Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2026.
Kun katson vuoteen 2050, en näe dystopiaa. Näen yhteiskunnan, joka on onnistunut muuttamaan suuntaansa parempaan, sopeutunut ilmastonmuutokseen ja valjastanut tekoälyn ihmisen ja ympäristön hyväksi.
Tämä tulevaisuus ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii tekijöitä, tiedettä ja sivistystä. Tämä kuulostaa juuri siltä, mihin tarvitaan Helsingin yliopistoa.
Aloittaessani nyt Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajana kysyn: mitä voimme tehdä tänään toisin, että tulevaisuus on parempi?
Vastaus piilee haasteiden monimutkaisuudessa. Ilmastokriisi, pandemiat tai yhteiskuntien haurastuminen eivät tottele tieteenalojen rajoja eivätkä ratkea pysyttelemällä omissa siiloissa. Helsingin yliopiston vahvuus on sen monialaisuus. Olemme Suomen paras paikka kohtaamisille, joissa ilmakehätieteilijä, filosofi ja tekoälytutkija voivat yhdessä tehdä uraauurtavaa tutkimusta.
Totuuden hämärtymistä vastaan
Huippututkimuskaan ei ratkaise mitään, jos tulokset jäävät kammioihin ja niitä ymmärtävät vain toiset huippututkijat. Meidän on oltava yhteiskunnan tulkki. Kun totuus hämärtyy, yliopisto kirkastaa kuvaa. Varmistamme, että tutkittu tieto tavoittaa päättäjät ja jalostuu sivistykseksi, uusiksi innovaatioiksi ja yhteiskunnan hyvinvoinniksi. Tämä vaatii meiltä näkemyksellistä johtajuutta ja yhteistä arvopohjaa. Yliopisto ei ole erillinen saari, vaan eri puolilta yhteiskuntaa tulevien ihmisten inspiroiva kohtaamispaikka.
Tärkein tehtävämme liittyy kuitenkin nuoriin. Moni opiskelija kantaa ymmärrettävästi huolta huomisesta. Emme tarjoa vain lohdutusta, vaan annamme välineet positiivisen ja kestävän muutoksen tekemiseen. Meiltä valmistuu kriittiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä, jotka eivät lamaannu haasteiden edessä vaan ovat luomassa uutta suuntaa. He uskovat siihen, että tutkitun tiedon, sivistyksen ja inhimillisen luovuuden avulla maailmaa voi — ja pitää — muuttaa paremmaksi.
Vuonna 2050 haluan ihmisten sanovan: Helsingin yliopisto oli se paikka, jossa muutos alkoi.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.