Vuonna 2024 Helsingin yliopistossa tohtoriksi väitelleet Mattia Cordioli, Paavo Huotari, Ita Puusepp ja Ina Satokangas ovat saaneet erityisen ansiokkaista väitöskirjoistaan Helsingin yliopiston väitöskirjapalkinnot.
Lääketieteellisessä tiedekunnassa väitellyt FT Mattia Cordioli palkittiin biopankkeja koskevasta väitöskirjastaan Leveraging large-scale biobanks for genetic discovery and better public health, teologisessa tiedekunnassa väitellyt TT Paavo Huotari kreikankielisen Vanhan testamentin muokkausversiota koskevasta väitöskirjastaan The Lucianic revision and its characteristics. Changes in 2 Samuel 1:1–10:5, kasvatustieteellisessä tiedekunnassa väitellyt FT Ita Puusepp väitöskirjastaan Elementary school students’ learning-related mindsets: Associations with physiological processes reflecting attention and vigilance during an arithmetic task ja bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa väitellyt FT Ina Satokangas muurahaisten genetiikkaa koskevasta väitöskirjastaan Interactions from genes to populations – the genetic background of speciation and adaptation.
Väitöskirjapalkinnot jakoi Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri tiistaina 6. toukokuuta yliopiston Stipendiaattien ja lahjoittajien juhlassa. Kunkin palkinnon suuruus on 4 000 euroa.
Biopankkeja voidaan hyödyntää monipuolisesti terveyden ja sairauksien ymmärtämisessä
Mattia Cordiolin väitöskirja käsitteli biopankkitutkimusten hyödyntämistä geneettisten sekä väestön ja sen sosiaalisiin ominaisuuksiin liittyvien tietojen yhdistämisessä. Tutkimus tarjosi tärkeää tietoa miten suuria biopankkeja voidaan hyödyntää edistämään ihmisen terveyden ja sairauksien ymmärrystä ja lopulta parantamaan väestön terveyttä.
Väitöskirjassa löydettiin myös ensimmäisenä maailmassa monigeenisiä tekijöitä, jotka vaikuttivat COVID-19-taudin sairastavuuteen ja vakavuuteen.
Lisäksi tutkimuksessa todettiin kiinnostava kyselypohjaisiin tutkimuksiin vaikuttava seikka: henkilöitä, jotka järjestelmällisesti kyselytutkimuksissa valitsevat vastaamattomuusvaihtoehdon, yhdistää tietty geneettinen perusta.
Sitä vastoin esimerkiksi lääkityksen noudattamisessa perimän vaikutus oli paljon pienempi kuin sosioekonomisen aseman. Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat ryhmät hyötyisivätkin todennäköisesti kohdennetuista toimenpiteistä, jotta he noudattaisivat lääkitystä paremmin.
Mattia Cordioli (s. 1993, Italia) suoritti kandidaatin tutkinnon bioinformaatiotekniikasta Pavian yliopistossa Italiassa vuonna 2015. Hän valmistui maisteriksi samalta alalta Pavian yliopistosta vuonna 2018 ja teki pro gradu -tutkielmansa Ljubljanan yliopistossa Sloveniassa. Mattia Cordioli väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa kesäkuussa 2024, ja tällä hetkellä hän työskentelee vanhempana data-analyytikkona Nightingale Health Oyj:ssä Helsingissä.
Väitöskirja on korkeatasoinen ja se tuotti väestön terveyden edistämisen kannalta merkittävää tietoa.
Kreikankielisen käännöksen muokkaus 1700 vuoden takaa avaa näkymän Vanhan testamentin varhaiseen tekstihistoriaan
Paavo Huotari tutki väitöskirjassaan Raamatun lukiaanista revisiota, joka tehtiin 300-luvun alussa Syyrian Antiokiassa. Lukiaaninen revisio on yksi Septuagintan eli kreikankielisen Vanhan testamentin myöhemmin muokatuista versioista. Se tarjoaa ikkunan varhaisempaan kreikankieliseen käännökseen, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevista masoreettisista teksteistä. Masoreettinen teksti viittaa juutalaisten oppineiden keskiajalla kopioimaan heprealaiseen Raamattuun, johon Vanhan testamentin nykykäännökset nykyään lähes kokonaan perustuvat.
Paavo Huotari tarkasteli väitöskirjassaan erityisesti Toisen Samuelin kirjan kreikankielistä käsikirjoitusta ja käytti tekstikriittistä menetelmää ja digitaalisia työkaluja analysoidakseen muutoksia.
Lue myös: Raamatun tekstejä paranneltiin varhaiskristillisessä kirkossa (väitösuutinen 13.9.2024)
Paavo Huotari (s. 1988) suoritti kandidaatin tutkinnon pääaineenaan eksegetiikka Helsingin yliopistossa vuonna 2016. Samana vuonna hän valmistui myös maisteriksi pääaineenaan Uuden testamentin eksegetiikka. Tämän jälkeen hän työskenteli projektipäällikkönä Diakonia-ammattikorkeakoulussa, tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja Suomen Akatemian huippuyksikössä Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa sekä seurakuntapastorina Maarian seurakunnassa, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Yhdessä kollegansa Ville Mäkipellon kanssa Huotari kirjoitti tietokirjan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava), joka oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas vuonna 2023. Hän väitteli teologian tohtoriksi pääaineenaan Vanhan testamentin eksegetiikka Helsingin yliopistossa syyskuussa 2024. Tällä hetkellä hän toimii asiantuntijana Suomen Pipliaseurassa.
Tutkimus on muuttanut toista sataa vuotta vallinneen paradigman ja asettanut Lukianoksen tutkimukselle uuden standardin. Lukianoksen revision luonteen ymmärtäminen on Vanhan testamentin tekstihistorian hahmottamisen kannalta hyvin tärkeää, mutta sen selvittäminen on ollut yksi hankalimmista tekstikritiikin ongelmista.
Uutta tietoa ajattelutapojen ja psykofysiologisten prosessien yhteyksien kehittymisestä peruskouluvuosina
Ita Puusepp tutki väitöskirjassaan alakouluikäisten oppilaiden älykkyyteen ja matematiikan osaamiseen liittyvien ajattelutapojen vaikutuksia heidän reaktioihinsa tehtävien aikana. Tutkimuksessa mukana olleiden 2.–4.-luokkalaisten aivosähkökäyrää ja ihon sähkönjohtavuutta mitattiin oikeissa koulutilanteissa.
Tutkimus keskittyi siihen, miten ajattelutavat vaikuttavat virheiden tekemiseen, palautteen käsittelyyn ja aivovasteisiin sekä miten nämä yhteydet kehittyvät kouluvuosien myötä. Väitöskirjassa tarkastellaan myös ajattelutapojen ja fysiologisen vireystilan dynamiikkaa tehtävän aikana.
Ita Puusepp suoritti psykologian kandidaatin tutkinnon Tallinnan yliopistossa, Virossa vuonna 2011. Hän valmistui psykologian maisteriksi samasta yliopistosta vuonna 2018. Vuonna 2024 hän väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta.Tällä hetkellä hän työskentelee postdoc-tutkijana pitkittäistutkimusprojektissa Copernicus – Connecting Psychological, Educational, and Neuroscientific Evidence Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa (2024–2025). Lisäksi hän toimii vierailevana tutkijana Tallinnan yliopiston kasvatustieteiden koulun kasvatustieteellisen psykologian keskuksessa (2025–2027).
Väitöstutkimus yhdistää menestyksekkäästi kasvatuspsykologian ja neurotieteen teorioita. Tutkimuskysymykset ja lähestymistavat ovat sekä innovatiivisia että ajankohtaisia.
Muurahaistutkimus syventää ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja säilyttämisestä
Ina Satokankaan väitöskirjassa tutkittiin risteytymisen ja sen seurauksena tapahtuvan geneettisen materiaalin vaihdon eli geenivirran vaikutusta lajiutumiseen ja sopeutumiseen kekomuurahaisilla.
Viiden muurahaislajin perimäaineistoa koskeva tutkimus osoitti, että muurahaislajit risteytyvät runsaasti. Erityisen paljon risteytymiä syntyy tupsukekomuurahaisen (Formica aquilonia), kaljukekomuurahaisen (F. polyctena) ja punakekomuurahaisen (F. rufa) välillä.
Risteymät voivat sopeutua paremmin ilmastonmuutokseen, mutta luonnonvalinta estää perimän sekoittumista ja voi rajoittaa risteymien elinkelpoisuutta. Geenivirta voi jättää jälkiä perimään, mikä voi olla hyödyllistä lajien sopeutumisessa erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin.
Useiden geenien väliset vuorovaikutukset eli niin sanotut geeniverkostot voivat edesauttaa lajiutumista. Risteytymisessä ja geneettisen materiaalin vaihdon yhteydessä geenien vuorovaikutukset saattavat rikkoutua, kun erilaistuneiden populaatioiden perimät sekoittuvat. Rikkoutuminen voi olla haitallista ja estää erilaistuneiden populaatioiden perimän sekoittumista.
Tutkimuksessa korostettiin useiden geenien välisten vuorovaikutusten eli geeniverkostojen merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle, sillä ne voivat tukea populaatioiden sopeutumista ympäristömuutoksiin.
Ina Satokangas (s. 1984) suoritti kandidaatin tutkinnon biologiasta Helsingin yliopistossa vuonna 2013 ja valmistui samasta yliopistosta vuonna 2018 maisteriksi pääaineenaan ekologia ja evoluutiobiologia. Hän väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi syyskuussa 2024. Tällä hetkellä Ina Satokangas jatkaa Helsingin yliopistossa tutkijatohtorina, ja on siirtymässä kesällä 2025 Edinburghin yliopistoon Skotlantiin.
Työ on kunnianhimoinen ja korkeatasoinen, ja se erottuu muista vastaavista töistä ainutlaatuisella lähestymistavallaan. Satokangas on laajentanut näkökulmaansa tutkimalla kokonaisia lajiryhmiä ja tarkastelemalla geenivirtaa useiden vuorovaikutuksessa olevien linjojen kesken.
Helsingin yliopiston väitöskirjapalkinnot jaetaan vuosittain.