Helsingin yliopistolla matematiikkaa opettava Mika Koskenoja haluaa kumota tämän yleisen ajatusmallin.
– Helsingin yliopiston matematiikan opinnoissa lähdetään liikkeelle perusteista. Kyllä pohjaa on oltava hieman murtolukulaskuja enemmän – ja pitkä lukiomatematiikka toki on useimmilla taustalla – mutta töitä tekemällä näissä opinnoissa pärjää kuka tahansa, Koskenoja sanoo.
Opiskelijat aloittavat opiskelun johdatuksella yliopistomatematiikkaan. Ensimmäisenä vuotena opiskelijat perehtyvät muun muassa matriisilaskentaan, raja-arvoihin, derivointiin, integrointiin ja todennäköisyyslaskentaan.
– Se on puhdasta matematiikkaa. Toisena vuotena sukellamme enemmän vektorianalyysiin, ja myös logiikan kursseja tulee mukaan. Niissäkin lähdetään perusteista liikkeelle, joten kaiken kyllä oppii.
Koskenojan mukaan opintojen etu on se, että matematiikka soveltuu myös introverteille – ihmisille, jotka pitävät itsenäisestä työskentelystä ja pohdiskelusta.
– Opinnoissa panostamme yhdessä tekemiseen ja opiskelijoiden väliseen yhteistyöhön, mutta matematiikka on siitä mielenkiintoinen laji, että siinä pärjää varsin itsenäisestikin. Matematiikka on pitkälti pohdiskelevaa, analyyttista tekemistä, Koskenoja kuvaa.
Matematiikkaa myös pidetään arvostettuna opintokokonaisuutena, ja heikommallakin kielipäällä pärjää opinnoissa hyvin.
– Matikka on kaikissa yliopistoissa pitkälti samankaltaista, joten vaihdossa pärjää erinomaisesti vaikkei kielitaito olisikaan tiptop, Koskenoja sanoo.
Matematiikan opintoihin monia ajaa useimmiten menestys aiemmissa matematiikan tehtävissä ja pulmissa. Tärkeäksi houkutustekijäksi Koskenoja nimeää sen, että matematiikassa riittää vielä paljon ratkaistavia mysteerejä.
– Matematiikassa on aina lisää tutkittavaa, laskettavaa ja opetettavaa. Yhtenä esimerkkinä nostaisin alkulukukaksosmysteerin, eli että onko niitä loputon määrä vai ei. Läheskään kaikissa opintosuuntauksissa ei päästä työskentelemään tuntemattomien mysteerien kanssa Sherlock-tyyliin, Koskenoja summaa.