"Arvoisa rehtori, hyvät juhlavieraat
minulle on erityinen kunnia tulla liitetyksi JV Snellman palkinnon saajien listaan. Olin 12-vuotias, kun ensimmäinen JV Snellman palkinto myönnettiin vuonna 1981. Kekkonen oli vielä presidentti, Pelle Miljoonan Moottoritie oli kuuma ja Pave Maijanen käski pitämään huolta, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin. Aamupalalla sormet tahriintuivat Hesarin ja Savon Sanomien painomusteesta. Kansalaisen tietolähde oli Mitä Missä Milloin kirja. Olin tuohon aikaa jättämässä lapsuuteni perhekeskeisen elinpiirin ja siirryin murrosikään kehittämään omaa identiteettiäni ja kiinnostuksen kohteitani. Ja televisio oli siinä merkittävässä roolissa.
Minulle monet JV Snellman palkinnon saajat ovat tuttuja televisiosta. Kasvoin aikuiseksi katsellen näitä asiantuntijoita. Opin musiikista, historiasta, naistutkimuksesta, romanttisesta rakkaudesta, diktaattorien mielentilasta ja vaikka mistä. Minä kasvoin näiden sujuvasanaisten ja pelottomasti kiistanalaisiinkin aiheisiin tarttuvien tieteen viestijöiden kanssa. Enkä varmasti ole ainoa. Pikkuhiljaa kiinnostukseni fokusoitui ensin lääketieteeseen ja sitten kirurgiaan. Minulla ei ole siis ollut aikaa sattuneista syistä perehtyä vaikkapa Eurooppa politiikan pohjavirtoihin ja nautin edelleen, kun asiantuntija avaa minulle yleistajuisesti missä juuri nyt mennään. Neutraalisti ja kiihkottomasti.
Kun sain tiedon, että minulle myönnetään tämä palkinto, keskustelin samana iltana perheeni kanssa ruokapöydässä mitä tieteen yleistajuistaminen tarkoittaa heille. Yläkoululainen poikani mietti hetken ja sanoi, Se tarkoittaa, että tutkimuksesta tulee yleistietoa. Eli tietoja ja taitoja, jotka kansalaisen on hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.
Nostetaan tähän lääketieteen puolelta esimerkinomaisesti kaksi uraauurtavaa tutkimusta, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti kansanterveyteen. Unnan tutkimus vuodelta 1894 Die Histopathologie der Hautkrankheiten ja Adlerin Primary Malignant Growths of the Lungs and Bronchi vuodelta 1912. Ehkä tunnistatte nämä tutkimukset paremmin popularisoituina: aurinko aiheuttaa ihosyöpää ja tupakointi keuhkosyöpää.
Musiikissa, kirjallisuudessa ja näyttämötaiteessa on kaunis kunnianosoitus: tunteiden tulkki. Käsittääkseni tällä tarkoitetaan tulkintaa tekstistä tai kappaleesta, joka resonoi vastaanottajien omiin kokemuksiin, ja parhaimmillaan saa aikaan muutoksen ajatuksissa tai käytöksessä. Tieteen yleistajuistamista on luonnehdittu, että sen tarkoitus on selittää. Selittäminen ei ole tulkintaa, enkä oikeastaan pidä koko sanasta. Se tuo minulle mieleen teryleenipöksyisen kukkahattu tädin joka etusormi ojossa kertoo miten asiat oikeasti ovat. Tulkinta sen sijaan tuo tietoa, laittaa ajattelemaan ja voi muuttaa maailmaa. Tieteen yleistajuistaminen on minusta parhaimmillaan tieteen tulkkausta. Tieto sidotaan kontekstiin, vastaanottajalle tuttuun kokemuspiiriin. Tieto on itseisarvo, se on arvokasta sellaisenaan - meille tutkijoille. Mutta ilman kontekstia sillä ei ole merkitystä muulle maailmalle. Palataan vielä hetkeksi Unnan ja Adlerin tutkimuksiin. Tulkittuina ja sidottuina yleisinhimilliseen kontekstiin, elämän haluun, ne voisivat kuulostaa jotakuinkin tältä: Jos haluaa elää pitkään eikä kuolla ennenaikaisesti syöpään, ei kannata polttaa kuin korsteeni tai grillata itseään auringossa.
Minä teen videoviestintää somessa. Se sopii minulle hyvin, olen visuaalinen tyyppi ja alani, plastiikkakirurgia, on visuaalista. Perustin Instagramiin 4 vuotta sitten tilin nimeltä plastiikkaope. Koronaviruspandemia ja sosiaalinen etääntyminen lisäsivät somen käyttöä merkittävästi, erityisesti vanhempien sukupolvien keskuudessa. Tämä tiedetään tutkimuksista. Joten, siellä somessa kaikki ovat, joten miksen minäkin - ajattelin. Tässä kohden minun täytyy kertoa, että en ollut ikinä ollut somessa. Järkeilin, että ei se voi olla vaikeaa, koska alakoululaiset osaavat käyttää sitä ja onhan minulla sentään akateeminen loppututkinto.
Idea tililleni sai alkunsa siitä, että halusin tuoda huomiota plastiikkakirurgien hoitamille kansantaudeille ja vaivoille, jotka ovat yleisimpiä syitä lääkäriin hakeutumiseen. Ihosyövän pelko, akuutit haavat, krooniset haavat, arvet, elämäntapojen vaikutus kirurgisiin tauteihin ja väheksytyt leikkaukset. Selvitän tieteellistä tutkimusta toimenpiteiden takana, avaan lääketieteen käsitteitä, pohdin eettisiä ongelmia, näytän miten haava ommellaan ja mitä tarkoittaa haavanhoito. Kaikki tämä siis videoina. Alkuperäinen ajatus oli vaikuttaa lääketieteen opiskelijoihin ja terveydenhuollon ammattihenkilöihin. Mutta sitten tapahtui jotakin. Ei-ammattilaiset löysivät tilini, juuri ne ihmiset, joista olin alun perin huolissani. Minulle on nyt käynyt erittäin selväksi, että ihmiset haluavat saada tietoa ja ymmärtää lääketieteestä asioista, jotka koskettavat heitä tai heidän läheisiään.
Some eroaa perinteisestä viestinnästä; asiasisällön pitää olla helposti ymmärrettävissä, ja visuaalinen sisältö luo tehokkaan muistijäljen. Keskeinen ero somen ja perinteisten medioiden toiminnassa on nopeus ja reaaliaikaisuus. Some sisältö tavoittaa sekunneissa jopa miljoonia. No minulla ei ole miljoonia, mutta suosituimmat videoni ovat tavoittaneet yli 20 000 ihmistä per video. Aika monta tuntia saisin luennoida, jotta tavoittaisin tuon määrän ihmisiä.
Mielestäni video viestinnän etuja ovat sen nyanssit. Voi iskeä lekalla tai vihjata hienovaraisesti. Kun näytän silikoni mallilla haavan ompelua steriilit leikkaussali käsineet kädessä tai kun haavanhoitajan kanssa kuvaamme haavan puhdistusta Seymour-mallinukella hanskat, suojaesiliina ja maski päällä on se vihje katselijoille suojata itsensä ja estää infektioiden leviämistä - tutkittua tietoa siis. Lekalla taas iskin Näitä löytyy sähkötupakasta -videolla. Kirjallisuushaun perusteella listasin kemikaaleja ja niiden käyttötarkoituksia, jotka laitoin elokuvien lopputekstien tapaan nousemaan ylöspäin näytöllä. Ei sen kummempaa, mutta tavoitin yli 30 000 ihmistä.
Kun tilini saavutti 5000 seuraajaa, kehuskelin piloillani puolisolleni, että taidanpa olla some-influensseri. Johon hän vastasi vakavana: Enpä olisi ikinä uskonut, että kaikista maailman ihmisistä juuri sinusta tulee some vaikuttaja. Joten, jos minusta niin miksi ei myös sinusta. Some on kuitenkin oikukas tanssikaveri. Se viettelee ja rakkauspommittaa, ja jotenkin sen lonkerot onnistuvat hivuttautumaan sielun syövereihin ja kutittelemaan ihmisen perustarvetta, tarvetta olla tykätty. Kun lyhyt videoni, jonka viesti oli Jokainen on ihan mahtava meni viraaliksi tai no lähes viraaliksi ja siitä tykättiin valtavasti, sitä jaettiin paljon ja kommentit olivat ylistäviä. Hetken verran koin tunteen, että nämä ihmisethän tykkäävät minusta, minä olen siis suosittu! Minun pitääkin tehdä tälläistä sisältöä ja unohtaa opetuksellinen sisältö. Onneksi sain ajatukseni kasaan kahden päivän syvämietiskelyn seurauksena ymmärsin, että videoni viesti on se tärkeä asia, en minä. Niin, sinä videossa vain tuijotan kameraan ja edessäni on legorakennelma, jossa on sateenkaaren ja kaikkien ihonvärien värisiä lego henkilöitä ja teksti Jokainen on ihan mahtava.
Entäs juuri nyt. Stubb on presidentti, Spotifyn ladatuimmat kappaleet ovat kertakäyttöisiä huumori pläjäyksiä, valitettavasti nuorukaisia on joutunut uusiin sotiin. Aamupalalla älypuhelimen näyttö täplittyy tuorepuurosta ja vihersmoothiesta. Kansalaisen tietolähde on some; Youtube, Facebook TikTok ja Instagram. Podcastien suosio nousee koko ajan. Internetistä on tullut romuroopen takapiha, jossa mielipiteitä, mainoksia, eettisesti kestämätöntä pseudo-tiedettä ja valheita kaupitellaan laadukkaana tietona ja tieteenä. Ja jokainen voi kuulemma olla asiantuntija - tieteen viestijä. Tiedeviestintää ja yleistajuistamista tarvitaan nyt vielä enemmän kuin 43 vuotta sitten. Voi tuntua musertavalta seistä puolustamassa oikeaa tietoa lähes läpipääsemättömän huuhaa seinän edessä. Silloin kannattaa muistaa perhosvaikutus – ei tarvitse muuttaa kuin yhden ihmisen ajatusmaailma, niin se voi saada aikaan suuria. Sen vuoksi, tiedeviestinnän pitää pelottomasti mennä sinne missä ihmiset ovat. Aiemmin ihmiset olivat televisiossa, sitten somessa ja tutkijoiden mukaan enenevästi podcasteissa.
Kiitän nöyrimmästi JV Snellman palkinnosta ja lupaan jatkossakin toteuttaa tiedeviestintää. Haluan kiittää tässä kaikkia, jotka ovat olleet mukanani tekemässä plastiikkaopea: meidän haavanhoitajia ja sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, osaston sihteereitä, laitoshuoltajia, lääkintävahtimestareita, plastiikka kollegoitani, ja muiden alojen kollegoita. Te kaikki toitte osaamisenne ja asiantuntemuksenne yhteiseksi hyväksi, kiitos!"