Antiikintutkija Marke Ahonen ei enää usko akateemiseen uraan – valtionpalkinnon saaminen tuntui silti tärkeältä

Marke Ahonen laskee käyttäneensä akatemiatutkijan paikan hakemiseen niin paljon työtunteja, että samassa ajassa olisi ehtinyt kirjoittaa kirjan. Enää hän ei kirjoita hakemuksia, vaan kirjoja.

Lääkkeitä, psykoterapiaa vai mindfulnessia? Tätä pohtivat 2020-luvun suomalaiset, kun mielenterveys reistailee. Kohtalotoverit pähkäilivät samaa jo pari tuhatta vuotta sitten.

— Antiikissa keskusteltiin, pitäisikö mielisairauksia hoitaa psykoterapeuttisesti vai somaattisesti. Masentuneille suositeltiin lääkeaineita ja suoneniskentää, mutta myös esimerkiksi lautapelien pelaamista, filologi, dosentti Marke Ahonen kertoo.

Ahonen sai 16.9. tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kirjastaan Oopiumia ja ajatusharjoituksia — Kirjoituksia antiikin lääketieteestä ja filosofiasta (Gaudeamus, 2020).

— Se tuntuu isolta. Tuli olo, että antiikintutkimuksella on merkitystä.

2000-luvun alussa Ahonen työskenteli kuukausipalkkaisena tutkijana. Vuonna 2009 hän sai väitöskirjapalkinnon, ja ura näytti avautuvan. Tutkijanpestiä ei kuitenkaan irronnut.

— Nyt olen helpottunut, että en ole yliopistossa töissä. Kun ihmisiä jää eläkkeelle, uusia ei palkata. Tehtävät kasautuvat heille, jotka jäävät jäljelle.

Jossain vaiheessa Ahonen laski käyttäneensä akatemiatutkijan paikkojen hakemiseen niin paljon aikaa, että samassa ajassa olisi ehtinyt kirjoittaa kirjan.

Enää hän ei kirjoita hakemuksia — vaan kirjoja. Tänä syksynä Ahoselta ilmestyy kokoelma Hippokrateen suomennoksia ja pieni meditatiivinen kirja lintuharrastuksesta.

— Kun ei ole uraa, paras vaihtoehto on tehdä asioita, joita itse pitää mielekkäinä.

Marke Ahosen tutkimusapuraha Koneen Säätiöltä loppuu ensi keväänä.

— En tiedä, mitä teen sitten. Ehkä jotain ihan muuta kuin tutkimusta.

 

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2021.