Väitöskirjatutkija Alex Rawlings tarkastelee tutkimuksessaan, miten supermassiiviset mustat aukot ovat vuorovaikutuksessa ympäröivien galaksien kanssa ja millainen rooli niillä on galaksien kehityksessä. Hän on suorittanut aiempia opintojaan Australiassa ja Sveitsissä ja muuttanut Helsinkiin vuonna 2019 aloittaakseen maisteriopinnot Helsingin yliopistossa.
Rawlings on tehnyt väitöskirjatyönsä osana alkeishiukkasfysiikan ja maailmankaikkeuden tutkimuksen tohtoriohjelmaa. Tutkimus on rahoitettu Helsingin yliopiston rahastoilla. Hän väitteli 28. marraskuuta 2025 matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
Mikä on väitöskirjatutkimuksesi aihe?
– Tutkimukseni keskittyy supermassiivisiin mustiin aukkoihin massiivisten varhaistyyppisten galaksien keskuksissa. Väitöskirjani otsikko on “Supermassive Black Hole Dynamics in Massive Early-Type Galaxies”.
– Lähes kaikkien massiivisten galaksien, kuten myös Linnunradan, keskellä sijaitsee supermassiivinen musta aukko. Nämä kohteet ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän galaksin kanssa ja ovat keskeinen tekijä galaksien kehityksessä.
Mikä innoitti sinua tekemään tohtoritutkintoa omalla alallasi?
– Innostus syntyi vuonna 2019, kun työskentelin harjoittelijana Sydneyn yliopistossa, jossa tein töitä havaintoaineistojen parissa edistyneillä teleskooppilaitteilla. Aiheen laajuus ja mittakaava tekivät minuun suuren vaikutuksen.
– Muutin sitten Helsinkiin ja aloitin maisteriopinnot alkeishiukkasfysiikan ja astrofysikaalisten tieteiden ohjelmassa, josta valmistuin vuonna 2021. Päätin jatkaa tohtoriopintoihin keskittymällä mallintamiseen eli siihen, että pyrin ymmärtämään havaintojen taustalla olevaa fysiikkaa.
Millaista merkitystä väitöstutkimuksellasi on laajemmalle yleisölle tai yhteiskunnalle?
– Tutkimukseni on luonteeltaan uteliaisuuslähtöistä, eikä teollisuuslähtöistä. Tässä mielessä tutkimukseni on tärkeää, koska se vie meitä askeleen lähemmäs joidenkin maailmankaikkeutta koskevien suurten – kirjaimellisesti – kysymysten ymmärtämistä.
– Työni on erityisen merkityksellistä uudella tähtitieteen aikakaudella, jossa maailmankaikkeutta havainnoidaan gravitaatioaaltojen avulla. Gravitaatioaallot ovat massiivisten kappaleiden aiheuttamia aika-avaruuden värähtelyjä, ja niiden avulla universumia voidaan tarkastella täysin uudella tavalla. Vertaisin tätä siihen, että olemme aiemmin nähneet orkesterin soittimet, mutta nyt kuulemme ensimmäistä kertaa itse musiikin.
Miten väitöskirjatyösi sujui? Miltä väitöskirjan tekeminen sinusta tuntui?
– Väitöskirjatyö eteni tasaisesti, ja nyt sen valmistuttua voin todeta, että kaikki lopulta järjestyi hyvin. Tunne on hyvin erilainen kuin ensimmäisen vuoden lopussa, jolloin koin voimakasta painetta tohtorin tutkinnon vaatimuksista ja epäilin omaa kykyäni suoriutua niistä. Tämä tunne helpottui kolmannen ja neljännen vuoden aikana, mutta yksi suurimmista haasteista oli sitkeys ja päättäväisyys viedä loppuun se, minkä olin aloittanut.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi? Missä näet itsesi tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen?
– Aloitan maaliskuussa tutkijatohtorina Max Planck -instituutissa Saksassa yhteistyökumppaneidemme luona. Tässä vaiheessa tutkijanuraa verkostot ja yhteistyösuhteet ovat olleet erittäin tärkeitä.
– Odotan innolla mahdollisuutta suunnitella ja toteuttaa uusia tutkimusprojekteja hyödyntäen tohtoriopintojen aikana kehittämiäni taitoja. Vaikka uusi vaihe tuntuu hieman jännittävältä, koen sen innostavana ja hallittavana.
Mitä neuvoja antaisit jollekulle, joka on vasta aloittelemassa matkaansa kohti tohtorintutkintoa?
– Alussa ei odoteta, että kukaan olisi asiantuntija. On tärkeää uskaltaa sanoa ”en tiedä”, sillä se tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta.
– Lisäksi vahvan tiimihengen rakentaminen omassa tutkimusryhmässä on erittäin tärkeää. Hyvä tukiverkosto tarjoaa tukea silloin, kun eteen tulee väistämättä myös vaikeampia vaiheita.