Rehtorin puhe lukuvuoden avajaisissa 2025
Arvoisa kansleri, hyvät yliopistolaiset ja yliopiston ystävät, kära medlemmar av universitets gemenskapen, dear members of the University community, dear excellencies,
Yliopiston tehtävä ei ole mukautua ajan epävarmuuksiin, vaan etsiä totuutta ja luoda toivoa juuri silloin, kun sitä on vaikeinta hahmottaa.
Siksi haluankin aloittaa ajatuksella, johon palaan vielä myöhemmin: teemme jokainen täällä päivittäin läpimurtoja maailman parhaaksi.
Ja kun sanon ”jokainen”, tarkoitan meitä kaikkia – opiskelijoita, tutkijoita, opettajia, yliopistopalveluiden asiantuntijoita, alumneja ja yhteistyökumppaneita.
Kokonaista yhteisöä, joka toimii tieteen, opetuksen ja tulevaisuuden puolesta.
Tutkimus on muutosvoima, jolla Suomi saadaan nousuun. Sen avulla hoidetaan sairauksia, pelastetaan ilmastoa, kehitetään teknologiaa ja uudistetaan yhteiskuntia.
***
Nämä muutokset ja tutkimuksen läpimurrot eivät synny tyhjiössä. Ne syntyvät silloin, kun tiede saa toimia vapaasti ja silloin, kun tutkijat saavat nostaa ratkaistavaksi vaikeita kysymyksiä ja haastaa vallitsevaa. Sillä vain siten yhteiskuntamme kehittyy ja pystymme valmistautumaan tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Akateeminen vapaus ei ole vain kaunis ihanne. Se on edellytys sille, että totuutta voidaan ylipäätään etsiä. Se on edellytys sille, että tutkimus tutkimukselta pääsemme lähemmäksi totuutta.
Suomessa tämä vapaus on kirjattu perustuslakiin. Samalla kuitenkin näemme, kuinka päätään nostaa vuosi vuodelta enemmän pyrkimys rahoituksen poliittiseen ohjaukseen. Myös yksittäisiä tutkimushankkeita nostetaan poliitikkojen toimesta tikunnokkaan kritisoiden tutkimusaiheita ja maalittaen tutkijoita.
Usein kritiikin kohteeksi päätyy yhteiskunta- ja ihmistieteet ja niiden “tuottavuutta” kyseenalaistetaan. Me näemme toisin: kaikki tutkimus on tuottavaa. Taide tuo virikkeitä elämään, psykologia edistää jaksamista ja hyvinvointia, kasvatustiede auttaa kouluttamaan lapsia ja aikuisia parhaalla mahdollisella tavalla, ja yhteiskuntatieteet rakentavat parempia yhteiskuntia lisäämällä ymmärrystä ilmiöistä ympärillämme. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
***
Meillä on ollut Suomessa tapana pitää akateemista vapautta itsestäänselvyytenä. Mutta maailmalla se on nyt vakavasti uhattuna.
Yhdysvalloissa valtio käyttää tutkimusrahoitusta yhä suoremmin painostuskeinona. Hallinnon poliittiset tavoitteet ohjaavat sitä, mitä saa tutkia ja mitä ei.
Tämä kehitys uhkaa yliopistojen perimmäistä tarkoitusta toimia paikkoina itsenäiselle ajattelulle.
Harvardin ja Columbian kaltaiset huippuyliopistot ovat joutuneet valitsemaan: suostua vai vastustaa.
Columbia on taivuttanut päätään rahoituksen menettämisen pelossa. Harvard on toistaiseksi pitänyt pintansa.
Tässä ei ole kyse vain rahasta, vaan arvoista, periaatteista ja vapaudesta.
Kun tutkijat eivät saa tutkia ilmastonmuutosta, koska se on poliittisesti epäsuosittua – tai kun tasa-arvokysymyksiä sensuroidaan – kyse ei ole vain tieteen tappiosta. Se on tappio koko ihmiskunnalle vaarantaen tulevaisuuden kehityskulkuja.
***
Yhdysvaltojen valitettava tilanne on saanut amerikkalaistutkijat kääntämään katseensa Eurooppaan.
Nyt Euroopalla ja myös Suomella on tilaisuus osoittaa, että me seisomme arvojemme takana ja puolustamme tieteen vapautta.
Olemme kampanjoineet useamman vuoden ajan kansainväliselle tutkijakohderyhmälle muun muassa sosiaalisessa mediassa freedom to think –slogania hyödyntäen. Kansainvälinen tilanne – yhdistettynä määrätietoiseen työhömme vetovoimamme vahvistamiseksi – näkyy jo konkreettisin tuloksin:
Akateemisiin tehtäviin Yhdysvalloista hakevien määrän arvioidaan kasvavan tänä vuonna yli 50 prosenttia. Se tarkoittaa melkein kuuttasataa hakijaa.
***
Mutta tämä yksin ei riitä. Meidän täytyy varmistaa, että Suomi on aidosti houkutteleva paikka tehdä tutkimusta.
Tarvitsemme riittävän perusrahoituksen, joustavat maahantulokäytännöt ja huipputason tutkimusinfrastruktuurit. Vetovoiman lisäksi tarvitsemme pitovoimaa.
Tätä viestiä olemme vieneet aktiivisesti myös päättäjille, jotka ovat parhaillaan kokoontuneena syksyn budjettiriiheen. Vastustamme jyrkästi valtionvarainministeriön kaavailemia satojen miljoonien leikkauksia yliopistojen ja tutkimuksen rahoitukseen.
Hallituksen oma kasvutyöryhmä totesi keväällä, että talouskasvun ja kilpailukyvyn varmistamiseksi koulutustasoa tulisi nostaa ja yliopistojen tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta vahvistaa, sillä olemme jääneet kauas taakse verrokkimaistamme. Nyt kuitenkin haluttaisiin toimia täysin päinvastaisesti leikkaamalla yliopistoilta ja romuttamalla historiallinen parlamentaarinen sopu tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostamisesta.
Ilman uusia ja parempia ideoita ei synny tuottavuutta. Siksi tutkimukseen, kehitykseen, innovaatioihin ja osaamiseen panostaminen on kohtalonkysymys Suomelle.
On valitettavan helppoa tuhota asioita liian lyhyen tähtäimen ajattelulla, mutta niiden rakentamien ja palauttaminen vie vuosikymmeniä. 385-vuotiaalle yliopistolle neljän vuoden hallituskausi on lyhyt ajanjakso, mutta sen seuraukset voivat kantaa valitettavan pitkälle.
Toivomme hallitukselta kykyä toimia pitkäjänteisesti ja tehdä päätöksiä katsoen pidemmälle kuin seuraaviin eduskuntavaaleihin.
***
Yliopistona meidän on myös uskallettava tehdä entistä enemmän valintoja. Meillä on aloja, joissa voimme olla maailman kärkeä ja joihin meidän on syytä panostaa entistä enemmän. Nämä tutkimuksen keihäänkärjet liittyvät teknologian ja ihmisen vuorovaikutukseen, oppimiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen, terveyden edistämiseen sekä kestävään tulevaisuuteen.
Näillä osa-alueilla haluamme paitsi tuottaa entistäkin vahvempaa huippututkimusta, -opetusta ja tieteellisiä läpimurtoja – myös rakentaa toivoa.
***
Tässä ajassa todella tarvitaan toivoa. Yhä useammin saamme lukea tutkimuksista ja uutisista, kuinka nuorten usko tulevaisuuteen horjuu. Epävarmuus varjostaa näkymiä, ja huominen näyttäytyy monelle hämäränä, jopa uhkaavana.
Tämä ei ole yllättävää.
Tänä syksynä Helsingin yliopistoon saapuvat fuksit ovat kasvaneet nuoruutensa täysin toisenlaisessa maailmassa kuin minä ja muut yliopiston johtajat aikoinaan.
Meidän nuoruudessamme maailman tapahtumat välittyivät koteihin Arvi Lindin lukemina iltauutisissa. Tänään tapahtumat vyöryvät nuorten eteen reaaliaikaisina, suoraan sosiaalisen median virrassa – vertaisilta ja oman sukupolven kokemusten kautta kerrottuina.
Maailma, hyvässä ja pahassa, virtaa nuorten silmille joka hetki. Se tuo mukanaan valtavan tietomäärän, ja sen mukana myös painolastin.
Jotta ymmärtäisimme paremmin, millaisena nuoret näkevät elämänsä vuonna 2025, haluamme kuulla myös nuoria itseään ja oppia heiltä. Mistä he unelmoivat ja miten he suhtautuvat tulevaisuuteensa ja mahdollisiin yliopisto-opintoihin.
Siksi olemme käynnistäneet mentorointiohjelman, jossa Helsingin yhteislyseon lukiolaiset Kontulasta mentoroivat meitä yliopiston johtajia. Nuorilta saamme uusia ajatuksia esimerkiksi siitä, miten teemme yliopistokoulutuksen tutummaksi ja saavutettavammaksi kaikenlaisista taustoista tuleville nuorille.
Toivon, että lukiolaiset näkevät samalla, että yliopistokoulutus ja tutkimus voivat olla heidänkin väylänsä rakentaa parempaa maailmaa.
Yksi oppi on jo tullut selväksi jo mentoroinnin alussa: eri sukupolvia yhdistää halu katsoa tulevaisuuteen uusin silmin – ja tehdä siitä parempi.
***
Lopuksi haluan palata siihen, mistä aloitin:
läpimurtoja teemme me kaikki – joka päivä.
Jollekin täällä salissa läpimurto tapahtui kesällä, kun Opintopolku toivotti hänet tervetulleeksi Helsingin yliopistoon.
Toinen sai rahoituksen tutkimushankkeelleen, jonka parissa on tehty vuosien hiljaista pohjatyötä.
Kolmas julkaisi uuden tieteellisen löydöksen, joka muuttaa tapamme ymmärtää maailmaa – pienesti tai suuresti.
Neljäs teki arjessaan sen tärkeän havainnon, joka ratkaisi opetuksessa kipupisteen.
Viides saatteli ensimmäisen väitöskirjaohjattavansa tohtoriksi – ja kuudennen läpimurto oli se hetki, kun hän uskalsi kysyä apua ja sai sen.
Kaikki läpimurrot eivät päädy otsikoihin, mutta jokainen niistä vie tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Tieteen avulla rakennamme parempaa maailmaa.
Emme horju emmekä hidasta, vaikka maailma ympärillämme muuttuu ja haastaa meitä ennennäkemättömillä tavoilla.
Yliopistoyhteisömme suurin vahvuus syntyy siitä, kun tuemme toisiamme ja etenemme yhdessä. Sitä vahvuutta toivon jokaisen meidän vaalivan erityisesti tänä vuonna.
Hyvää lukuvuotta!