin yksittäinen kurssi koskaan. Seuraavaksi tavoitteena on miljoona kansainvälistä opiskelijaa. Digitaaliset oppimisalustat ja verkkokurssit virtaviivaistavat perusasioiden opettamista ja auttavat opetushenkilökuntaa kohdentamaan aikaansa massaluennoista henkilökohtaisempaan lähiopetukseen sekä pienryhmien ohjaamiseen.

Tekoälyn avulla on mahdollista analysoida yliopiston opetuksen toteutumista kokonaisuutena tai seurata yksittäisen opiskelijan oppimista ja muokata oppimateriaalien vaikeusastetta oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Innovatiivisessa, kasvatustieteellistä tutkimusta hyödyntävässä digitaalisessa oppimisympäristössä tekoäly voi tuottaa luovasti opetusmateriaaleja kunkin oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin.

Digitalisaatio muuttaa maailmaa tavoilla, joita emme vielä tiedä. Tarvitsemme digitaalisen maailman arkkitehteja, joilla on kyky tulkita tietoa ja ratkaista tekoälyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Onnistuaksemme tavoitteissamme tarvitsemme myös sinun apuasi. Tee lahjoitus tieteelle ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.