Ravitsemussuositusten keulakuva professori Maijaliisa Erkkola puolustaa sinnikkäästi tutkittua tietoa

Erkkolan tie arvostetuksi professoriksi ei ole ollut kaikista tyypillisin. Hänen uransa sai alkunsa Jyväskylän kotitalousopettajaopiston ammatillisista opinnoista, jotka johtivat opettajan työhön.– Opiskelijoiden viisaiden kysymysten edessä havahduin janoamaan itsekin lisää tietoa ja päädyin ravitsemus- ja kasvatustieteiden pariin. Ne veivätkin sitten mennessään, Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professoriksi päätynyt Erkkola hymyilee. 

Viime vuosina monipuolista tutkimusta tekevän Erkkolan näkyvin tehtävä on ollut toimia kansallisia ravitsemussuosituksia laatineen työryhmän puheenjohtajana. Suositusten tavoite on ohjata suomalaisten ruokailutottumuksia yhä terveellisempään ja ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Suositukset, samoin kuin kaikki ravitsemusaiheiset tutkimustulokset, herättävät paljon kiinnostusta ja kirvoittavat helposti kritiikkiä.

– Ruokavalintojemme kautta ilmaisemme paitsi tiedollisia, taidollisia, taloudellisia ja ajallisia resurssejamme, myös arvojamme, asenteitamme ja tunteitamme. Siksi ravitsemustieteen tutkimustulokset osuvat usein pintaa syvemmälle ja synnyttävät tunnereaktioita, Erkkola sanoo.

Tutkijat leikkeleraivon myrskynsilmässä

Viimeisimpien, marraskuussa 2024 julkaistujen suositusten jälkeen julkinen ryöpytys yltyi erityisesti sosiaalisessa mediassa niin hurjaksi, että mediassa puhuttiin jo leikkeleraivosta. Erityisen paljon tunteita herätti suositus rajoittaa punaisen lihan syömistä 350 grammaan viikossa. Keskustelu äityi sosiaalisessa mediassa kiivaaksi, ja suosituksen laatijoita arvosteltiin kärkkäästi.

Kova, välillä henkilöönkin menevä kritiikki ei ole vaientanut Erkkolaa, päinvastoin. Hän esiintyy väsymättä julkisuudessa median haastateltavana sekä sosiaalisessa mediassa kertoen yleistajuisesti tutkimuksesta ja tuo tiedettä lähemmäs suurta yleisöä. Lisäksi hän kannustaa nuoria tutkijoita viestimään rohkeasti ja tarjoaa heille tukea.

– Tiedevastaisten ja tieteen riippumattomuutta haastavien äänien nostaessa päätään meidän tutkijoiden on erityisen tärkeää vaikuttaa siihen, millaisten äänien annamme kuulua vahvimmin, hän painottaa.

– Velvollisuutemme on tarjota tutkimuksiemme tuloksia yleistajuistettuna yhteiskunnalle. Iso tavoitteemme on korjata tutkimustulosten avulla epäkohtia ja edistää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. 

Suositukset kannustavat kohti terveellisempiä valintoja

Suomalaisten syömisessä on tapahtunut suuria muutoksia vuosikymmenten aikana. Erkkolan mukaan kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus on neljä kertaa suurempaa kuin 1950-luvun alussa. Energiansaanti on silti liiallista kulutukseen nähden ja ruoankäytössä tulisi ottaa reipas askel kasvipainotteisempaan suuntaan terveyden edistämiseksi ja ruoankäytön ympäristöhaittojen pienentämiseksi.

– Terveys ei myöskään jakaudu tasapuolisesti. Toivon, että hypyn kohti suositustenmukaisempaa syömistä ottaisivat erityisesti miehet ja vähiten koulutetut. Kaikkia keinoja tarvitaan, mutta uskon erityisesti ruokapalveluiden, kuten koulu- ja työpaikkaruokaloiden voimaan. Olisi tärkeää, että myös elintarvikeyritykset ja ruokakaupat tukisivat toimillaan yksilöiden mahdollisuuksia tehdä suositusten mukaisia ruokavalintoja, hän jatkaa. 

Erkkolaa kiehtoo ravitsemustieteessä sen käytännönläheisyys; jokainen meistä syö elääkseen. Silti ruoka on paljon muutakin kuin pelkkää ravintoa. 

Millaisella ruualla ravitsemustieteen professori itse herkuttelee? 

– Olen kasvipainotteinen sekasyöjä, jolle luonto on aarreaitta: herkkuruokiani ovat järvikalat, sienet ja metsämarjat. Ruoka on minulle ilon lähde: osoitan välittämistä tarjoamalla ystäville ja läheisille ruokaelämyksiä. Parasta on, kun ruokaa sekä valmistetaan että syödään yhdessä, Erkkola kertoo.