Ilona Merikanto: Jotain on vialla, että meillä on niin iso osa meidän väestöstä, jotka voi huonosti. Onko nyt jotain mihin me voitaisiin puuttua, että ei olisi tällaisia hurjia eroja vaikka kuolleisuusriskeissä.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee taustalle]
Hanna Hantula: Kuuntelet Utelias mieli-podcastia, joka puhuu tieteestä tunteella. Tänään pohdimme sitä, miksi iltavirkut ovat suuremmassa vaarassa sairastua kuin muut. Onko syynä yhteiskunta vai geenit? Vieraana on kansanterveystieteiden dosentti, uni ja vuorokausirytmin tutkija, Ilona Merikanto Helsingin yliopistosta. Tervetuloa.
Ilona: Kiitos.
Hanna: Minä olen tämän podcastin juontaja Hanna Hantula.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Ilona, sä tutkit ihmisten vuorokausirytmiä ja niiden vaikutusta terveyteen. Tällä hetkellä sun tutkimus keskittyy siihen, miksi iltavirkut on muita alttiimpia tietyille sairauksille. Sun uusin tutkimusprojekti on vasta alussa, mutta anna meille pieni maistiainen, että mistä se johtuu, että myöhään valvovat kuolee muita todennäköisemmin ennenaikaisesti?
Ilona: Täähän on kohtuullisen uusi löydös, että ollaan havaittu tosiaan, että iltavirkuilla esiintyy paljon tällaisia terveysriskejä, jotka osittain voi selittää sitten, miksi he tosiaan kuolee todennäköisesti nuoremmalla iällä kuin vaikka aamuvirkut. Me tiedetään jo tällä hetkellä, että iltavirkuilla esiintyy esimerkiksi paljon enemmän tällaisia epäterveellisiä käyttäytymismalleja. Puhutaan vähäisemmästä liikunnasta, enemmän alkoholi käyttöä ja enemmän tupakointia. Sitten tietyllä tapaa itsellä herää se kysymys, että mistä nää kumpuaa? Onko kyse siitä, ettei vaikka jakseta liikkua samalla tavalla, jos sä oot jatkuvassa univajeessa? Onko se alkoholin käyttö tai tupakointi jonkinlaista itselääkintää ehkä? Koska myöskin näissä meidän tutkimuksissa, mitä ollaan tehty Suomessa väestötasolla sekä myös laajasti muualla maailmassa nähdään tosi selkeästi, että iltavirkuilla korostuu univaikeudet, semmoinen jatkuva, vähän kroonistunut univaje. Ja mehän tiedetään nykyään jo, että uni on niin olennainen osa meidän hyvinvointia, että se taas sitten heijastuu kaikkeen muuhun hyvinvointiin. Siihen meidän päiväaikaiseen toimintakykyyn ja minkälainen, miten hyvin meidän keho oikeastaan toimii, kaikki prosessit. Niin meillä on tiedossa, että iltavirkkuilla oikeastaan sä voit sanoa minkä tahansa sairauden, helposti puhutaan aineenvaihduntasairauksista, puhutaan sydän- ja verisuonitaudeista ja mielenterveysongelmista, niin valitettavasti nämä on kaikki koholla iltavirkuilla. Nyt siis se, tämä on niin kuin tämmöinen löydös, mikä on tässä lähivuosina noussut ja nyt meiltä puuttuu se vastaus siihen, miksi näin on, mikä tuo iltavirkut ihmisinä jotenkin eriarvoiseen asetelmaan.
Hanna: Mulla nousee nyt hikikarpalot otsalle, kun mä kuuntelen tätä, koska mä oon iltavirkku. Mulla on krooninen univaje ja mä tällä hetkellä ihan puhtaasti viidennen kahvikupillisen voimin tässä operoin. Kuinka huolissaan mun pitäisi olla näistä tiedoista ja voinko mä tehdä jotain?
Ilona: Niin okei, nyt me puhutaan toki tilastoista. Ei se tarkoita sitä, että jokainen ilta virkku tässä tosiaan kuolisi ennenaikaisesti tai sairastuisi merkittävästi johonkin vakavaan sairauteen, mutta jotain siellä on. Ja nyt tosiaan toivotaan, että nyt pystytään selvittää, että jos se olisi vaikka yhteiskunnallinen ongelma, niin silloinhan me pystyttäisi vaikuttaa siihen, että ne riskit laskisi vaikka iltavirkulla tai edes niin kuin vähän tasaantuisi suhteessa muihin vuorokausirytmi tyyppeihin.
Hanna: Oletko sä itse ilta- vai aamuvirkku?
Ilona: No mä itse olen sinänsä suhteellisen onnekas, jos näin sanoisi, että mä koen olevani enemmän päivävirkku. Eli pystyy vähän paremmin joustaa sekä sinne aamuun ja iltaan, mutta ei tietenkään silleen ihan aikaiseen aamuun tai ihan myöhäiseen iltaan, että jokaisella on ne raamit missä liikkua, että vaikka olet iltavirkku niin se ei tarkoita sitä, että sä et pystyisi vähän joustaa. Mutta jos sä olet iltavirkku siellä radikaalissa päässä niin sulla on tosi vaikea joustaa sinne ihan niin kun aikaiseen aamuun.
Hanna: Kuulostaa siltä, että vuorokausirytmi ei sitten ole päivävirkulle hirveä ongelma. Miten sä olet päätynyt tutkimaan tätä aihetta? Mikä tässä herätti sun kiinnostuksen?
Ilona: No mä itse oon siis taustaltani biologi ja pääsin tutkimaan tätä sillä tavalla, että pääsin mukaan sellaiseen tutkimusprojektiin THL:llä. Täytyy sanoa, että silloin kun mä itse tulin tän aiheen äärelle nuorena biologina, olin silloin vasta kandi tai olinko edes tehnyt kandia, mutta kuitenkin. Niin ensin kun, mä en tiedä onko tää muillekin ihmisille kuitenkin vielä tällänen pieni kysymysmerkki, että mitä nää vuorokausirytmit nyt on, ja mikä ihmeen iltavirkku ja aamuvirkku. Että silloin kun mä itse löysin tämän aiheen tai pääsin tän aiheen äärelle, niin kyllä mäkin mietin, että onko tää vaan tällainen niin kun käyttäytymismalli mitä ihmisillä on kunnes ymmärsin, että tää on tosi voimakkaasti biologinen ilmiö, että oikeastaan tää ei ole valintakysymys, mitä monet ehkä saattaa vielä kuvitella. Että se on enemmän siitä kiinni, että ihminen vaikka haluaa olla enemmän iltapainotteisemmin, että sitä ei kiinnosta olla aamupainotteinen. Meillä on paljon tällaisia sananparsia, vaikka että ”early bird catches the worm” ja tän tyylisiä. Eli jotenkin semmoinen käsitys, että jos sä et ole aamuvirkku niin sä olet laiska ihminen ja minullakin kesti hetken ymmärtää, että tämä on oikeasti biologinen ominaisuus, mikä meillä on, että meidän keho toimii parhaiten tietyissä rytmeissä. Meillä on tosi paljon kehollisia rytmejä, jotka toimii keskustellen keskenään. Eli meidän hormonaaliset toiminnot vaikka menee tietyssä vuorokausirytmissä, samoin meidän ruumiinlämpötila, meidän sydämen syke. Niillä on kaikilla semmoiset optimaaliset huippukohdat niin sanotusti.
Hanna: Tosta mä haluankin puhua, eli näistä luontaisista rytmeistä lisää. Te tutkijat käytätte ihmisen vuorokausirytmistä sellaista termiä kuin kronotyyppi. Oonko mä ymmärtänyt oikein, että kronotyyppejä on useita erilaisia? Ei vaan tää kaksijakoinen iltavirkku, aamuvirkkujaottelu, jota tosi usein tulee käytettyä.
Ilona: No monesti niin kun me käytetään sellaista kolmijaottelua, iltavirkku, päivävirkku aamuvirkku, mut kysymys on tai kyse on enemmänkin ehkä jatkumosta eli se on skaala. Sitten me nähdään, että siellä monet kapsahtaa vaikka päivävirkkuihin tietyssä ikäryhmässä, mutta esimerkiksi johtuen hormonaalisista muutoksista meidän kehityksessä kun ollaan teinejä esimerkiksi, niin iltavirkkuus on tosi yleistä nuorilla ihmisillä. Niin siellä itse asiassa valtaosa meidän nuorista on niin kun aika voimakkaastikin iltavirkkuja. Mutta toki tässäkin siis on itselläkin tutkimus, joka osoittaa, että siinäkin se meidän geneettinen tausta vaikuttaa. Että jos me ollaan geneettisesti enemmän aamu- kun iltavirkkuja niin nuoruudessa se siirtymä iltapainotteisuuteen on paljon maltillisempaa kuin sitten, jos me ollaan niin kuin vähän enemmän iltavirkkuja niin sitten me mennään oikein rytinällä sinne. Tämä on niin kuin tällaista ikään liittyviä niin kuin eroja tietyllä tapaa nähdään myös tässä.
Hanna: Eli siis kronotyyppiin vaikuttaa vahvasti geenit, mutta se myös vähän muuttuu eri ikävaiheiden myötä. Entä sitten joku ihan oma tahto? Voiko kronotyyppiään muuttaa?
Ilona: Me nähdään siis muutosta kronotyypissä tai vuorokausirytmi tyypissä, jos nyt puhutaan tälleen suomenkielisellä, niin lähinnä siinä vaiheessa, kun me lapsuudesta nuoruuteen koetaan muitakin elimellisiä kehitysmuutoksia. Kun ollaan sitten aikuisia niin se on hyvinkin stabiili ominaisuus mikä meillä on ja siinä on joustovaraa ehkä maltillisesti. Että kun katsotaan tutkimuksellisesti niin se on ihan minimaalinen osuus ihmisistä, jotka oikeastaan vaihtaa aikuisuudessa vuorokausirytmi tyyppiään, että lähinnä se on sitten, että kyse oletko hieman enemmän tai vähemmän iltapainotteinen kun olit aikaisemmin.
Hanna: Sä sanoit, että siinä on maltillisesti joustovaraa, niin mitä se maltillinen joustovara tarkoittaa?
Ilona: No maltillinen tarkoittaa just sitä, että jos me ajatellaan, että meillä on kolme vuorokausirytmi tyyppiä ja sitten kuitenkin kyse on skaalasta, niin sitten ne suurin osa niistä siirtymistä tapahtuu siellä itse sen saman vuorokausirytmi tyypin sisällä, että ihan hirveätä johtovaraa tässä ei ole.
Hanna: Onko ne siis tunteja, vartteja?
Ilona: No tunteja ehkä hyvässä lykyssä, mutta tässäkin on hirveästi yksilöllisiä eroja ja mitä vanhemmaksi me tullaan, niin sitä vähemmänhän meillä on joustovaraa ylipäätänsä tai meidän elimistö ei ole niin joustava. Että sitten taas vanhuudessa kun olemme oikeasti vanhoja, niin me nähdään, että elimistöllä alkaa olla hankalampi ja hankalampi ylläpitää säännöllisiä rytmejä tai tällaista rytmien synkroniaa, jolloin meidän vuorokausirytmi kellosto niin sanotusti alkaa pikkuisen prakaamaan, että unesta tulee esimerkiksi katkonaisempi vanhuudessa. Ja se miksi meillä on ehkä enemmän, nähdään tilastollisesti vanhuudessa tai vanhoissa ikäryhmissä aamuvirkkuja niin periaatteessa voi kertoa siitä, että ihmisten kokemus omasta vuorokausirytmi tyypistään muuntuu just sen takia, että siitä unesta tulee katkonaisempi ja sitä on vaikeampi ylläpitää, heräillään paljon aikaisemmin ja sitten ei päästäkään enää takaisin uneen. Tai sitten valitettavan tilastollinen mitä ollaan nähty myös, että sitten ne iltavirkut kupsahtaa pois vaan aikaisemmin, että voi olla, että se kyse on myöskin siitä, että se on vaan vaikeampi ylläpitää sitä sun luontaista vuorokausirytmi tyyppisyyttä.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Utelias mieli- podcastissa jutellaan uni- ja vuorokausirytmin tutkija Ilona Merikannon kanssa. Sä tutkit siis iltavirkkuihin kohdistuvia terveysriskejä hankkeessa, joka sai viime vuonna 2 miljoonan euron rahoituksen Euroopan tutkimusneuvostolta. Onneksi olkoon. Nyt kun me ollaan käyty perusasiat läpi ihmisen vuorokausirytmistä niin sovelletaan oppimaamme, mä haluan tietää, että mitä yhteiskunnallista merkitystä tällä kaikella on. Sitä omaa kronotyyppiä ei voi siis perustavanlaatuisesti muuttaa, mutta silti me eletään sellaisessa yhteiskunnassa, jossa oletuksena on aamuvirkkuus. Kouluun mennään ja työt aloitetaan aamulla ja kunnon kansalainen on hyvissä ajoin ennen puolta yötä yöunilla. Ennen vanhaan ei ollut vaihtoehtoja, kun piti hyödyntää päivänvaloa, että näkee villaa karstata ja viljaa puida, mutta nykyään sähkövalojen ansiosta ei ole ihan niin justiinsa. Silti sama rytmi säilyy, vaikka me tiedetään sen olevan monille haitallinen. Onko tää asetelma vuorokausirytmin tutkijan näkökulmasta reilu?
Ilona: No ei se ole niin reilu, jos me nyt nähdään kuitenkin näitä terveyseroja eri vuorokausirytmi tyyppien välillä, että se on mahdollista, että ne johtuu just tällaisista yhteiskunnallisista asetelmista.
Hanna: Nythän tää asetelma on alkanut vähän rakoilemaan. Tutkimuksesta tiedetään, että murrosiässä vuorokausirytmi usein muuttuu vähän iltapainotteisemmaksi. Eli teini-ikäisten on tosi vaikea päästä aamulla sängystä ylös. Joissain kouluissa onkin kokeiltu opetuksen siirtämistä myöhäisempään aikatauluun. Mitä mieltä sä tutkijana olet näistä kokeiluista?
Ilona: No mun mielestä nää on hyviä suuntauksia siinä mielessä, että me tiedetään tutkimuksen pohjalta, että valtaosa nuorista on ihan luontaisesti iltavirkkuja tai iltapainotteisia, että se rytmi siirtyy iltapainotteiseksi murrosiässä. Se sitten tasaantuu lähemmäs sitä omaa, niin kun geneettistä vuorokausirytmi tyyppiään siinä aikuisuuden aikana. Mutta valtaosa nuorista on iltapainotteisia eikä sinänsä tahtomallakaan oikein voi sille mitään, että se uni ei vaan tule kaikille siinä ajassa mitä vaikka koulun herääminen vaatisi, että sä saisit riittävät yöunet. Ja vielä jos ajatellaan niin kun nuorta, niin se on se ikäryhmä, joka edelleen tarvitsee useimmiten enemmän kuin 8 tuntia unta, että se unohdetaan helposti. Että se unen tarve saattaa olla kuitenkin enemmän siellä 9 tunnin paikkeilla vaikka.
Hanna: Mun vaikutelma on, että meillä on aika vahva käsitys siitä, että kunnon ihmiset nousee aikaisin aamulla ja niitä nuoria saatetaan vaikka parjata laiskoiksi kun ne ei nouse sängystä ylös aikaisin. Mitä sä ajattelet siitä, että unirytmiin liittyy niin paljon käsityksiä kunnollisuudesta?
Ilona: Niin toi kertoo ehkä myöskin siitä vahvasta ehkä kulttuuritaustasta tai historiallisesta näkökulmasta, miten yhteiskunta toimii ajallisesti tai minkälaiset rytmit yhteiskunnassa on. Toki niin kuin tietyllä tapaa, mitä nyt itse niin kuin toivoisi, mitä ihmiset voisi elämässään tehdä, mitä on tosi vaikea noudattaa, olisi säännölliset rytmit, koska aina kun sä heittelehdit nukkumaanmenoaikojen ja heräämisaikojen suhteen vaikka niin se tuottaa sellaista sekaannusta sun kehoon. Me nähdään monesti, että arjen ja viikonlopun välillä on aika isokin ero sitten siinä, että miten mennään nukkuu ja miten herätään. Niin se tuottaa sellaista ylimääräistä kuormaa tähän, että monet nuoretkin nukkuu sitten sitä univelkaa pois silloin viikonloppuisin.
Hanna: Mutta toisaalta siinä on se, että jos on oikeasti iltavirkku, niin se viikonloppu voi olla ihana hengähdystauko, kun voi elää siinä omassa rytmissä.
Ilona: No niin, periaatteessa siinä kohtaa kyllä on tietyllä tapaa ihan asiallista keskustella ihan yhteiskunnan tasolla, että miten me voitaisiin parantaa olosuhteita. Vähintäänkin vaikka, jos ajattelee koulumenestystä tai sitä, että miten jos on iltavirkku, niin milloin sun optimaalinen toimintakyky on vuorokaudessa, niin se ei ole siellä ihan aamussa. Että jos laitetaan tuonne vaikka matikan tunti heti aamuun niin ei ne nuoret välttämättä ole silloin vielä ihan kunnolla hereillä. Pystyykö ne ottaa sitä oppia vastaan samalla tavalla kuin jos olisi vaikka enemmän siellä iltapäivässä, että tällaisiakin asioita voisi jopa miettiä.
Hanna: Onko muuten jotain sellaista kompromissivyöhykettä vuorokaudesta, milloin suurin osa ihmisistä olisi jossain määrin toimintakykyisiä?
Ilona: No joo, mutta kyllä ihmiset on kuitenkin päiväeläimiä suurimmaksi osaksi, että me ei olla yöeläimiä. Että siinä mielessä siinä raameissa liikutaan, että kyllä meillä löytyy semmoinen niin kun kohtaamispinta.
Hanna: Toisaalta yhtenäiskulttuuri on jo pitkään rakoillut. Esimerkiksi kauppojen aukiolo vapautettiin jo vuosia sitten niin, että isommissa kaupungeissa voi tehdä vaikka koko viikon ruokaostokset automarketissa keskellä yötä. Tää on mun mielestä kiva, koska musta on kivaa tehdä ruokaostoksia keskellä yötä, mutta kyllä mua vähän mietityttää se, että miten tällainen kuormittaa valvomaan joutuvia, ei iltavirkkuja työntekijöitä, kun entinen kaksivuorotyö onkin jo nelivuorotyötä. Otetaanko me valvomisen ja unirytmin sotkeentumisen terveyshaitat tarpeeksi vakavasti yhteiskunnassa?
Ilona: Niin. Tämä on just se, että kuka on aina häviäjä missäkin tilanteessa. Että varmaan se on sillä lailla, että pyritään luomaan tai olisi ideaali luoda tilanteet, missä mahdollisimman moni voisi hyvin. Ja sitten jos me tiedostetaan nämä erot niin, että me voitaisiin vähän sovittaa sitten yksilöllisesti vaikka asioita. Tietenkin ei se nyt ihan ehkä toteudu aina, kuten ei toteudu sekään, että me pystyttäisi pitää aina vaikka säännöllisiä rytmejä meidän elämässä. Ja kuten sanottu, niin jos välillä vähän poikkeaa niin ei se ole katastrofi. Kyllä meillä on palautumiskykyä, etenkin mitä nuorempia on niin sitä parempi palautumiskyky. Kyse on lähinnä siitä, että joudutaanko me kroonisesti olemaan sellaisessa rytmissä, joka meille ei kehollisesti sovi. Ja jos puhutaan vaikka koulujen alkamisajasta tietyssä ikäryhmässä, niin se voi olla kroonisesti univelkaa tuottavaa nuorille vaikka. Toinen aspekti, mitä me ei kauheasti puhuta on vanhukset ja vanhusten hoiva, että miten vaikka paljon siellä huomioidaan sitä yksilöllisyyttä siinä, miten vaikka tarvitaan lääkkeitä tai laitetaan nukkumaan ja herätetään tai tällaisia hoivatoimenpiteitä. Että siinäkin varmaan on aika paljon työsarkaa, että miten siinä voitaisiin huomioida oikeasti niitä yksilön kehollisia tarpeita.
Hanna: Eli on tosi monia tarpeita ja vuorokausirytmejä, jotka pitäisi sovittaa jotenkin yhteen, mutta sitten me kuitenkin eletään yhteiskunnassa, missä varmaan jotain yhteistä rytmiä on oltava, että me pystytään toimimaan yhdessä ja saamaan asioita aikaan ja kohtaamaan toisiamme. Mitä sä ajattelet, että miten tätä kaikkea voi sovittaa yhteen ja mikä rooli tutkimuksella tässä on?
Ilona: No tutkimuksen roolihan on tietenkin tuottaa tietoa, joka parhaimmillaan tuo jotain sellaista hyötyä meille ihmisille. Ja herättää kysymyksiä ylipäätänsä, että onko se vallitseva olo tai vallitseva tila, se paras mahdollinen tila. Voimmeko vielä muuntaa jotain, että ihmiset voisi paremmin tai että me saataisiin paremmin vaikka asioita aikaan. Ja mun mielestä tässä kun puhutaan vaikka vuorokausirytmeistä ja unesta on vielä tosi paljon parannettavaa kun katsoo ihan miten paljon meillä on kroonisesti univelkaisia kaikissa ikäryhmissä, miten vaikka me puhutaan. Mikä on mun mielestä ihanaa, että nyt me puhutaan paljon enemmän unen merkityksestä ja me puhutaan vuorokausirytmeistä, mitkä ei tuossa 10 vuotta sitten ollut välttämättä mitenkään selkeä edes terminä ihmisille. Että nyt aika moni, jos sä sanot iltavirkku, aamuvirkku niin sen jotenkin hahmottaa, musta tuntuu moni että, aa mitä tää tarkoittaa. Niin mun mielestä tää jo avaa sitä pintaa positiiviselle kehitykselle.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Uteliaassa mielessä on vieraana ihmisen vuorokausirytmin tutkija Ilona Merikanto. Uni on ihmiskuntaa vanhempi asia, mutta silti siitä tiedetään aika vähän. Mua kiinnostaisi kuulla, että mitä läpimurtoja Ilona sun tutkimusalalla odotetaan? Siis semmoisia oivalluksia, keikautuksia ja havaintoja, joiden ansiosta tiede ottaa harppauksia eteenpäin ja yksittäiset ihmiset saa uutta ajateltavaa. Ilona, minkä sä siis uskot olevan unitutkimuksessa seuraava läpimurto?
Ilona: No tietenkin nyt mä ajattelen sitä ihan omaa tutkimusta, mikä mua kiinnostaa juuri se, että päästäisiin paremmin niihin juurisyihin. Miksi me nähdään tällaista eriävyyttä terveysriskeissä kun katsotaan eri vuorokausirytmityyppiä? Vasta silloinhan me pystytään vaikuttaa siihen tilanteeseen, että ne eriarvoisuudet tasaantuisi ja se on niin laajamittainen ongelma, joka kattaa kaikki eri ikäryhmät. Me nähdään näitä terveyseroja ihan lapsuudesta asti ja mitä vanhemmiksi me tullaan, niin sitä vakavimmista terveyseroista me puhutaan, mitkä näkyy ihan konkreettisesti meidän paitsi yksilön terveydessä myöskin meidän taloudessa, siinä miten sairaalapalveluita käytetään. Jos me päästäisiin aikaisemmin puuttuu näihin, me puhuttaisiin merkittävästä positiivisesta kehityksestä ihmisen terveysodotteissa. Kun kaikilla on tämmöinen biologinen ominaisuus, kuten vuorokausirytmi tyyppi, jos kyse on sellaisista, niin kun hienosäädöistä, mitä me voidaan meidän elämässä tehdä, jotka tuottaisi kuitenkin merkittävän muutoksen siihen, että me voitaisiin paremmin, niin ehdottomasti tähän pitää panostaa, että me löydetään ne keinot sitten.
Hanna: Sä oot pitkään tutkinut unta. Mitä sä ajattelet, mikä on sun oman tutkijan työn tärkein läpimurto? Siis semmoinen hetki kun ajattelu on jotenkin niksahtanut eteenpäin?
Ilona: No jos mä nyt ensin ajattelen vaikka mikä ei liity ihan mun omaan tutkimukseen vaan mikä liittyy siihen mitä on tapahtunut mun tutkijauran aikana. Kun itse vaikka aloin tän aiheena parissa työskentelee jo vuodesta 2010, niin 2017 vuorokausirytmi tutkimus tai meidän kehon molekyläärinen kello, sen tutkiminen sai Nobel-palkinnon. Ja mun mielestä siinä kohtaa tapahtui semmoinen laaja muutos yhteiskunnallisesti, että alettiin puhumaan vuorokausirytmeistä paljon enemmän ja myöskin mä huomasin, että eri tutkijat eri tutkimusalan ihmiset kiinnostuikin vuorokausirytmi tutkimuksesta. Eli minulla on kollegoja, jotka on vaikka kasvatustieteen laitokselta ja se kuvastaa sitä, että ihmiset kiinnostui paljon laajemmin tästä aiheesta
Hanna: Olit sä silleen, että mä tutkin tätä jo ennen Nobelia. [naurahduksia]
Ilona: No ainakin tuli semmoinen validaatio, että nyt mä oon hyvässä jamassa tärkeän asian äärellä. [naurahduksia]
Hanna: Hauskaa, että toi Nobel on jotenkin tommoinen koko tieteenalalle tai koko tutkimusaiheeseen jotain tämmöistä validaatiota tuova asia.
Ilona: No niin. Vaikka on siis monia tosi tärkeitä asioita, niin kyllä se on semmoinen, mikä herättää ihmiset keskustelemaan, että tässä on nyt jotain.
Hanna: Mitä se sitten ajattelee, että jos miettii ihan sitä sun omaa työtä, niin mikä oli joku semmoinen ihan henkilökohtainen hetki, kun sä olit silleen että, jes nyt mä tajusin jotain ihan tosi kiinnostavaa?
Ilona: Minusta tuntuu, että mennään ihan niihin ensimmäisiin tutkimuslöydöksiin, mitkä nuorena tutkijana silloin olin hyvin nuori tutkija, en mä ollut edes varmaan olinko edes maisteria saanut aikaan. Niin tein tutkimusta sillä lailla, että näin näistä isoista datoista, että oho, että täällä on nyt tosi isot erot näiden ihmisten välillä. Että tässä on nyt jotain mitä nyt pitää tonkia tarkemmin ja siinä kohtaa ei ollut väestötason tutkimustietoa tuosta aiheesta juurikaan. Ja siis myöskin nyt liputus professori Timo Partaselle, jonka kanssa olen saanut tehdä työtä pitkään, että hän on saanut tänne väestötason kyselytutkimuksiin mukaan tätä vuorokausirytmi tutkimusta myös, että sitä on kysytty ja tutkittu ihmisiltä. Että muutenhan me ei pystyttäisi sitä tarkastelemaan ollenkaan, niin se tietyllä tapaa on avannut sen portin. Ja sitten sen jälkeen se kiinnostus on vaan kasvanut ja kasvanut niin sanotusti, koska ollaan tehty enemmän ja enemmän havaintoja ja löydöksiä, että jaahas tää näkyykin tuossakin aspektissa ja tuossakin aspektissa ja tää ei olekaan tämmöinen, mikä on vaan ihmisten pään sisällä tai tämmöinen tahtotila kysymys. Vaan, että tässä on oikeasti jotain sellaista kehollista, biologista ilmiötä ja myöskin tähän voidaan potentiaalisesti vaikuttaa. Että on tietyllä tapaa semmoinen vääryys yhteiskunnallisesti, että meillä on hirveät terveysriskit jollakin ryhmällä, joka on kuitenkin iso, iltavirkut ei ole mikään pieni otanta meidän väestöä. Meillä on tosi paljon iltavirkkuja meidän yhteiskunnassa ja jos katsotaan ikäryhmää, niin joissain ikäryhmissä iltavirkkuus on se dominoiva vuorokausirytmi tyyppi, että sinänsä se on hirveä vääryys, että miksi just aina tietyt on siellä terveysodotteiden hännällä tai hännillä näin sanotusti.
Hanna: Ilona Merikanto, kiitos kun olit mukana Utelias mieli- podcastissa.
Ilona: Kiitos.
[rauhallista elektronista musiikkia, vaimenee taustalle]
Hanna: Kiitos myös sinne kaiuttimien ja kuulokkeiden toiselle puolelle. Jos tykkäsit tästä jaksosta niin muista levittää sanaa Uteliaasta mielestä myös lähimmäisellesi. Ja hei, ehkä sinua kiinnostaisi kuunnella keskustelua tieteestä myös toisella kotimaisella kielellä. Ruotsinkielinen Forskarsamtal- podcast tarjoaa uusia näkökulmia maailmaan eri alojen tuoreen tutkimuksen kautta. Miksi nuoret hankkivat vähemmän lapsia kuin ennen? Onko propaganda aina huono asia? Äänessä ovat Soc&komin tutkijat.
[rauhallista elektronista musiikkia]