Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2026.
Kuuntele juttu
Suomen yrityksistä katoaa joka vuosi reilusti yli 200 000 työpaikkaa. Uusia työpaikkoja syntyy samaa tahtia, mutta ei välttämättä työnsä menettäneille.
Vakaiden pysyvien töiden määrä on vähentynyt samalla, kun epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät. Menossa on myös suuren muuton loppunäytös, kun maaseutu tyhjentyy kaupunkikeskuksiin.
Pääomamarkkinat vapautettiin 1980-luvun lopulla, ja globalisaatio ja uudet teknologiat saivat talouden kasvamaan, kun lamasta oli selvitty. Samalla kuitenkin kasvoivat tuloerot ja automaatio söi työpaikkoja. Työmarkkinat alkoivat jakautua asiantuntijatöihin ja pienipalkkaiseen silpputyöhön.
Murros jakaa myös ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Työpaikkojen kato kurittaa erityisesti keskiluokkaa. Siksi tuottavuuden kasvulla on riskinsä. Se on kasvualustaa populismille ja epävarmuudelle.
— Jos keskiluokka alkaa tutista, koko yhteiskunta alkaa huojua, kiteyttää viestinnän professori
Menneet opit
1800-luvulla ruotsalaisilla laivoilla otettiin käyttöön höyrykone. Se vei töitä keskitason merimiehiltä, vaan ei hiilen lapioijilta tai kapteeneilta.
— Sama ilmiö on näkynyt viimeisen viiden vuosikymmenen aikana globaalisti: maailman köyhimmät ja rikkaimmat ovat hyötyneet mutta keskiluokka ei, vertaa taloushistorian professori
Mitä kävi työnsä menettäneille seiloreille? Monet lähtivät laivoilta ja löysivät töitä teollisuudesta, joskus ulkomailta. Osa kouluttautui parempiin tehtäviin laivoilla. Jotkut jäivät ilman töitä.
Rakennemuutoksessa vanhat työt loppuvat ja uusia syntyy. Useimmat löytävät uuden työn, näyttäisi menneisyys opettavan.
— Muutosta on pelätty, vastustettu ja sitä vastaan on noustu. Pidemmässä perspektiivissä uhat ovat kuitenkin laantuneet, Eloranta toteaa.
Työnjako
Työt jakautuvat karkeasti alkutuotantoon, jalostukseen ja palveluihin. Yhteiskuntaa määrittää se, minkä parissa enemmistö työskentelee: elämme joko maatalous-, teollisuus- tai palveluyhteiskunnassa.
Kun maatalouden tuottavuus kasvaa, työntekijöitä vapautuu teollisuuden käyttöön. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin töiden perässä ja vaurastuvat, jolloin heillä on varaa maksaa palveluista. Vähitellen teollisuus alkaa siirtyä halvempiin maihin.
Toissa vuonna 76 prosenttia suomalaisista työskenteli palvelualalla, joten olemme vankasti palveluyhteiskunta. Olemme olleet sitä jo kauan, ja palveluvaltaisuus on viime vuosina vain kasvanut.
Hidas ja nopea
Vielä sata vuotta sitten Suomi oli maatalousyhteiskunta. Siirtymä teollisuusmaaksi tapahtui 1930–40-luvuilla, ja palvelut menivät johtoon viimeistään 1970-luvulla.
— Pohjoismainen rakennemuutosmalli poikkeaa peruskaavasta. Täällä siirtymät olivat nopeampia ja päällekkäisempiä kuin muualla, Eloranta toteaa.
Kasvu tapahtui samaan aikaan teollisuudessa ja palveluissa, eikä maatalouskaan heti vähentynyt, kun evakoita asutettiin sodan jälkeen pientiloille.
Murroksen käynnistymisessä innovaatioilla on tärkeä rooli. Keksintöjen leviäminen ja käyttöönotto on kuitenkin usein ollut hidasta. Esimerkiksi höyrykonetta oli mietitty pitkään, ennen kuin ensimmäinen valmistui vuonna 1698. Laajempaan käyttöön ne tulivat vasta 1800-luvun puolella.
— Sekin ottaa aikansa ennen kuin tekoäly alkaa todella lisätä tuottavuutta.
Vanhat rakenteet
Poliittinen järjestelmämme perustuu maatalous- ja teollisuusyhteiskuntien rakenteille. Nyt kun suuri enemmistö työskentelee palvelualoilla, moni ei enää identifioidu perinteisiin puolueisiin.
Sen sijaan ihmiset ajattelevat yksilöllisemmin kuin ennen ja vaihtavat puoluetta ja näkökantojaan helpommin.
— Ennen oli farmarit ja duunarit ja porvarit. Nyt jokainen näistä ryhmistä on sekaannuksen tilassa, kuvaa Anu Kantola.
Vain pari prosenttia suomalaisista työskentelee nykyään maatalouden parissa, ja tehdastyötkin hupenevat. Keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat menettäneet varmoja äänestäjiään. Kokoomus on säilyttänyt äänestäjäkuntansa paremmin, mutta oikeistosiiven noustessa osa on jättänyt puolueen.
Vanhat poliittiset aatteet toivat monille arvokkuuden tunteen: oli hienoa olla työväenluokkaa, maanviljelijä tai porvari. Rakennemuutos murensi näitä identiteettejä, ja nyt ihmiset etsivät uusia.
Veroja vai ei
2020-luvun alussa Kantola kumppaneineen haastatteli 350:tä eri ammateissa toimivaa suomalaista eri puolilla maata. Haastattelujen pohjalta syntyi kirja Kahdeksan kuplan Suomi (Gaudeamus, 2022). Kantola tutki muun muassa Keilaniemen pääkonttorien keskijohtoa ja pienyrittäjiä Uudeltamaalta.
— Löysin Keilaniemestä paljon iloisia veronmaksajia. Parhaiten tienaava kymmenen prosenttia arvosti saamaansa koulutusta ja hyvinvointivaltion palveluita. Sen sijaan pienituloisista yrittäjistä moni ajatteli, että eliitti haaskaa verovaroja joutavuuksiin. He vaativat kulukuria ja veroja alas.
Oma porukkansa olivat huipputuloiset eli Suomen parhaiten tienaava promille. Heistä suuri osa suhtautuu veroihin nihkeästi ja pitää johtotähtenään Björn Wahlroosia.
Kun hyvinvointivaltiota alettiin 1960-luvulla rakentaa, sitä vastustaneet puhuivat ”Ruotsin taudista”. Hallitusohjelmissa hyvinvointivaltioon ei viitattu ennen kuin termin käyttö suorastaan räjähti Kataisen hallituksen aikana 2012.
— Taustalla oli oikeisto-vasemmisto-asetelman murentuminen ja konttori-Suomen nousu. Kokoomus tarjosi hyvinvointivaltiota kansallisena projektina kaupunkien palvelutyöläisille. Tähän liittyi myös Sauli Niinistön Työväen presidentti -kampanja.
Uhan alla
Oikeistopopulismi, jota Suomessa edustavat perussuomalaiset, on yksi rakennemuutoksen seurauksista.
— Perussuomalaisten kannatus on suurinta niiden joukossa, jotka ovat uhatuissa ammateissa ja jotka pelkäävät, että heidän sosiaalinen asemansa laskee, sanoo Kantola.
Työpaikkansa menettäneet ja häviäjien joukkoon pudonneet äänestävät yleensä muita radikaalimmin tai jättävät kokonaan äänestämättä.
Miksi ihmiset, jotka saattavat itse pian tarvita sosiaaliturvaa, äänestävät leikkauksia kannattavia puolueita?
— Siinä on taustalla ajatus kunniasta ja arvokkuudesta. Ihmiset haluavat tulla toimeen omalla työllään, ei tuilla. Häviäjän identiteetti on raskas, ja harva haluaa sitä itselleen.
Populistiliikkeet tarjoavat arvokkuuden ja arvostuksen tunnetta niille, jotka ovat sitä vailla. Moni on, tuloihin katsomatta.
Kohti itsepalvelua?
Mitä tulee palveluyhteiskunnan jälkeen? Olemmeko matkalla itsepalveluyhteiskuntaan, kun palveluista leikataan ja ihmiset joutuvat hoitamaan asioitaan omin päin netissä?
Ei, Eloranta arvioi. Missään ei ole siirrytty palveluyhteiskunnasta eteenpäin. Edelleen kaikissa yhteiskunnissa on nuo samat kolme keskeistä toimintakenttää.
— Mahdollinen tulevaisuus on sellainen, jossa suuren osan töistä tekisivät tekoäly ja robotit. Silloin kaikille ei välttämättä olisi työtä.
Eloranta ei pidä tätä todennäköisenä:
— Kaikilla kolmella sektorilla riittää työtehtäviä, joihin tarvitaan ihmisiä.
Maatalous nousee uuteen arvoon, kun omavaraisuutta mietitään huoltovarmuuden näkökulmasta. Teollinen tuotantokaan ei katoa, uskoo Eloranta.
Toivoa ja työkaluja
Myös Kantola luottaa, että ihmisille jää tehtävää. Se, millaisia ovat työnkuvat ja mitä työelämässä tehdään, on kuitenkin vielä hämärän peitossa.
Viime kevään Nuorisobarometrissä tulevaisuuteensa optimistisesti suhtautuvien nuorten määrä oli romahtanut. Vielä vuonna 2021 neljä viidestä nuoresta suhtautui tulevaisuuteen joko optimistisesti tai erittäin optimistisesti, vuonna 2024 näin ajatteli enää 61 prosenttia nuorista.
— Tekoäly on jo vienyt uran alkuvaiheen työpaikkoja, joihin nuoria on tavallisesti rekrytoitu. Nuorten on entistä vaikeampi päästä työmarkkinoille. Tällä on yhteys optimismin vähenemiseen, Kantola toteaa.
Hänen mielestään yliopiston pitäisi olla hereillä ja tarjota koulutusta, joka olisi joustavaa ja monitieteistä. Tulevaisuudessa alaa voi joutua vaihtamaan usein tai ottamaan haltuun useita aloja.
Yliopistossa on jännite erikoistumisen ja joustavuuden välillä, Kantola pohtii. Tieteen ja tutkimuksen trendinä on erikoistua, mutta koulutuksen pitäisi valmistaa muuttuvaan työelämään.
— Voimme antaa eväitä pärjätä mullistuksen kanssa niin nuorille kuin työelämästä singonneille. Yliopiston pitää tarjota toivoa ja työkaluja. Edessä voi olla uuden oppimisen renessanssi.
Koulutus auttaa
Kriiseissä jälkihoito yleensä unohtuu, Eloranta harmittelee. Niin kävi esimerkiksi 1990-luvun laman ja koronapandemian jälkeen, jolloin olisi tarvittu eriytymistä ehkäisevää politiikkaa.
Muutoksen haittavaikutuksia voidaan lieventää kouluttamalla ihmisiä, jotta he eivät putoa tyhjän päälle.
— Koulutus on avain myös tulevaisuuden töihin. Tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät innovoimaan. Ilmastonmuutos vaatii ratkaisuja, ja siinä teknologinen kehitys voi auttaa.
Kun tuottavuus kasvaa, saman työn voi tehdä vähemmällä väellä. Toisaalta voi myös tehdä samalla väellä enemmän.
Tekoäly mullistaa jo Elorannan omaa alaa taloushistoriaa.
— Saamme datasta esiin rakenteellisia tekijöitä, joihin ei ennen päästy käsiksi.
Shokkeja ja surua
Muutos ei ole yleensä sitä, mitä enemmistö olisi toivonut. On ihmisille tyypillistä ajatella, että senhetkinen yhteiskunta on hyvä. Ei haluttaisi muutoksia siihen, mihin on totuttu, Eloranta pohtii.
Tehdastyö kellokortteineen oli monelle maalta tulleelle shokki. Ja kun tehtaita sitten aikanaan suljettiin, se oli suuri suru niiden työläisille. Ihmiset kuitenkin sopeutuivat.
Häviääkö luddiitti aina taistelunsa?
— Vääjäämättömiä prosesseja ei voi pysäyttää. Ei kannata lähteä barrikadeille esimerkiksi tekoälyä vastaan. Sen sijaan voi vaikuttaa siihen, miten paljon resursseja tarjotaan uudelleenkouluttautumiseen.
Nostalgiaa voi ymmärtää, mutta Elorantaa ei menneiden aikojen Suomi houkuta.
— Olen hyvin tietoinen elintason ja elämänlaadun parantumisesta teknologisen kehityksen myötä. Haluaisiko kukaan oikeasti palata vaikka 1860-luvun Suomeen nälänhädän ja tautien keskelle?
Ymmärrä muita
Suomalaisen yhteiskunnan muutos on ollut niin nopea, että eri väestöryhmien välinen ymmärrys on rapautunut, ajattelee Kantola.
— Olemme eriytyneet erilaisiin todellisuuksiin. Työelämässä paineet ovat kiristyneet läpi koko yhteiskunnan niin, että monella ei riitä energiaa miettiä asioita muiden kannalta. Silti olisi olennaista kuunnella toisia ja ottaa heidän näkökulmansa vakavasti.
Professorin mukaan on vaarallista, jos liian moni putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle. Kun ihmiset ovat vihaisia, yllättävät voimat lähtevät liikkeelle ja seuraukset voivat olla dramaattisia.
— Toinen maailmansota syttyi Saksan keskiluokan romahduksesta. Toivon, ettei nyt tarvita suursotaa, vaan keksitään, miten ongelmat ratkotaan yhdessä, Kantola sanoo.
Yhteiskunnan pitää kuvitella itsensä uudelleen, kuten kaikki yhteiskunnat joutuvat rakennemuutoksessa tekemään, Kantola miettii. Joko se murenee ja kuolee pois tai sitten se onnistuu luomaan nahkansa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Suomessa on paljon alueita, joilla kiinteistöt ovat käytännössä menettäneet vaihtoarvonsa. Toisaalta suurissa kaupungeissa niiden arvo vain kasvaa.
— Tämä on iso yhteiskuntapoliittinen ilmiö: Suomi on erilainen eri ihmisille, sanoo aluesuunnittelun ja -politiikan professori
Hänen mukaansa pankeilla ja niiden riskiarvioilla on suuri vaikutus syrjäseutujen asukkaiden arkeen. Jos lainaa ei myönnetä, asuntoja ei voida rakentaa, myydä eikä korjata.
Suomessa on väkilukuun nähden paljon pieniä keskuksia. Aluerakenne syntyi, kun teollisuus- ja palveluyhteiskuntaa rakennettiin hajauttaen. Rakennetta pitävät yhä yllä kuntien valtionosuudet ja poliittinen järjestelmä.
Puhe siitä, että koko Suomi pidetään asuttuna, on pelkkää poliittista sanahelinää, Moisio huomauttaa. Suomi ei ole koskaan ollut kokonaan asuttu, eikä etenkään nyt. Väestö ikääntyy ja vähenee kovaa vauhtia. Esimerkiksi Kymenlaaksossa syntyneiden lasten määrä puolittui viimeisten 15 vuoden aikana.
— Koko hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu kasvun idean pohjalle, eikä sitä voi pitää yllä pienemmällä väestöllä. Jos halutaan säilyttää aluerakenne ja palvelut nykyisellään, on pakko saada alueille maahanmuuttoa.
Hyvän kehän käynnistäminen on monimutkaista. Investointeja ei tule, ellei saatavilla ole työntekijöitä. Toisaalta harva muuttaa seudulle, jossa ei ole työpaikkoja. Investoinnit luovat työtä, mutta yksityisiä investointeja ei tule ilman julkista satsausta.
Elämään ollaan silti yhtä tyytyväisiä Suomen kuihtuvilla alueilla kuin keskuksissa, kertovat EU:n kyselytutkimukset. Maaseutubarometreissa myös maaseutu näyttäytyy nuorelle ikäluokalle houkuttelevana elinympäristönä.
Eri puolilla Suomea on nyt paljon investointipotentiaalia: muun muassa energiaa, biotaloutta, kaivoksia, metallien jalostusta ja datakeskuksia. Jotta ne saadaan toteutumaan, tarvitaan uutta alueellista teollisuuspolitiikkaa.
— Toivoisin, ettei Suomesta tule halvan energian ja raaka-aineiden periferiaa, vaan myös osaamisella olisi täällä yhä merkitystä.