Ylei­nen kir­jal­li­suus­tie­de

Yleinen kirjallisuustiede on teoreettisesti ja metodisesti perusteltua kirjallisuudentutkimusta. Yleisessä kirjallisuustieteessä keskitytään kirjallisuuden sekä sen tutkimuksen ja kritiikin filosofisiin perusteisiin, teorioihin ja metodeihin. Käsiteltävää kirjallisuutta ei rajata historiallisesti, alueellisesti, kielellisesti tai lajiperustein. Perinteisesti yleisen kirjallisuustieteen pääkohde on ollut suurten länsimaisten kielialueiden kirjallisuus.

Yleisessä kirjallisuustieteessä on tutkittu monia 1900-luvun tärkeimmistä kirjailijoista niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Yksittäisten kirjailijoiden lisäksi on tarkasteltu esimerkiksi kirjallisuuden lajien problematiikkaa, rajankäyntiä fiktiivisten ja ei-fiktiivisten tekstien välillä, intertekstuaalisuuden problematiikkaa sekä modernismin ja postmodernismin kysymyksiä. Tutkimussuuntauksien kirjo on moninainen: esimerkiksi dekonstruktio, feministinen kritiikki, psykoanalyyttinen teoria ja tekstien semioottiset teoriat. Myös traditionaalinen historiallinen tutkimus on ollut vahvasti esillä, jolloin huomio on kiinnittynyt klassiseen eurooppalaisen kirjallisuuteen sekä satiiriin renessanssin kirjallisuudessa.