Hyllyissä komeilee nahkakantisia almanakkoja ja pinoittain seinäkalentereita. Kodikkaan huoneiston ikkunoista avautuvat maisemat niin mukulakivien peittämälle sisäpihalle kuin merelle asti. Talo on aikaisemmin ollut Tähtitorninmäen observatorion talonmiehen asunto, mutta nykyisin sieltä otetaan yhteyksiä kustantamoihin, urheiluseuroihin ja jätefirmoihin eri puolille maata.
– Kaikki, jotka Suomessa tekevät kalentereita, ovat käytännössä meidän asiakkaitamme, kertoo Yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.
Tämä pieni toimisto, joka tunnetaan myös Helsingin yliopiston Kalenteripalvelut Oy:nä, laatii kaikkien suomalaisten kalentereihin tähtitieteelliset ja nimipäiviä koskevat aineistot. Lisäksi se puntaroi yhdessä valtion ja kansalaisten kanssa, mitä merkkipäiviä almanakkaan olisi syytä lisätä – tarvitaanko esimerkiksi Paavo Nurmelle tai Helene Schjerfbeckille oma juhlapäivä?
– Kun katsotaan, että päivä on suomalaisille jo tärkeä, se pääsee kalenteriin, Saarelma-Paukkala selvittää.
Tiivis kytkös yliopistoon takaa kalenterien laadun
Kalentereilla on aina ollut tärkeä merkitys niin hallinnolle, uskonnoille kuin maanviljelyllekin. Suomalainen almanakka perustuu roomalaiseen Romuluksen kalenteriin ja on kehittynyt aikojen saatossa tyylipuhtaaksi aurinkokalenteriksi, jota pitää paikoillaan karkauspäivä. Aivan täsmällinen ei tosin sekään ole.
– Siihen tulee päivän virhe noin kerran 3 300 vuoteen, valistaa erikoissuunnittelija Asko Palviainen.
Tähtitieteilijänä hän vastaa esimerkiksi auringon nousu- ja laskuaikojen kokoamisesta kalenteriin. Työssä tarvitaan tutkimustietoa – alun perin almanakkatoimisto sijaitsikin saman katon alla kuin tähtitieteen laitos.
Järjestely on kuitenkin poikkeuksellinen: monissa muissa maissa kalentereita voi tehdä kuka tahansa, ja merkkipäivistä päättää vaikkapa parlamentti. Helsingin yliopistolle yksinoikeuden kalenterien julkaisuun soi aikanaan almanakkaerioikeus, joka tosin päättyi liityttäessä Euroopan unioniin. Helsingin yliopistolla on kuitenkin yhä tekijänoikeudellinen luettelosuoja kansalliseen nimipäiväkalenteriin.
– Tässä yhteydessä katsottiin, että Helsingin yliopistolle on tullut sellaista tietotaitoa asiasta, että yliopistolle kannattaa perustaa almanakkatoimisto.
Klassikkotuotteen viehätys piilee sen tuttuudessa
Yliopiston almanakan sisältöön ei pidä tehdä turhia muutoksia. Historia on osoittanut, että ne saattavat poikia palautevyöryn. 1990-luvun puolivälissä almanakasta päätettiin jättää mätäkuuta koskeva merkintä.
– Edelleenkin ihmisiltä tulee soittoja, että koska te olette poistaneet tämän mätäkuun, Palviainen kertoo.
Kansalaiset kyselevät toimistosta myös nimiin liittyviä asioita viikoittain. Almanakkatoimiston väki kansantajuistaakin tutkimusta ahkerasti blogissaan, luennoilla, mediassa ja julkaisemalla kirjoja.
Noin kolmannes yhtiön tuloista tulee asiakkaille myytävistä kalenteripohjista, jotka ovat graafikko Onerva Ollilan käsialaa. Iso osa ajasta kuluu myös hittituotteen valmistamiseen: Yliopiston almanakkaa vuodelle 2023 ryhdyttiin laatimaan jo syksyllä 2021. Virheet minimoidaan vertailemalla tietoja eri lähteistä ja tarkistamalla sivuja jopa tuntitolkulla putkeen. Onko almanakan sisältö jo ikuistunut tekijöidensä verkkokalvoille? Ei sentään.
– Kun tarkistan kalentereita, niin sen saatan muistaa, mitkä ovat seuraavat nimipäivät, Palviainen nauraa.
Nimipäiväuudistus tehdään viiden vuoden välein
Almanakkatoimisto vaalii myös nimipäiväkulttuuria, johon liittyviä listoja kokoavat Helsingin yliopiston omat asiantuntijat: suomalaisen kalenterin osalta Saarelma-Paukkala ja suomenruotsalaisen osalta filosofian tohtori Leila Mattfolk.
Vuonna 2025 luvassa on nimipäiväuudistus. Sitä varten kaksikko selvittää, kuinka monta elossa olevaa haltijaa kullakin etunimellä on. Suomalaisessa kalenterissa raja-arvoksi on määritelty 500 nimeä ja suomenruotsalaisessa 50. Mikäli se ylittyy, nimi saatetaan lisätä kalenteriin – tosin vasta harkinnan jälkeen.
– Jos nimi on vaikka Alex, niin sitä ei oteta mukaan, koska meillä on suomalainen versio Aleksi.
Juuri nyt nousussa ovat noin sadan vuoden takaiset uusvanhat nimet. Lapsille annetaan paljon myös luontoaiheisia, omaperäisiä etunimiä, kuten Rosmariini tai Myrsky. Nimistöntutkimuksen dosenttina Saarelma-Paukkalaa ilahduttaa kansalaisten kiinnostus nimikulttuuriin.
– Olemme täällä almanakkatoimistossa tehneet myös kissojen, koirien ja hevosten nimipäiväkalenterin.
Perinteikäs yhtiö kurkottaa kohti digiaikaa
Suomessa paperikalentereita painettiin kymmenisen vuotta sitten noin 12 miljoonaa kappaletta vuosittain, mutta nyt määrä on kutistunut reiluun 10 miljoonaan. Syykin on selvä: kun aiemmin pöytä- ja taskualmanakat olivat itsestään selviä arjen apuvälineitä, merkitsee moni nyt menonsa vain digikalenteriin.
Almanakkatoimisto etsii rohkeasti uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Agendalla on nettisivu-uudistus ja verkkokaupan avaaminen. Facebookissakin toimistolla on jo yli 6 500 seuraajaa.
– Olemme tehneet yhtiön sisällä tällaisen digiloikan, Saarelma-Paukkala iloitsee.
Hän ei silti pelkää paperikalenterien puolesta. Suomenkielinen Yliopiston almanakka on ilmestynyt vuodesta 1705 lähtien ja ruotsinkielinen Universitetsalmanackan vuodesta 1608. Niitä myydään yhä kymmeniä tuhansia kappaleita.
– Tämähän on ihan mieletön perinne, jota me ylläpidämme.
Juttua muokattu 8.3.: Helsingin yliopistolla on yhä tekijänoikeudellinen luettelosuoja kansalliseen nimipäiväkalenteriin.