Yksin puurtava tutkijanero on vanhentunut ilmiö, ainakin luonnontieteissä. Ilmiöt ovat niin vaikeita ja vaativat niin monenlaista teknistä taitoa, että käytännössä missään tieteellisessä julkaisussa ei ole enää yhtä kirjoittajaa. Parin kolmen tekijän julkaisut ovat nekin perin harvinaisia.
Tutkimus on nykyisin ryhmätyötä – ja myös menestys kasaantuu ryhmiin. Tätä korostivat yksituumaisesti kaikki
– Paremmissa jalkapallojoukkueissa osataan tukea pelikavereita. Menestyvällä joukkueella on useita pelaajia maalintekijäpörssin kärjessä, huonolla ei ketään, fysiikan professori
Kulmala on tällä haavaa maailman siteeratuin geotieteilijä. Hän on paitsi tutkinut ilmakehän pienhiukkasten muodostumista sekä ilmakehän ja metsän vuorovaikutusta, myös rakentanut kollegoineen valtaisaa tutkimusinfrastruktuuria, jonka lippulaiva,
Hyytiälän mittausmahdollisuudet ovat houkutelleet niin ikään maailman kärkigeotieteilijöihin lukeutuvan Douglas Worsnopin tekemään osan tutkimuksestaan Helsingin yliopistossa.
Fysiikan professori
– Siteerausmäärään vaikuttaa myös se, että dataa on jaettu avoimesti. Näin muut tutkimusyhteisöt voivat verrata tuloksia meidän tuloksiimme ja syntyy uutta ymmärrystä, Petäjä sanoo.
"Seniori hyötyy fiksuista oppilaistaan"
Kliinisen farmakologian alalla siteerauskärjessä on tapahtunut vastaava ketjureaktio. Emeritusprofessori
Aluksi tutkimuksia rajoitti herkkien analyysimenetelmien puute, vain harvoja lääkkeitä pystyttiin mittaamaan. Potilashavaintojen perusteella tehtiin kliinisiä kokeita, joissa lääkkeitä käytettiin yhtä aikaa ja mittaroitiin tästä seuraavia pitoisuusvaihteluita veressä.
Analyysimenetelmien kehittyessä Neuvonen pääsi käsiksi myös yhteisvaikutusten syntymekanismeihin, etenkin CYP-entsyymeihin: monet lääkkeet hajoavat maksassa kyseisten entsyymien avulla, mutta tietyt lääkkeet häiritsevät entsyymien toimintaa.
Neuvosen väitöskirjaoppilaat
– Julkaisumielessä seniori hyötyy fiksuista oppilaistaan. En ota läheskään kaikesta henkilökohtaista ansiota, Neuvonen sanoo.
Kliinisen farmakologian ja yksilöllisen lääketieteen professori Backman on syventänyt lääkeyhteisvaikutusten mekanismeja ja kehittänyt tutkimusmenetelmiä. Farmakogenetiikan professori Niemi on erikoistunut lääkkeiden kuljetusproteiineihin ja niiden geneettisiin eroihin. Kymmenen viime vuoden aikana ilmestyneistä suomalaisten tekemistä lääkealan julkaisuista Niemen työt ovat keränneet eniten siteerauksia.
– Neuvosen kulta-aikana 1990-luvulla CYP-entsyymien vaikutusta alettiin ymmärtää syvemmin, ja lyhyessä ajassa tuli paljon siteerattuja julkaisuja. Nyt olemme päässeet kuljetusproteiineissa samaan tilanteeseen, Niemi sanoo.
Neuvosella onkin hyvä ohje väitöskirjapaikkaa hakeville:
– Kun harkitsee liittymistä johonkin tutkimusryhmään, kannattaa katsoa tarkkaan, mitä ryhmä on saanut aikaan. Hyvässä ryhmässä jäsenet antavat synergiaa toisilleen. Ryhmän menestys tarkoittaa suoraan myös sen jäsenten menestymistä, Neuvonen sanoo.