EH: Olemme Laurin kanssa rakentaneet tämän puheen dialogiin ja toivomme, että te hyvä yliopistoyhteisö otatte siitä kopin ja jatkatte sitä. Rakentava, kuunteleva ja toista kunnioittava dialogi auttaa meitä ymmärtämään toisiamme ja hakemaan yhdessä ratkaisuja opiskelun, työelämän ja koko yliopistomme haasteisiin.
LL: Olet, Elisa, oikeassa. Rakentava dialogi on tärkeää koko yliopistoyhteisöllemme – ja tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan välillä! Käsittelemme nyt joitakin teemoja, jotka koemme tällä hetkellä kaikkein tärkeimmiksi yliopistoyhteisössämme. Puhumme yhteisöllisyydestä, yhdenvertaisuudesta ja juhlavuosista sekä esitämme lopuksi pari toivetta tulevia eduskuntavaaleja ajatellen.
Jo näin aluksi haluamme kiittää niin uutta rehtoria kuin koko rehtoraattia siitä otteesta, jolla he ovat dialogia ryhtyneet rakentamaan. Esimerkiksi kollegion kesäseminaarista olen kuullut paljon hyvää palautetta. Kokemus on ollut, että he ovat ottaneet hyvin koppia yliopistoyhteisöstämme ja ovat helposti lähestyttäviä. Viime vuodet eivät ole olleet helppoja, mutta nyt tuntuu siltä, että uusi aika on alkamassa.
Elisa, miten koet henkilöstöllä menevän?
EH: Olemme yhteisö, joka on käynyt suuren, monella tavalla järkyttävän muutoksen läpi. Meille on kerrottu, että nyt ei pidä velloa menneisyydessä, vaan katsoa valoisaan tulevaisuuteen. Mutta läpikäytyä elämää ei meistä noin vain pois pyyhitä, se on meissä, jotka olemme asian kokeneet. Se vaikuttaa myös eri tavoin yhteisöömme ja siten myös heihin, jotka eivät ole lähihistoriaa läpi käyneetkään. Tilannetta ei helpottanut viimekeväinen historiallinen lakko, joka olisi saanut jäädä toteutumatta. Sue Scottin raportti vuosien 2015–2016 tapahtumista ja siinä esiin nostetut toimenpiteet on otettu tosissaan ja niiden osalta työ jatkuu, hyvä niin. ”MeToo”-kampanja on herättänyt tervetullutta keskustelua ja nostanut myös muunkinlaisen kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun kuin seksuaalisen häirinnän keskusteluun. Yliopistomme osallistuu ”Työ ei syrji” kampanjaan tänä syksynä. Erityisesti voisimme pohtia ja miettiä sitä, miten tunnistamme omat ennakkoluulomme ja olettamukset ja sitä kuinka pääsemme niistä irti. Olemme Laurin kanssa ylpeitä siitä, että yliopistomme oli mukana näkyvästi kesäisessä Pride-tapahtumassa.
Yliopistossamme yhteisöllisyys on strateginen tavoitteemme. Käymme paljon keskustelua siitä mitä yhteisöllisyys on, mutta ei ehkä tarpeeksi siitä, miten yhteisöllisyyden pitäisi vaikuttaa jokapäiväiseen opiskeluumme ja työhömme. Yhteisöllisyys kiehtoo, koska siihen liitetään lämpö, hyvät vuorovaikutussuhteet ja vastavuoroisuus.
Yhteisöllisyys on hyvää käytöstä, joka suojaa meitä uupumiselta. Ilkeily tulisi kieltää ja siihen tulisi aina puuttua, sillä se tuhoaa yhteishengen ja se on erityisen tuhoisaa yksittäiselle ihmiselle. Minulle yhteisöllisyys työyhteisössä näyttäytyy monella eri tavalla. Ensiksi arvostamme kaikkia yhteisömme jäseniä. Puhumme arvostavaan sävyyn, osoitamme kiinnostusta ja huomioimme erilaiset mielipiteet. Huolehdimme siitä, että kaikki saavat tunnustusta osallisuudestaan onnistumisiin. Ja ehkä yksi tärkeimmistä yhteisöllisyyden ilmenemismuodoista on, että epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Työssä hauskuus ei ole kiellettyä, sitä ei toki voi pakottaa, mutta sitä voidaan suosia, lämminhenkistä huumoria ja leikkimieltä. Palautteen pitäisi toimia peilinä, se kasvattaa itsetuntemusta ja luottamusta, se tekee meidät näkyviksi. Yhteisöllisyys on myös sitä, että pyydämme ja annamme anteeksi. Välitämme toisistamme, olemme kiinnostuneet mitä toiselle kuuluu, tuemme ja autamme työkaveria, jos jokin murhe on heitä kohdannut. Niin yksinkertaista, mutta monesti niin vaikeaa. Yhteisöllisyyteen vaikutamme me kaikki, mutta erityisesti se kumpuaa esihenkilötyöstä. Yhteisöllisyys edellyttää vuorovaikutteista johtamista ja luottamuksen vahvistamista aina ylimmästä johdosta lähtien. Sisäinen viestintä voi hyvin toimiessaan rakentaa vahvaa yhteisöllisyyttä. Avoin ja kokeileva toimintakulttuuri antaa mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle osallistua työnsä kehittämiseen ja siten vahvistaa yhteisöllisyyttä. LEAN – kulttuuri ja työkalut voisivat olla uudenlainen mahdollisuus omaksua uusi yhteisöllinen tapa toimia.
Miten on Lauri, mitä opiskelijoille tarkoittaa yhteisöllisyys?
LL: Meille yhteisöllisyys on ennen kaikkea sitä, että koemme kuuluvamme tasavertaisina jäseninä yliopistoyhteisöön. Olemme iloisia siitä, että yliopiston linjaus saada opiskelijoiden saaminen keskiöön on näkynyt viime aikoina niin puheissa kuin teoissa.
Kokemus yliopistoyhteisöön kuulumisesta rakentuu ennen kaikkea opiskelijoiden arvostuksesta, päätöksenteossa mukaan ottamisessa ja moninaisuuden huomioimisessa.
Päätöksenteon suhteen viime aikoina on menty parempaan suuntaan esimerkiksi johtosääntöä uudistettaessa. Tietysti toivomme, että muodollisten rakenteiden lisäksi myös keskusteluyhteys rakentuu yhä vankemmaksi. Yleisesti meillä tilanne Helsingissä on hyvä, vaikka kehitys yliopistodemokratian suhteen on ollut muualla Suomessa paikoin huolestuttavaa.
Arvostamme sitä, että yliopiston uusi johto ja rehtori on ottanut tasa-arvon vakavasti valitsemalla rehtoraattiin naisenemmistön. Toivon, että sama asenne näkyy muutenkin johdon toiminnassa ja työ yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi jatkuu. Olemme ylioppilaskuntana aina valmiita auttamaan tässä työssä! Olemme ylioppilaskunnassa myös keränneet yhteisöllisyyden ja osallisuuden hyviä käytänteitä, joista luovutamme listan vielä tänä vuonna rehtorille.
EH: Opetus- ja kulttuuriministeriössä työstetään korkeakoulujen visiota vuodelle 2030. Siellä yhtenä tavoitteena on ”Korkeakoulut – Suomen paras työpaikka”. Tässä meille on haastetta. Mielenkiinnolla odotan, miten ministeriö tulee linjaamaan ne toimenpiteet, joilla tavoite tullaan saavuttamaan. Uskoisin, että mukana on paljon yhteisöllisyyteen liittyviä elementtejä. Yliopistomme tulevaan vaalien jälkeiseen hallitusohjelmatavoitteeseen on kirjattu mm. ”haluamme olla mukana kehittämässä yliopistoistamme Suomen parhaita työpaikkoja ja yhteisöjä. Kaikkien toimijoiden yhteisiä ponnistuksia tarvitaan, jotta yliopistojen resurssit ovat riittäviä suhteessa tavoitteisiin ja opiskelijoilla ja henkilökunnalla on luottamusta tulevaisuuden uranäkymiin sekä mahdollisuuksia vaikuttaa.” Uusi rehtorimme on linjannut, että yliopistomme on entistä parempi työpaikka, hyvinvointia parannetaan ja meillä on työrauha. Henkilöstölle tämä linjaus on enemmän kuin tervetullut.
Yhteisöllisyys on vaikutusmahdollisuuksia, yhteisöllisyys on demokratiaa. Yhteisöllisyys näkyy organisaatiossa vaikuttamiskanavien runsautena. Kaikilla on halutessaan mahdollisuus osallistua tulevaisuuden suunnitteluun ja päätöksenteon valmisteluun. Se on myös sitä, että lain mukainen yhteistoiminta sujuu kitkatta. On huolehdittava siitä, että hyvä yhteistoiminta toteutuu kaikilla tasoilla: yliopisto, yksiköt, työntekijä. Hyvä yhteistoiminta luo luottamusta ja hyvää vuorovaikutusta. Helsingin yliopiston lehtoreiden puheenjohtaja totesi viime vuoden avajaispuheessaan seuraavasti ”Henkilöstöjärjestönä tahdomme, että yliopistossamme kehitetään edelleen aitoa neuvottelun, kuulemisen ja sopimisen kulttuuria pohjoismaisen demokratian hengessä. Henkilöstönä toivomme, että yhteistoiminnan aito henki näkyy edelleen yliopistossamme kaikessa toiminnassa”. Vahvistan edelleen tämän viestin.
Helsingin yliopiston henkilökuntayhdistys HYHY ry. täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Vaikka työmarkkinakentässä tapahtuu muutoksia, paikallinen henkilökuntayhdistys on lähinnä jäsentä ja työpaikkaa. Henkilökuntayhdistyksellä on myös erinomaiset mahdollisuudet luoda työyhteisössä yhteisöllisyyttä. Se on kirjattuna myös HYHY ry:n sääntöihin, jossa tarkoituksena on mm. edistää ammattitiedon ja -taidon kartuttamista, yhteishenkeä ja hyvinvointia työssä. Lämpimästi tervetuloa juhlimaan 100-vuotiasta yhdistystämme ensi vuonna!
HYY viettää tänä vuonna 150 juhlavuottansa. Miten juhlavuosi on sujunut Lauri?
LL: Minulla on tähän yksi kuvaava anekdootti. Olin keväällä kouluttamassa tutoreita ja kysyin heiltä, että onko juhlavuosi näkynyt. Yksi heistä sanoi, että onhan se näkynyt miltei kuin Suomi 100. Ja meillä on vielä puolet kaikista tapahtumista tulossa!
Haluamme juhlavuotenamme lisätä ymmärrystä siitä, että opiskelijuus on itsessään arvokas elämänvaihe. Olemme täällä yliopistolla osana tiedeyhteisöä ensimmäisestä opiskelupäivästä alkaen. Se on yliopistolaitoksen upeimpia puolia, joka tekee tästä jotain paljon koulua tai tutkimuslaitosta merkittävämpää. Opiskelija ei ole välivaiheessa tai vain matkalla jonnekin. Juhlavuoden sanoma on, että opiskelija on parhaimmillaan merkittävä yhteiskunnan ja tiedeyhteisön jäsen, jos hänelle vain suodaan mahdollisuudet toimeentuloon, hyvinvointiin ja opiskeluun.
Samalla, kun vaadimme opiskelijuudelle arvostusta, tiedostamme myös, että emme paini tämän ongelman kanssa yksin. Koko tiedeyhteisö on viime vuosina joutunut kamppailemaan väheksynnän kanssa. Yksi asia mitä nyt odotamme niin uudelta rehtoraatilta kuin koko yliopistoyhteisöltä, on koko tiedeyhteisön arvostuksen puolesta puhuminen ja kamppaileminen.
Nyt olemme puhuneet paljon yliopistoyhteisöstä ja siitä mitä siltä toivomme. Mitä terveisiä meillä olisi Suomen suuntaan?
EH: Meidän kaikkien tulisi yhdessä vaikuttaa tuonne torin toiselle puolelle, valtioneuvostoon, joka viime kädessä rahoituspäätöksillään päättää siitä, miten yliopistomme visiot ja strategiat toteutuvat. Käynnissä olevissa budjettineuvotteluissa pitää vähintään yliopistoindeksi palauttaa, sillä se mahdollistaisi pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen toiminnan ja talouden suunnittelun. Valitettavasti hallituksen budjettiesityksessä ensi vuodelle palautusta ei ole. Samoin seuraavalla hallituskaudella yliopistoille on taattava riittävä ja ennakoitava perusrahoitus yliopistoindeksin palauttamisen lisäksi. Ja kun esityksiä yliopistojen tehtävien lisäämiseksi tehdään, huolehditaan siitä, että myös rahoitus kasvaa. Nollasummapelillä ei uusia avauksia tehdä.
Mitä tavoitteita opiskelijoilla on tulevalle hallituskaudelle?
LL: Näissä vaaleissa puhumme oikeudenmukaisesta sukupolvipolitiikasta. Kyse on siitä, että Suomessa tulee tehdä politiikkaa, joka parantaa uskoa tulevaisuuteen. Voin sanoa, että usko ei nuorilla ole tällä hetkellä korkealla. Kyse on niin hyvinvointivaltion tulevaisuudesta kuin maapallon säilymisestä elinkelpoisena. Teema on laaja, mutta teen siitä tässä joitakin nostoja.
Ensinnäkin haluamme, että koulutukseen panostetaan. Tuemme täysin yliopiston tavoitetta riittävästä perusrahoituksesta sekä yliopistoindeksin palauttamisesta. Korkeakouluvision tavoite on, että vuonna 2030 nuorista aikuisista olisi korkeakoulutettuja 50 %, on kannatettava, mutta ei tule toteutumaan ilman lisärahoitusta.
Toisena nostona on opiskelijoiden toimeentulo. Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka ei tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa. Toivomme, että sosiaaliturvajärjestelmä uudistettaisiin siten, että se vastaisi paremmin nykyajan tarpeita. Suunnan tulisi olla perustulossa ja esimerkiksi yksilökohtaisessa asumistuessa.
Kolmantena on kaiken muun ylittävä huoli ilmastonmuutoksesta. Kaikki muu menettää merkityksensä, ellei planeettamme säily elinkelpoisena. Tämän vaaran torjumiseksi toivomme valtiovallalta vielä kunnianhimoisempaa otetta ja rohkeutta. Olemmekin todella iloisia siitä, että uusi rehtori on pitänyt kestävää kehitystä vahvasti esillä kaikessa toiminnassaan. Meillä on myös tiedeyhteisönä valtava vastuu ja voimaa olla mukana ratkaisemassa ilmastonmuutosta.
EH: Myös yliopistoissa tehtävän työn arvostus ja merkityksellisyys pitää nostaa takaisin sille kuuluvalle paikalle. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuutemme on. Vähintä mitä voit tehdä on käyttää äänioikeuttasi!
LL: Vaikka tämä tilaisuus on monella tavalla arvokas ja perinteinen, ehdotamme, että tässä vaiheessa käännytte vierustoverinne puoleen ja toivotatte toisillenne hyvää lukuvuotta vaikka yläfemman muodossa.
EH: Toivotamme uudelle rehtoraatille viisautta, vuorovaikutuksellisuutta, yhteisöllisyyttä ja rohkeutta tehtävässään.
Together, tillsammans, yhdessä!
Happy academic year to all! Ett got läsår! Hyvää lukuvuotta teille kaikille!