Päättyvä kesä jää meille kaikille mieleen. Lämpö, joka jatkui ja jatkui. Se helli meitä monella tavalla. Pääsimme uimaan lämpimissä vesissä ja nauttimaan trooppisista illoista. Terassit täyttyivät iloisista ihmisistä ja elämänrytmimme muuttui helteessä välimerelliseksi.
Aluksi olimme innosisamme: pitkästä aikaa kunnon kesä! Mutta kun helteet ja kuivuus jatkuivat viikkotolkulla, alkoi kuumuuden nurja puoli tulla esiin. Pellot kuivuivat, vilja ruskistui, marjat kärsivät, metsä paloi ja Itämeri vihertyi.
Pohdittiin oliko helleaalto normaalia sään vaihtelua vai seurausta ilmastonmuutoksesta. Tutkijoiden vastaus on, että vaikka hellejaksoja ei voida suoraan kytkeä ilmastonmuutokseen, on äärevien sääilmiöiden lisääntyminen ennusteiden mukaista. Biologina minua huolestuttaa ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset luonnossa ja sitä kautta yhteiskunnassa. Lämpimän kesän seurauksena massaesiintymäksi lisääntyneet kirjanpainajat – jotka nimestään huolimatta ovat kovakuoriaisia – uhkaavat jo terveitäkin kuusia. Eteläisiä hyönteislajeja leviää Suomeen. Viidentoista vuoden aikana Suomeen on levinnyt parisataa perhoslajia ja maamme lajisto muistuttaa jo Etelä-Viron perhosfaunaa. Toisaalta pohjoiset lajit kärsivät. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että Jäämeri pysäyttää pohjoisemmaksi siirtymisen kuin seinään.
Ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskuntaan monin tavoin. Kirjanpainajamassat nakertavat metsätaloutemme perustaa. Kuivuus vaarantaa ruokahuoltomme. Helle on terveysuhka. Viemäreitä ei ole mitoitettu rankkasateisiin.
Näiden muutosten ymmärtämisessä Helsingin yliopiston huippututkimus on avainasemassa. Tutkimus osoittaa miten luonto reagoi ilmastonmuutokseen ja miten nämä muutokset heijastuvat yhteiskuntaan. Monitieteisenä yliopistona tarjoamme tietoa sekä luonnonilmiöistä että yhteiskunnan muutoksista. Erityisen tärkeää on, että tutkimuksemme tarjoaa tietopohjaa päätöksenteolle ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Aktiiviset tutkijamme toimivat vuorovaikutuksessa tiedon käyttäjien kanssa, jotta tutkimus saadaan yhteiskunnan käyttöön. Näin huippututkimus ja sen hyödyntäminen yhdistyvät yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi globaalien haasteiden ratkaisemiseksi.
Korkeatasoinen tutkimus ja opetus takaavat, että Helsingin yliopisto kuuluu maailman parhaiden yliopistojen joukkoon. Muutama viikko sitten jälleen yksi arviointi osoitti, että maailman kuudestatoistatuhannesta yliopistosta Helsingin yliopisto sijoittuu selvästi sadan parhaan joukkoon. Se on erittäin merkittävä saavutus, josta kiitos kuuluu teille kaikille.
Hyvät kuulijat
Haluan painottaa, että sivistys ja maamme tulevaisuus perustuvat yliopistoissa tehtävään tutkimukseen ja opetukseen. Suuret yliopistolaiset loivat perustaa itsenäiselle Suomelle ja sen sivistykselle. Meidän tehtävämme on jatkaa tätä perinnettä. Yliopistojen tuottama sivistyksellinen pääoma on se voima, jolla rakennamme myös yhteiskunnan hyvinvointia.
Yliopistolaissa tämä sivistystehtävä todetaan ytimekkäästi – ja ylevästikin: yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Ajatelkaapa näitä avainsanoja: vapaa tutkimus, tieteellinen sivistys, ylin opetus ja opiskelijoiden kasvattaminen. Nämä meille uskotut tehtävät ovat pakahduttavan suuria. Opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Mikä voisi olla sen ylevämpi tehtävä?
Jokaisella yliopistolaisella on oma tehtävänsä päämäärämme toteuttamisessa. Kaikki toimemme vievät kohti sivistyksen ja kasvatuksen tavoitetta, oli kyseessä professori kirjoittamassa artikkelia, opiskelija hikoilemassa tentissä ja yliopistopalvelut kehittämässä opiskelijoiden ja tutkijoiden tukijärjestelmiä.
Yksi parhaimmista esimerkeistä yhteen hiileen puhaltamisesta on tarina, jota kerrotaan presidentti Kennedyn vierailulta Nasan avaruuskeskukseen vuonna 1962. Edellisenä vuonna hän oli julistanut, että Yhdysvallat lähettää ihmisen kuuhun ennen vuosikymmenen vaihdetta. Tarinan mukaan presidentti törmäsi avaruuskeskuksessa siivoojaan, jolta hän kysyi tämän tehtävää. Herra presidentti, minä autan lähettämään ihmisen kuuhun, vastasi siivooja. Tätä tarinaa käytetään esimerkkinä siitä, miten menestyvän organisaation kaikkien jäsenten tulee tuntea yhteinen päämäärä ja sitoutua siihen.
Helsingin yliopiston kannalta tarinan opetus on se, että saavuttaaksemme tavoitteemme meidän on työskenneltävä yhdessä ja määrätietoisesti. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä, jotta pääsemme strategian tavoitteeseen olla globaali vaikuttaja. Ja sen toteuttamiseksi tarvitaan kaikkien työpanosta.
Näen yliopiston rehtorin tehtäväksi luoda edellytykset tämän tavoitteen toteuttamiselle. Se perusta, jolle yhdessä rakennamme entistä vahvemman yliopiston on kunnossa. Meillä on ammattitaitoinen ja sitoutunut henkilökunta sekä motivoituneet opiskelijat.
Vahvistuvan yliopiston edellytys on sen autonomia. Meidän on kuitenkin oltava valppaina, että autonomiaamme ei heikennetä, vaan saamme tulevaisuudessakin itse päättää asioistamme. Vain autonominen yliopisto pystyy suuntaamaan toimintaansa siten, että tutkimus, koulutus ja yhteyskunnallinen vaikuttavuus vahvistuvat sivistyksen ja yhteiskunnan hyödyksi.
Demokratian periaate on autonomisen yliopiston päätöksentekoa perusta. Yliopistolla on eri henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden edustukseen rakentuvat päätöksentekoelimet. Lisäksi on tärkeää, että kaikilla yhteisön jäsenillä on mahdollisuus osallistua päätösten valmisteluun. Tämä on olennaista yhteisöllisyyden kannalta. Näin voidaan myös hyödyntää yliopistoyhteisön asiantuntemusta päätöksenteossa, mikä parantaa päätösten hyväksyttävyyttä ja sitä kautta yliopistolaisten hyvinvointia.
Autonomian lisäksi vahvan yliopiston edellytys on, että henkilökunnalla ja opiskelijoilla on mahdollisuus keskittyä ydintehtäviinsä. Tämän saavuttamiseksi yliopistossa on vallittava työrauha ja työhyvinvointia on vahvistettava. Itse asiassa yhteisömme hyvinvointi on niin tärkeä asia, että haluan nostaa sen uudeksi arvoksemme.
Strategiamme mukaisesti opiskelijat ovat keskiössä. He ovat yhteisömme jäseniä, joiden oppimisen tukeminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Siksi työrauha, hyvinvointi ja yhteisöllisyys koskettavat myös opiskelijayhteisöämme.
Yhteisöllisyyden edistämiseksi rehtoraatti kiertää keskustelutilaisuuksissa kampuksilla syksyn aikana. Haluamme olla yliopistoyhteisön saavutettavissa ja edistää yhteenkuuluvuutta. Haluamme vahvistaa sitoutuneisuutta parantamalla mahdollisuuksia tulla kuulluksi yliopistoa koskevissa asioissa. Kutsunkin teidät kaikki osallistumaan ja osallistamaan toisianne sekä antamaan rakentavaa palautetta näissä tilaisuuksissa.
Helsingin yliopisto on kaksikielinen. Tavoitteemme on, että yhä useampi yliopistolainen kokee arjessaan olevansa osa aitoa ja elävää kaksikielistä yliopistoa. Esimerkkinä mainittakoon kaksikieliset tutkintomme – kielinä siis suomi ja ruotsi. Nämä ovat osoittautuneet oivalliseksi keinoksi rohkaista opiskelijoita – ja opettajiakin – harjaannuttamaan kielitaitoaan. Haluamme, että Helsingin yliopiston tutkinto avaa ovia Pohjoismaissa. On tärkeää pystyä käyttämään ruotsia pohjoismaisissa yhteyksissä.
Arvoisa juhlayleisö
Haluan korostaa sivistystehtävämme tärkeyttä. Monimutkaistuvassa ja yhä nopeatempoisemmassa yhteiskunnassa yliopiston sivistystehtävä nousee entistäkin tärkeämmäksi. Pidän tärkeänä, että yliopisto ei vain heijasta yhteiskunnallisia arvoja, vaan se toimii myös keskustelun avaajana ja suunnannäyttäjänä. Pelkkä keskustelu ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan tekoja. Siksi Helsingin yliopisto haluaa olla edelläkävijä tasa-arvon kysymyksissä.
Myös kestävän kehityksen periaatteiden huomioiminen on arvokeskustelua ja sen toteuttamista. Kestävä kehitys ja vastuullisuus tulee korostumaan yliopiston toiminnassa. Tavoitteena on, että Helsingin yliopisto toimii tässäkin asiassa edelläkävijänä ja esimerkkinä. Siksi paneudumme yhteisvoimin oman organisaation kestävyyden ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden parantamiseen. Yliopistollamme on hyvä mahdollisuus toimia tässä suunnannäyttäjänä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Haluan vielä palata koulutuksen tärkeyteen. Suomen kaltaisen pienen maan hyvinvointi on kiinni siitä, että koulutusjärjestelmämme on huippuluokkaa. On tärkeää huolehtia, että varhaiskasvatus, peruskoulu ja toisen asteen koulutus muodostavat laadukkaan perustan yliopisto-opinnoille. Lukion suorittaneiden määrä on saatava nousuun ja koulutuksellista tasa-arvoa lisättävä. Yliopistoilla täytyy olla riittävät resurssit koulutustehtävänsä suorittamiseen.
Erityisen huolissani olen koulupudokkaiden määrästä. Varsinkin murrosikäiset pojat ovat vaarassa syrjäytyä koulutusjärjestelmästä. Jopa joka viides mies on vielä kolmekymmentävuotiaana vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Haluan tässä korostaa, että Helsingin yliopisto tuottaa tutkimustietoa nuorten kehitysvaiheista, jota päättäjien tulee hyödyntää koulutusta kehittäessään. Syrjäytyminen on aina henkilökohtainen tragedia ja kansakunnan kannalta hyödyntämättä jätetty voimavara.
Yliopiston rehtorina minulla on päättäjille toive: tarvitaan yhteisymmärrys siitä, että tiede, sivistys ja koulutus ovat asioita, joihin kansakuntana panostamme. Tarvitsemme paitsi riittävät voimavarat, myös mahdollisuuden pitkäjänteiseen kehittämiseen tieteen omista lähtökohdista käsin. Tämä on yliopiston autonomiaa, joka synnyttää sivistystä ja hyvinvointia.
Henkilökunnalle haluan sanoa: yliopiston johto tekee kaikkensa varmistaakseen sen, että meillä on mahdollisuus tehdä työmme hyvin. Tulen rehtorina puolustamaan yliopistojen koulutus- ja tutkimustehtävää. Tieteen ja yliopiston voimavarat on turvattava niin, että voimme tehdä pitkäjänteisyyttä vaativaa työtämme.
Ja opiskelijoille toivon intoa opintoihin. Opiskelkaa ja käyttäkää aikaa myös kasvamiseen ihmisinä ja tiedeyhteisön jäseninä. Keskustelut ja kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat erityisen tärkeitä sosiaalisen median kyllästämässä maailmassa.
Toivotan Helsingin yliopiston henkilökunnalla ja opiskelijoille hyvää lukuvuotta.