Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2025.
Maamme hallitus esitti Suomen Akatemiasta annettuun lakiin muutosta, jonka mukaan Akatemian tukema tutkimus ei saisi olla ”ristiriidassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa”. On mysteeri, mistä tämä vaatimus muutosesitykseen tuli.
Eihän tutkimus saisi tietenkään vaarantaa Suomen turvallisuutta. Kuten tieteen akateemikkojen tammikuussa opetusministerille jättämässä kirjeessä todetaan, tämä periaate sisältyy jo monilla tieteenaloilla hyväksyttyihin eettisiin ohjeisiin.
On kuitenkin aivan eri asia vaatia, että tutkimuksen pitäisi olla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mukaista. Mitä tämä tarkoittaa? Kuka sitä arvioisi? Tällaista sensuuria voidaan harjoittaa totalitaarisissa maissa, ja ehkä näin tehtiin myös Suomessa 1970-luvulla.
On otettava huomioon erilaiset lain soveltajat
Demokratiassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat tärkeitä julkisen keskustelun ja tutkimuksen kohteita. Kuten muunkin päätöksenteon, myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua tietoon ja tutkimukseen. Siksi tutkijoidenkin pitää tarkastella erilaisia vaihtoehtoja ja myös kritisoida jo valittuja ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuja.
Opetusministeriöstä kyllä vastattiin, ettei tarkoitus ollut lainkaan rajata tutkimusta — unohtaen kuitenkin, että hallitukset ja lainsoveltajat vaihtuvat. Jos lakiin kirjattaisiin tällainen vaatimus, on hyvin kuviteltavissa, että joku kunnianhimoinen poliitikko aikanaan tulee vetoamaan siihen. Motiivina voi olla vastustajan hiljentäminen tai omasta kannasta poikkeavan tutkimustiedon sensuroiminen.
Siksi tieteen akateemikot monien muiden tutkijoiden tavoin vaativat, että tuo kirjaus on poistettava lakiehdotuksesta.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.