Vuonna 1953 maailmaan putkahteli uusia lehtiä, ainakin Tekniikan Maailma, Playboy ja Yliopisto-lehti. Playboy aloitti Marilyn Monroen kuvilla, yliopiston lehti apuraha- ja väitöstiedotuksilla.
Nykyisin Yliopisto-lehti esittelee tiedemaailman kuulumisia ja osallistuu yhteiskunnallisiin väittelyihin.
– Tavoite on päästää tutkijat tulkitsemaan ja taustoittamaan niitä aiheita, jotka jo puhuttavat – tai joista olisi syytä herätä puhumaan, päätoimittaja Marja Pemberton sanoo.
Tiede sai lehdessä pääroolin noin 30 vuotta sitten, kun yliopiston sisäistä viestinvaihtoa varten perustettiin erillinen henkilöstölehti. Käytännöllisten tiedotusten ja henkilöstökuulumisien sijalle nousivat isot teemat Venäjästä islamiin, köyhyydestä onneen ja nuorten mielenterveydestä ihmisten eläinsuhteeseen.
Kymmenittäin journalisteja, poikkeuksellisia lukijoita
Yliopisto-lehti on tieteestä kertovien aikakauslehtien joukossa harvinaisen laaja-alainen, jopa kansainvälisesti arvioiden.
– Eikä ole yleistä, että yliopisto julkaisee yleistajuista, journalistisin periaattein tehtyä ja kenen tahansa saatavilla olevaa tiedelehteä. Nostan hattua yliopiston johdolle, Marja Pemberton kiittää.
Lehden repertuaaria ovat pitkään rikastaneet eri oppialoilla kouluttautuneet avustajat.
– Näin olemme vuosien mittaan toimineet käytännön journalismikouluna hyvinkin sadalle ihmiselle.
Lehden riveistä avustajat levittäytyvät muun median lisäksi järjestöihin, politiikkaan, virkamiesuralle ja kustantamoihin – usein tiedejournalismin pariin tai vaikkapa Helsingin Sanomien ja Kauppalehden johtopaikoille.
Toimittajien hyvin tuntema lehti on avuksi myös uransa alussa oleville tutkijoille: se on käytännöllinen reitti muihin tiedotusvälineisiin.
Lukijatutkimuksen mukaan Yliopisto-lehden lukijasuhde on kehittynyt epätrendikkäästi. Kilpailu ihmisten ajasta on kovaa, ja lähes kaikkien aikakauslehtien lukijat käyttävät lehtiensä ääressä yhä vähemmän aikaa. Yliopisto-lehden ystävät sen sijaan viipyvät.