Puhe vuosipäivän juhlassa 2026,
rehtori Sari Lindblom
Arvoisa kansleri, arvoisa tiede- ja kulttuuriministeri, hyvät yliopistolaiset, kutsuvieraat ja yliopiston ystävät.
Yliopistossa puhumme usein tulevaisuudesta. Puhumme ratkaisuista, mahdollisuuksista ja toivosta. Toivo ei kuitenkaan synny itsestään, vaan kyvystä toimia.
Mistä ihmisen toimintakyky rakentuu? Mikä auttaa yhteisöä uudistumaan, kun toimintaympäristö mullistuu? Mikä tekee yhteiskunnasta sellaisen, että se pystyy sopeutumaan, rakentamaan uutta ja vastaamaan kriiseihin ajassa, jossa muutokset ovat nopeita ja jatkuvia?
Kyse on resilienssistä, jota tutkitaan omalla tieteenalallani psykologiassa.
Resilienssi on kykyä mukautua muutokseen, oppia uutta ja jatkaa eteenpäin silloinkin, kun näkymä ei ole kirkas. Resilienssi ei siten ole pelkkää vastoinkäymisistä selviytymistä.
Yliopiston arjessa resilienssi näkyy opiskelijassa, joka tiukassa paikassa hakee ohjausta ja jatkaa eteenpäin. Se näkyy myös tutkijassa, joka akateemisella uralla väistämättä eteen tulevan kielteisen rahoituspäätöksen jälkeen kehittää ideansa ja hakee rahoitusta uudelleen. Ja asiantuntijassa, joka kuormituksen kasvaessa ei jää yksin, vaan etsii ratkaisuja yhdessä muiden kanssa.
Minulle itselleni tärkeintä resilienssin edistämistä yliopistolla on se, että autamme opiskelijoita vahvistamaan luottamusta omiin kykyihinsä. Akateemista ajattelua ja opiskelutaitoja, kuten itsesäätelyä ja ajanhallintaa, voi oppia. Se edellyttää työtä, mutta eteenpäin ponnistelu syventää samalla itsetuntemusta ja on loppuelämän kestävä lahja itselle.
Resilienssi ei ole vain yksilön ominaisuus. Se on olennaista myös yhteisöille.
Yhteisöissä resilienssi näkyy kykynä toimia tarkoituksenmukaisesti yllättävissä tilanteissa. Resilientti yhteisö pystyy mukauttamaan toimintaansa muutosten ja epävarmuuden keskellä ja toipumaan vaikeuksista.
Resilienssiä tukee esimerkiksi toimintakulttuuri, jossa tieto kulkee, ihmisten hyvinvointia tuetaan työmäärää seuraamalla ja ymmärrystä rakennetaan erilaisten näkökulmien välillä vaikkapa yli kieli- ja kulttuurirajojen toimien.
Yhteistä sekä yksilöiden että yhteisön resilienssille on se, että sitä ei voi saada tai antaa valmiina, vaan se on luotava itse.
Yliopistossa, kuten kaikissa organisaatioissa, resilienssin luomiseen tarvitaan koko yhteisöä. Siihen tarvitaan myös yhteisöllisyyttä. Toivon, että meillä Helsingin yliopistossa jokainen kokee olevansa yhteisön jäsen, olipa läheisin oma joukko sitten tutkimusryhmä, ainejärjestö tai tiedekunta.
Toisista välittäminen ja toisten tukeminen ovat yhteisöllisyyden ydintä. Ne ovat myös resilientin yhteisön kivijalka.
Paitsi yksilöiden ja yhteisöjen tärkeä voimavara, resilienssi on myös yhteiskunnan kestokyvyn ydin. Kun maailma muuttuu, valmiit vastaukset vanhenevat. Silloin ratkaisevaa ei ole se, mitä jo tiedämme, vaan se, kuinka nopeasti pystymme oppimaan uutta.
Tässä yliopistojen rooli on keskeinen.
Tutkimus tuottaa uutta tietoa ja sitä kautta ymmärrystä eri ilmiöistä ja globaaleista haasteista. Yliopistokoulutus antaa ihmisille valmiudet arvioida tietoa, soveltaa sitä ja tehdä perusteltuja päätöksiä.
Vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa puolestaan varmistaa, että tieto on myös laajasti hyödynnettävissä.
Uuden tutkimustiedon tuottaminen ja soveltaminen vaativat resursseja.
Maamme hallituksella on edessään ratkaisevat kuukaudet. Kehysriihessä päätetään, miten julkisia menoja sopeutetaan ja millä toimilla vahvistetaan talouskasvua.
Helsingin yliopiston viesti päättäjille on selkeä: osaaminen ja inhimillinen pääoma ovat keskeisiä tuottavuuden ja talouskasvun lähteitä. Heikon kasvun aikana koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen heikentäisi entisestään Suomen pitkän aikavälin kasvuedellytyksiä.
Edistääksemme tutkimuksen läpimurtojen syntymistä vahvistamme Helsingin yliopistossa aktiivisesti toimintaedellytyksiämme. Tänä keväänä käynnistämme uuden Anna liekin loistaa -kampanjan, jossa kutsumme kumppanit ja lahjoittajat mukaan vahvistamaan huippututkimusta. Tavoitteena on kasvattaa lahjoitusvarallisuutemme 400 miljoonaan euroon vuoteen 2040 mennessä, jolloin yliopisto täyttää 400 vuotta.
Lahjoitusvaroin Helsingin yliopistossa on tutkittu ja etsitty ratkaisuja niin syöpään, luontokatoon kuin sosiaaliseen eriarvoisuuteenkin. Uudessa kampanjassa nostamme ensimmäisenä esiin – yliopiston tutkimuksen kärkiin pohjaten – naisten terveyden, ilmastonmuutostutkimuksen sekä pedagogisen tekoälyn.
Näin annamme tieteen liekin loistaa ja viemme yhdessä tutkimuksen tuloksia nopeammin yhteiskunnan käyttöön.
Palataan lopuksi siihen, mistä aloitin. Toivo ei synny itsestään. Toivo syntyy toiminnasta.
Yliopiston työ on juuri tätä: uuden tiedon etsimistä, ymmärryksen rakentamista ja osaamisen vahvistamista tilanteissa, joissa valmiita vastauksia ei vielä ole.
Kun ihmiset oppivat ajattelemaan kriittisesti, arvioimaan tietoa ja tekemään päätöksiä epävarmuuden keskellä, vahvistuu samalla koko yhteiskunnan toimintakyky ja resilienssi.
Siksi yliopiston merkitys ei rajoitu opetukseen tai tutkimukseen. Merkitys näkyy siinä, miten hyvin yhteiskunta pystyy oppimaan, uudistumaan ja tekemään viisaita valintoja myös tulevaisuudessa.
Tämän eteen Helsingin yliopisto tekee työtä joka päivä.
Hyvää vuosipäivän juhlaa!