Kun koronapandemia saapui Suomeen 2020, pääministeri Sanna Marin vetosi ihmisiin, ettei ollut oikea aika mennä mökille.
Toive kuitenkin kaikui kuuroille korville, ja kymmenet tuhannet suomalaiset siirtyivät vapaa-ajanasunnoilleen etätöihin.
Ilmiö ei kerro niinkään tottelemattomuudesta kuin vapaa-ajanasuntojen merkityksestä, arvioi monipaikkaisesta asumisesta 6.3. väittelevä
— Vaikka monipaikkaista asukasta ei tunnusteta virallisesti kunnan asukkaaksi, monet suomalaiset itse kokevat niin. Digitalisaatio on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia monipaikkaiselle työnteolle. Siteet vapaa-ajanasunnon paikkakuntaan voivatkin olla yhtä vahvat tai jopa voimakkaammat kuin viralliseen asuinpaikkaan.
Monipaikkaista asumista on tähän asti tarkasteltu lähinnä taloudellisesta näkökulmasta korostaen vapaa-ajanasukkaiden maakuntiin tuomia tuloja. Tutkimuksessaan Rantanen huomasi lähestymisen jättävän huomiotta monet muut tavat, joilla monipaikkaiset asukkaat osallistuvat vapaa-ajan paikkakuntansa arkeen.
Näitä tapoja ovat esimerkiksi toiminta yhdistyksissä, palveluiden tarjoaminen yrittäjinä ja kansalaisvaikuttaminen vapaa-ajanasunnon kunnassa.
Väitöskirjassaan Rantanen määrittelee tälle osallistumiselle neljä tyyppiä, jotka ovat monipaikkainen yrittäjä, paikkakuntaa sympatisoiva asiantuntija, edunvalvoja ja kutsumustietoinen kansalaisaktivisti.
— Monipaikkaiset asukkaat voivat tuoda alueille asiantuntemustaan ja verkostokontaktejaan, Rantanen huomauttaa. Tämä voi helpottaa epätasaisen aluekehityksen aiheuttamia haasteita vapaa-ajanasukasvaltaisella maaseudulla.
Monipaikkaisten asukkaiden potentiaalia hillitsee kuitenkin virallinen aluekehitysjärjestelmä, joka korostaa yksipaikkaista asumista.
Monipaikkaisille asukkaille tulisi suoda virallisesti mahdollisuus osallistua alueiden kehittämiseen. Esimerkiksi vapaa-ajanasukasvaltaisen maaseudun kuntiin voitaisiin perustaa foorumeita, joissa paikalliset toimijat ja monipaikkaiset asukkaat yhdessä etsivät keinoja aluekehityksen vahvistamiseen. Nykyiset rakenteet eivät tue tällaista ryhmien välistä yhteistyötä.
Rantasen kyselyaineistoa, media-analyysia sekä monipaikkaisten asukkaiden ja viranhaltijoiden haastatteluja yhdistävä väitöskirja