Koulutusohjelman laajuus: 68,5 opintopistettä
Alkaminen ja kesto: Koulutusohjelma alkaa elokuussa 2026. Koulutusohjelma kestää 3,5 vuotta (7 lukukautta).
Ryhmäkoko: Koulutusohjelmaan otetaan 18-24 opiskelijaa.
Opetustilat: Lähiopetus toteutetaan Helsingin yliopiston tiloissa.
Koulutuksen teoria- ja menetelmäopintojen hinta on 13 100-14 480 euroa riippuen opiskelijamäärästä (18-24). Koulutusmaksu jakautuu seitsemälle lukukaudelle.
Muut maksut, jotka maksetaan suoraan palveluntarjoajalle
Kognitiivinen psykoterapia sisältää useita teoreettisia malleja ja niihin pohjautuvia kliinisiä sovelluksia. Kaikkien mallien perustana on yhteinen kognitiiviseen psykoterapiaan perustuva käsitteistö ja tietyt kaikille kognitiivisille hoitomalleille yhteiset työskentelytavat (Kähkönen, ym, 2020).
Kognitiivisen psykoterapian teoria pohjautuu tietoon ihmisen mielensisäisestä tiedonkäsittelystä ja sen prosesseista. Kognitiivisen psykoterapian kehittymisen alkuvaiheissa 1950–1970-luvuilla huomion kohteena olivat kognitioiden sisällöt, esimerkiksi masennukseen liittyvät kielteiset automaattiset ajatukset ja niiden perustan muodostavat laajemmat uskomukset itsestä, muista ja maailmasta (kognitiivinen triadi, Beck). Sittemmin kognitiivisen psykoterapian kehitys ja tutkimus ovat suuntautuneet yhä enemmän sisällöistä prosesseihin. Tällöin on kyse siitä, kuinka ihminen käsittelee sisäistä ja ulkoista informaatiota, ja luo sen pohjalta suhdetta itseensä ja maailmaan. Tarkastelun kohteena on myös se, miten nämä prosessit vaikuttavat ihmisen toimintaan, psyykkiseen hyvinvointiin ja psyykkisten häiriöiden kehittymiseen. Kognitiivisen psykoterapian alkuvaiheessa huomio ja interventiot kohdentuivat ajattelun ja oppimisen alueelle. Nykyisin mielensisäisiä tiedonkäsittelyprosesseja ja tiedonkäsittelyn rakenteita koskevan laajentuneen tietämyksen seurauksena kognitiiviset, emotionaaliset, fysiologiset ja sosiaaliset prosessit mielletään toisiinsa tiiviisti vaikuttaviksi. Nämä kaikki ovat tulleet osaksi terapiatyöskentelyä. Kokemuksen moniulotteisia aspekteja tutkitaan terapiassa yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä painopisteen muutos näkyy myös asiakkaan ongelmien ja tilanteen käsitteellistämisessä ja hoitomenetelmissä.
Kognitiivinen psykoterapia kehittyi rinnakkain jo aiemmin 1900-luvun alussa kehittymään lähteneen käyttäytymisterapian teorian ja –terapiamallien kanssa. Tieto ihmisen käyttäytymisestä ja oppimisen prosesseista ohjaa käyttäytymisterapeuttista työskentelyä. Kognitiivinen ja käyttäytymisterapeuttinen työskentely ovat nykyisin olennainen osa kognitiivista psykoterapiaa. Kansainvälisesti käytetäänkin nimitystä kognitiivis-behavioraalinen terapia.
Kognitiivisen psykoterapian suuntaukset ovat kehittyneet viimeisinä aikoina muodostaen selkeitä transdiagnostisia hoitomalleja, sekä muita tutkimuksissa vaikuttaviksi havaittuja työskentelytapoja. Tällaisia integratiivisia hoitomalleja ovat mm. MBCT toistuvan masennuksen hoitoon, CBASP pitkäaikaisen masennuksen hoitoon ja skeematerapia persoonallisuushäiriöiden hoitoon.
Kognitiivinen psykoterapia on yksi keskeisin psykoterapiamuoto, jota voidaan käyttää lievien ja keskivaikeiden depressioiden akuuttivaiheen hoidossa (Duodecim, 2020; Beck, 1979, 2011, Goldman ym, 2006). Kroonisen, pitkäkestoisen masennuksen hoitoon kehitetty lyhytkestoinen tai keskipitkä (12–40 käyntikertaa) CBASP-yhdistelmäterapia on hyödyllinen pitkäaikaisen masennuksen jatkohoidossa. Tietoisen läsnäolon menetelmään perustuva kognitiivinen psykoterapia (MBCT), on hyödyllinen uusien toistuvien masennustilojen ehkäisemisessä (Duodecim, 2020).
Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on tehokasta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa (Duodecim, 2019; Lobbestael ym, 2006). Siinä yhdistetään kognitioiden uudelleenmuokkaus ja altistaminen. Näyttö on vahvaa, vaikka potilas olisi samanaikaisesti masentunut. Uudet kognitiivisen psykoterapian lähestymistavat vähentävät yleistyneeseen ahdistushäiriöön kuuluvaa liiallista huolestuneisuutta. Kognitiivis-behavioraalinen terapia vähentää paniikkikohtausten määrää ja välttämiskäyttäytymistä. Kognitiivis-behavioraalinen terapia on tehokasta sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa. Tähän hoitomuotoon sisältyvä altistaminen vähentää sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelko-oireita ja välttämiskäyttäytymistä (Duodecim, 2019). Epävakaan persoonallisuushäiriön Käypä hoito -suositus toteaa, että määräpituisista psykoterapioista on hyötyä (Duodecim, 2019, Arntz ym, 2005). Dialektinen käyttäytymisterapia, DKT, vähentää epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien naisten tahallista itsensä vahingoittamista ja itsemurhayritysten määrää sekä psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta. Skeemakeskeinen psykoterapia vähentää epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeusastetta ja siihen liittyvää ahdistuneisuus- ja mielialaoireilua sekä parantaa elämänlaatua (Duodecim, 2019; Napel-Schutz, 2011). Oulussa on tutkittu (Leppänen, 2015) skeematerapeuttisen hoitomallin vaikuttavuutta epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa. Tutkimusnäyttöä on myös skeematerapian vaikuttavuudesta valikoimattomassa psykiatrisen avohoidon potilasjoukossa (van Vreesvijk ym., 2014). Tunnepainotteisen kognitiivisen psykoterapian tutkimuksessa fokus on ollut terapeuttisessa muutoksessa sekä terapian ilmiöiden tutkimisessa (Pascual-Leone, 2018; Pascual-Leone, Yeryomenko, 2016). Tunnetyöskentelyn hyödyllisyyttä mm. depression, traumaperäisen stressin ja vuorovaikutusongelmien hoidossa on niin ikään tutkittu (Goldman ym, 2006; Paivio & Nieuwenhuis, 2001).
Teoreettiset ja tieteelliset kriteerit, keskeiset lähteet:
Opetussuunnitelma kokonaisuutena ja opintovaiheiden nivoutuminen toisiinsa on suunniteltu James Bennett-Levyn kognitiivisen psykoterapeutin taitojen ja terapeuttikompetenssien kehittymistä kuvaavan mallin ja Cory Newmanin kompetenssikäsityksen pohjalta. Bennett-Levyn mallissa kuvataan psykoterapeuttina kehittymisen tiedollista, taidollista ja reflektiivistä osa-aluetta ja niiden vaikutusta toisiinsa. Newman taas kuvaa tarkemmin kompetenssien sisältöä kognitiivisessa psykoterapiassa.
Käsillä olevan koulutuksen teemat kulkevat läpi koko prosessin. Yleisenä periaatteena koulutuksessa on toisaalta kognitiivisen näkökulman opettaminen, joka kantaa tulevaa psykoterapeuttia paitsi opintojen aikana, niin myös jatkossa uusien näkökulmien oppimisessa. Toisaalta koulutuksessa pyritään myös erilaisten näkökulmien integrointiin juuri tämän kognitiivisen näkökulman varassa.
Ensimmäinen teema on lyhyiden psykoterapia-asetelmien opettelu etenkin koulutuksen alkuvaiheessa, jolloin kognitiivisen psykoterapian perusteita käsitellään ja joihin teemoihin tämä lähestymistapa erityisesti sopii vastaten myös ajan haasteisiin ja tarpeisiin. Tavoitteena on, että opiskelija omaksuu valmiudet toteuttaa lyhyitä kognitiivisia lyhytterapioita. Toinen teema on psykoterapeuttisen vuorovaikutuksen hahmottaminen ja siihen asettuminen, jossa keskeisellä sijalla on tutkivan yhteistyön ajatus, jossa psykoterapeutti orientoituu ko. asiakkaaseen, hänen kokemuksiinsa ja ongelmiinsa. Kolmas teema on kokemuksellisuus psykoterapian tiedollisten ja taidollisten osa-alueiden omaksumisen tekijänä. Tässä keskeisellä sijalla on opiskelijan reflektio, jota tukee opintojen loppuvaiheessa painottuva Deliberate Practice- tyylinen, hyvin yksityiskohtainen opiskelijan omien haasteiden tunnistaminen ja niiden kehittäminen.
Opintojen neljännessä ja viidennessä vaiheessa perehdytään tarkemmin monimutkaisempien mielenterveyden häiriöiden hoitoon (persoonallisuushäiriöt) ja niiden hoidossa keskeisiin integroiviin, transdiagnostisiin hoitomalleihin. Neljännen vaiheen aikana perehdytään erityisesti tunneteoriaan terapeuttisen muutoksen prosessia selittävänä teoriana sekä tunnekeskeiseen työskentelyyn ja sen mahdollisuuksiin psyykkisten ongelmien (mm. depressio, traumaperäinen stressi, ihmissuhdevaikeudet) hoidossa. Tässä vaiheessa myös laajennetaan ja syvennetään hankittua osaamista perehtymällä pitkäaikaiseen ja toistuvaan masennukseen sekä traumojen ja dissosiaation kognitiiviseen psykoterapiaan Viidennessä vaiheessa fokusoidaan keskeisesti ja monipuolisesti persoonallisuushäiriöiden hoitoon.
Opintokokonaisuuden kuudennessa vaiheessa opiskelijat aloittavat opinnäytetyön kirjoittamisen intensiivisesti. Kuudes vaihe myös koostaa opintoja ja orientoi opiskelijan jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Opinnäytetyöt esitellään tämän opintojakson aikana. Opintokokonaisuuden seitsemännessä vaiheessa perehdytään erityisteemoihin, jotka sijoittuvat koulutusohjelmassa osiksi edeltäviä vaiheita siten, että ne sisällöiltään integroituvat luontevalla tavalla osaksi koulutusohjelman kokonaisuutta. Opiskelijat tutustuvat syvemmin tunteisiin, niiden tunnistamiseen, säätelyyn ja minäkäsityksen muodostumiseen sekä syömishäiriöihin ja seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden ilmiöihin. Tässä vaiheessa myös perehdytään kompleksisiin traumoihin ja kehollisuuteen sekä neuropsykiatrisiin häiriöihin.
Kaikille Helsingin yliopiston psykoterapeuttiopiskelijoille yhteiset teoria- ja menetelmäopinnot koostuvat kolmesta opintojaksosta.
Kuhunkin opintojaksoon sisältyy kaksi seminaaripäivää sekä itsenäisiä tehtäviä. Opintojaksot järjestetään pääsääntöisesti kerran lukuvuodessa. Suoritusajankohdan voi itse valita, mutta vahva suositus on, että Mielenterveyden häiriöt suoritetaan heti opintojen alussa, Psykoterapiatutkimuksen menetelmät ennen opinnäytetyön aloittamista ja Integroiva tapausseminaari opintojen lopulla.
Opintojakso koostuu kolmesta kaksipäiväisestä (15 t) seminaarista sekä niihin liittyvästä kirjallisuudesta sekä ennakkotehtävistä ja portfoliotehtävästä.
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Opintojakso koostuu yhdestä kaksipäiväisestä (15 t) ja yhdestä yksipäiväisestä seminaarista ( 7,5 t) sekä niihin liittyvästä kirjallisuudesta, kirjallisuuden verkko-opinnoista ja ennakkotehtävistä sekä portfoliotehtävästä. Opintojaksoon kuuluu Kirjallisuuden verkko-opinnot I Ahdistuneisuushäiriöt (4 t).
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Opintojakso koostuu kahdesta kaksipäiväisestä (15 t) seminaarista sekä niihin liittyvästä kirjallisuudesta, kirjallisuuden verkko-opinnoista (4 t) ja ennakkotehtävistä sekä portfoliotehtävästä. Tunti-ja opintopistemääriin sisältyy kaksipäiväinen seminaari jaksosta VII (15 t).
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Opintojakso koostuu kahdesta kaksipäiväisestä (15 t) ja kahdesta yksipäiväisestä (7,5 t) seminaarista sekä niihin liittyvästä kirjallisuudesta, kirjallisuuden verkko-opinnoista ja ennakkotehtävistä sekä portfoliotehtävästä. Tunti- ja opintopistemääriin on sisällytetty kaksipäiväinen seminaari jaksosta VII (15t).
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Opintojakso koostuu kolmesta kaksipäiväisestä seminaarista (15 t) sekä niihin liittyvästä kirjallisuudesta, kirjallisuuden verkko-opinnoista (4 t) ja ennakkotehtävistä sekä portfoliotehtävästä.
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Opintojakso koostuu kahdesta kaksipäiväisestä ja yhdestä yksipäiväisestä seminaarista ja niihin liittyvästä kirjallisuudesta ja ennakkotehtävistä. Lisäksi jaksoon sisältyy kolme (á 4 t ) opinnäytetyön ohjaustapaamista pienryhmässä sekä 4 t/opiskelija henkilökohtaista ohjausta, joita ei lasketa lähiopetuksen tunteihin. Tunti- ja pistemäärä sisältää kaksipäiväisen seminaarin jaksosta VII (15 t).
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Opintojakso koostuu viidestä kaksipäiväisestä seminaarista (15 t) ja niihin liittyvästä kirjallisuudesta ja ennakkotehtävistä. Vain kaksi viimeistä seminaaria lasketaan tämän opintojakson pisteisiin.
Osaamistavoitteet:
Sisällöt:
Työnohjausta tulee olla vähintään 130 tuntia (13 op). Työnohjaus toteutetaan 3-4 hengen pienryhmissä.
Työnohjauksen osaamistavoitteet
Opiskelija oppii soveltamaan kognitiivisen psykoterapian teoriaa ja työtapoja yksittäisten potilaiden psykoterapiaprosessien itsenäiseen läpiviemiseen. Harjaantuu arvioimaan omaa kompetenssiaan, toimintaansa ja sen vaikutusta terapian ilmiöihin ja tuloksiin.
Koulutuksen aikana tulee tehdä vähintään 300 tuntia psykoterapeuttista potilastyötä. Työnohjauksen aikana opiskelijoiden tulee tehdä vähintään 300 tuntia ohjattua potilastyötä (asiakas vähintään 16-vuotias), sisältäen vähintään 4 aikarajoitteista koulutusterapiaa (alle vuoden, alle 40 tapaamiskertaa) ja vähintään 2 pitkää koulutusterapiaa (yli vuoden, vähintään 40 tapaamiskertaa), kahden työnohjaajan ohjaamana.
Ryhmämuotoinen koulutuspsykoterapia (40 t) toteutetaan 5 tai 4 hengen ryhmissä. Yksilöpsykoterapia (40 t) toteutuu kognitiivisen psykoterapian kouluttajapsykoterapeutin tai vaativan erityistason, tai vastaavan pätevyyden omaavan kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutin antamana yksilöllisenä koulutuspsykoterapiana.
Mikäli opiskelijalla on ennen koulutuksen alkua kognitiivista yksilöpsykoterapiaa käytynä, siitä vähintään 20t on käytävä meneillään olevan koulutuksen aikana. Ennen koulutuksen alkua käydystä yksilöpsykoterapiasta voidaan hyväksilukea korkeintaan 20t, jos yksilöterapian päättymisestä on kulunut enintään kaksi vuotta ja jos opiskelijan psykoterapeuttina on toiminut kognitiivinen tai kognitiivis-käyttäytymisterapeuttinen VET-/kouluttajapsykoterapeutti.
Kognitiivisen psykoterapian erityiskysymykseen laaja-alaista perehtymistä vaativa, tieteellisen kirjoittamisen periaatteita noudattava kirjallinen tuotos ja sen arviointi.
Osaamistavoitteet: opiskelija
Edistymisen seuraaminen ja osoittaminen näytöllä (ns. jatkuva näyttö).
Seminaarityöskentelyyn osallistuminen, ennakkotehtävien suorittaminen, simulaatio-ja muihin pienryhmäharjoitteisiin osallistuminen. Verkko-opintojen tehtävien suorittaminen. Opinnäytetyön ohjaajan ja yliopiston tarkastajan hyväksymä opinnäytetyö.
Hyväksytyt koulutusterapioiden yhteenvedot sekä työnohjauksessa kirjallinen ja suullinen raportointi ja työskentelyyn osallistuminen, opiskelijan terapiaistuntonauhoitteiden pohjalta tapahtuva psykoterapeuttisen taidon arviointi (jatkuva arviointi).
Opiskelijan henkilökohtainen kehittymissuunnitelma HOPS, jota arvioidaan HOPS -keskusteluissa (koulutuksen alkuvaiheessa, puolivälissä ja loppuvaiheissa). Oman koulutuspsykoterapian merkityksen kirjallinen reflektointi. Itsereflektio omasta kehitysprosessista psykoterapeutiksi.