Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2025.
Kuuntele juttu Yliopisto-lehden Tiedettä rakkaudella kavalta joko Soundclousta tai Spotifysta. https://on.soundcloud.com/a1f4vUAnkByfmefh8
https://open.spotify.com/episode/66F6N8lxtWHIUID3lq4WNL?si=tuf_mK0rRXCe…
Carol Brimley Norris kohtaa usein entisiä opiskelijoitaan. Heitä on paljon. Erityisen paljon Norris on opettanut lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjaopiskelijoita.
Kerran Norris tiedusteli eräältä lääkäriltä, oliko opettanut tätäkin, mutta lääkäri ei muistanut. Norris kysyi: Do you remember end-focus?
Miehen katse kirkastui saman tien. End-focus, totta kai muistan! End-focus on englannin kielen periaate, jonka mukaan painotettava tieto tulee virkkeen loppuun. Näin lukijan huomio kohdistuu ydinasiaan ja virke johtaa luontevasti seuraavaan.
Norris toivoo, että jos hän on jotain onnistunut yliopistolaisille opettamaan niin ainakin nämä: muista end-focus, kirjoita lyhyesti ja suoraan — ja käytä aktiivilauseita.
— Suurin lahjani Suomelle on se, että olen näyttänyt, miten tuhota passiivimuoto käyttämättä minä- ja me-sanoja.
Stand-Up komediaa
Entisten opiskelijoiden ei yleensä tarvitsee pinnistää muistiaan, kun he tapaavat Norrisin. Kielikeskuksen pitkäaikainen opettaja on varsin mieleenjäävä persoona.
— Opiskelijani kutsuivat kurssiani standup- komediaksi. Sain heidät nauramaan. Herätin heidät: etenkin lääkärit olivat aivan uupuneita neljän tai viiden aikaan iltapäivällä.
Yhdysvaltalainen Norris tuli Suomeen ensi kertaa vuonna 1978 silloisen aviomiehensä työn vuoksi. Puoliso oli kasvitieteilijä, joka tutki sammalia.
Norris on kirjallisuudesta väitellyt kirjoittamisen yliopisto-opettaja, jolla on myös kandintutkinto lääketieteelliseen valmentavista pre-med-opinnoista.
He vierailivat Suomessa 1980-luvulla monta kertaa ja jäivät neljännellä kerralla, vuonna 1985. Norris ryhtyi opettamaan suullista englantia ja akateemista kirjoittamista hammaslääketieteen, farmasian, eläinlääketieteen ja lääketieteen jatko-opiskelijoille. Opetusura jatkui katkeamatta kevääseen 2023
Lincoln teki vaikutuksen isoisään
Maailmassa on enää hyvin vähän ihmisiä, joiden isovanhempi on syntynyt 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Norrisin äidinisä oli parikymppinen lääketieteen opiskelija 1860-luvun alussa, kun hän käveli 20 mailia kuuntelemaan presidentti Abraham Lincolnin orjuuden vastaisen puheen. Isoisä vaikuttui niin että liittyi Lincolnin armeijaan. Hän loukkaantui Amerikan sisällissodassa ja joutui jättämään lääketieteen opinnot.
Jos aikajana kuulostaa lähes mahdottomalta, on syytä tietää, että isoisä sai lapsia hyvin myöhään, lähes 70-vuotiaana. Norrisin äiti syntyi 1900-luvun alussa. Pääkaupunki Washingtonissa syntynyt Carol Norris eli lapsuutensa enimmäkseen kaksin äitinsä kanssa. Isä työskenteli merikapteenina ja oli paljon työmatkoilla.
— Äiti oli melkoinen draamakuningatar, joka saattoi hypätä sohvalle seisomaan, kun halusi esittää asiansa.
Norris inspiroitui isoisänsä tarinasta ja halusi niin ikään lääkäriksi. Pre-med-opintojen jälkeen haave lääketieteellisestä kuitenkin kariutui. Hänen isänsä kuuroutui, eikä perheellä ollut opintoihin varaa.
Norris avioitui nuorena. Puoliso kysyi, miksei hän alkaisi opettaa kirjoittamista.
— Hän sanoi, että ”You are always writing writing writing.” Ja mina sanoin, että et tarvitse noin monta sanaa!
Kahdeksan romaania
Norris väitteli tohtoriksi Marylandin yliopistossa. Hän tutki väitöskirjassaan lääkäreiden kuvauksia kaunokirjallisuudessa. Norris on itse kirjoittanut kahdeksan romaania, joista seitsemän on julkaistu.
Kaksi romaania käsittelee kuurojen ihmisten elämää. Hän opetti kuuroja opiskelijoita parin vuoden ajan Gallaudet Universityssa. Opiskelijat kaipasivat kirjallisuutta, jossa ei olisi kuurouteen liittyvää tietämättömyyttä ja kliseitä.
— He sanoivat, että he haluavat romaanin, jossa ei lueta huulilta pimeässä takaapäin ja jonka tarina ei pääty kuulonparannusleikkaukseen.
Norris kirjoitti vielä Suomeen tultuaan, mutta fiktio jäi, kun opetus ja editointi veivät mukanaan.
— Luen romaanejani nyt uudelleen, koska olen jo unohtanut juonet. En malta odottaa, mitä tapahtuu!
Sanat kuin legoja
Norris on opettanut ennen kaikkea akateemisen kirjoittamisen tyyliä, jota tieteelliset julkaisut haluavat. Kauniit, selkeät virkkeet syntyvät usein uudelleen rakentelulla, josta Norris on saanut monet tutkijat ja opiskelijat innostumaan.
— Teen siitä eräänlaisen pelin. Se on kuin Legoilla rakentelua tai sanaristikoiden ratkomista.
Vaikka Norrisin lääketieteen opinnot jäivät, hän on iloinen, että on saanut tehdä töitä alan tutkimusaiheiden parissa. Kielipalvelut tarjoaa yliopistolaisille vieraskielisten tekstien kielentarkastusta.
Norris on editoinut valtavan määrän väitöskirjoja, tieteellisiä artikkeleita, postereita ja konferenssiesityksiä. Hän tekee sitä edelleen.
— Aiemmin kutsuin ihmisiä käymään, teimme ruokaa ja yhdessä päivässä aamukymmenestä iltakymmeneen kävimme läpi koko väitöskirjan. Siihen en pysty enää, vaan teen sen osissa. Ja nykyään kaikki haluavat tehdä sen etänä.
Näyttelijäksi rikosdraamaan
Norris ei ole kaivannut Yhdysvaltoihin. Kun hänen avioliittonsa päättyi 1990, hän päätti jäädä Suomeen. Vuonna 1995 hän tapasi nykyisen puolisonsa, joka työuran myöhemmässä vaiheessa osallistui hänen kurssilleen.
— Hän halusi kurssin päätteeksi auttaa kantamaan kirjani kotiin. Ajattelin, että voi pojat, toivottavasti hän on sinkku, ei kai hän voi olla sinkku — ja hän oli.
Norris kutsuu Suomea paratiisikseen. Hän harmittelee vain sitä, ettei ole oppinut suomea siten kuin olisi halunnut.
— Sanavarastoni on hyvin laaja ja puhun huonosti, mutta ymmärrän vain selkosuomea.
Koskaan ei ole liian myöhäistä tv-debyytille. Tammikuussa Norris esiintyi lyhyesti Ivalo-rikosdraaman neljännellä kaudella.
Norris kuuli ystävältään, että sarjaan etsitään kahdeksankymppistä natiivia englanninpuhujaa.
FBI:n ratsiakohtaus kuvattiin Suomessa, mutta se sijoittui Washingtoniin, Norrisin kotikaupunkiin.
Hänen hahmonsa suojelee kotonaan liittovaltion poliisin etsimää henkilöä. Heti kauden ensimmäisen jakson alussa tulivat hänen kymmenen sekuntiaan ja yhdeksän vuorosanaansa: What’s going on here? Are we in danger?
Norris kantoi huolta siitä, että FBI-agentit puhuivat vahvalla aksentilla ja tekivät kielioppivirheitä.
— Sanoin, että voin korjata kieliopin. Mutta he sanoivat, että ei, ei, tämä dubataan.
Lahjoitus jolla merkitystäa
Norrisin suhde yliopistoon jatkuu tiiviinä, nyt uudella tavalla. Hän teki hiljattain lääketieteen tutkimukseen lahjoituksen, jolla rahoitetaan viisivuotista osa-aikaista kliinisen datatieteen professuuria.
Norris sanoo, että vuosien varrella hänelle on kertynyt varoja, jotka hän halusi käyttää johonkin merkitykselliseen. Hän päätti tukea tieteenalaa, jolla hän on tehnyt editointityötään.
— Kysyin tutulta professorilta Caj Haglundilta, että jos haluaisin antaa rahaa lääketieteelliselle, keneen ottaisin yhteyttä.Haglund neuvoi Norrisin professori Risto Renkosen puheille. Sen jälkeen päätös lahjoituksesta oli helppo.
Tutkimus pyrkii syventämään ymmärrystä lisä- ja monisairauksista eli samanaikaisista kroonisista sairauksista. Sellaisia ovat vaikkapa diabetes, syövät ja sydänsairaudet. Tavoitteena on tunnistaa korkean riskin potilasryhmiä ja löytää sairauksien välisiä yhteyksiä.
Lääketieteen kehitys on tuntunut tärkeältä omakohtaisestikin. Norrisille tehtiin vuonna 1963 ileostomia eli ohutsuoliavanneleikkaus.Hän on kirjoittanut kannustavia infomateriaaleja avanteen kanssa elämisestä.
Carol Norrisin suunnitelmat ovat nämä: hän jatkaa editointia niin kauan kuin voi, ajaa autoa niin kauan kuin voi ja käy kahvilatreffeillä ”adoptoimiensa” ihmisten kanssa.
Norris on vapaaehtoisesti lapseton, mutta hänellä on tapana epävirallisesti adoptoida nuorempiaan, joille toimii henkisenä ja käytännön tukena.
— Adoptoin usein ulkomaisia opiskelijoita, jotka haluavat jäädä Suomeen. En koskaan halunnut omia lapsia, mutta valmiiksi tehdyt ovat ihania.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedelehti, joka on sitoutunut journalistin ohjeisiin.