Kansalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin on voimakkaan epäluuloista, vaikka Suomen virallinen linja painottaa maiden kahdenvälisten suhteiden läheisyyttä ja yhteistyön monimuotoisuutta. Ulko‑ ja turvallisuuspolitiikassa syntyy uudenlaisia jakolinjoja ja siitä on muotoutumassa yksi keskeisistä kysymyksistä ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Tämä käy ilmi tuoreesta tutkimusraportista ”
Kansainvälinen turvallisuusympäristö on keskellä poikkeuksellisen voimakasta ja monitasoista uudelleenmuotoutumista. Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä on siten menettänyt ohjausvoimaansa, mutta sen rinnalle ei ole syntynyt uutta järjestystä. Maailmanpolitiikkaa leimaa välitila, jossa suurvallat ajavat entistä avoimemmin monisyisiä geotaloudellisia intressejään.
Suomalaisten ulko‑ ja turvallisuuspoliittinen mielenmaisema näyttäytyy sekä vakaana että kansainvälisen järjestelmän muutosten mukaan dynaamisesti muokkautuvana. Enemmistö (71 %) katsoo, että sääntöihin perustuva järjestys on jo tosiasiallisesti korvautunut suurvaltojen etupiiripolitiikalla, mutta samalla Euroopan tehtävänä nähdään yhteisiin sopimuksiin pohjautuvan järjestyksen puolustaminen suurvaltojen hegemonista asemaa haastaen (74 %). Yhteistyön rakentaminen Brasilian, Intian ja muiden keskisuurten toimijoiden kanssa hyväksytään laajasti varteenotettavana strategiana (71 %). Myös tuki Ukrainalle on yhä vahvaa (81 %), joskin sodan pitkittyminen ja huomion jakautuminen useamman samanaikaisen kriisin kesken näkyvät pienenä solidaarisuuden notkahduksena.
Nato on suomalaisille turvallisuuden takaaja, ei arvo‑ tai identiteettikysymys
Nato‑jäsenyys koetaan edelleen perusteltuna, mutta kannatus (73 %) on laskenut kahdessa vuodessa kymmenen prosenttiyksikköä. Kannatuksen lasku näyttäisi heijastelevan ennen kaikkea epävarmuuden lisääntymistä Yhdysvaltojen muuttuneen asemoitumisen ja puolustusliiton sisäisten jännitteiden myötä. Naton päätehtävään, yhteiseen puolustukseen ja pelotteeseen, kohdistuva luottamus on säilynyt vahvana, ja suomalaiset ovat edelleen vahvasti sitoutuneita liittokunnan vastavuoroisuuden periaatteeseen. Tästä kertoo muun muassa se, että runsas enemmistö (57 %) olisi valmis lähettämään suomalaisia reserviläisiä tueksi hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Nato‑maalle. Nato‑jäsenyys näyttäytyy suomalaisille vahvasti turvallisuuden takaajana, ei niinkään arvo‑ tai identiteettipohjaisena ratkaisuna.
Ydinaseisiin suhtaudutaan aiempaa hyväksyvämmin, mutta tarkasti rajattuna
Naton ydinaseharjoituksiin osallistumista (54 %) ja ydinaseiden kauttakuljetuksia (46 %) kannatetaan aiempaa vahvemmin. Samoin eurooppalaisen ydinpelotteen vahvistaminen saa selvän enemmistön tuen (59 %). Sen sijaan ydinaseiden sijoittaminen Suomen maaperälle ei edelleenkään saa juuri kannatusta (22 %), ja kolme neljäsosaa haluaa Suomen laativan muiden Pohjoismaiden tavoin poliittisen linjauksen, jonka mukaan Suomeen ei sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Myös avauksiin kehittää pohjoismainen ydinase suhtaudutaan varauksellisesti (33 %). Vahva tuki ydinaselainsäädännön parlamentaariselle valmistelulle (77 %) ilmentää proseduraalisen legitimiteetin merkitystä: ydinasekysymyksiä halutaan käsitellä laajan valmistelun ja konsensukseen tähtäävän keskustelun pohjalta.
Kansalaisten ja päättäjien näkemykset Suomen ja Yhdysvaltojen suhteesta erkanevat
Vain noin kymmenesosa suomalaisista katsoo, että Yhdysvallat olisi nykyhallinnon aikana enää valmis puolustamaan Nato‑liittolaisiaan. Myös sen sitoutuminen Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen puolustusyhteistyösopimukseen koetaan ohueksi (24 %). Yhdysvaltoihin kohdistuva epäluottamus on erityisen voimakasta naisten keskuudessa. Siinä missä Suomen virallinen linja painottaa maiden kahdenvälisten suhteiden läheisyyttä ja yhteistyön monimuotoisuutta, kansalaisten enemmistö haluaisi vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista niin aseteknologian (87 %), digitaalisen infrastruktuurin (79 %) kuin laajemmin kulutusvalintojenkin (91 %) osalta.
Euroopan vastuun lisääntymiselle on laaja hyväksyntä, mutta Euroopan tämänhetkisten kyvykkyyksien rajoitukset tunnistetaan. Samanaikaisesti Euroopan ja Naton työnjako erotetaan selvästi toisistaan. Nato nähdään ensisijaisena sotilaallisen pelotteen ja kovan turvallisuuden tuottajana, kun taas EU:n ulkopoliittinen tehtäväkenttä mielletään huomattavasti monipuolisemmaksi kattaen laajasti määritellyn turvallisuuden, kriisinhallinnan ja poliittisen koordinaation.
Ulko‑ ja turvallisuuspolitiikka yhä tärkeämpää äänestäjille
Veronkorotukset näyttäytyvät äänestäjille hivenen julkisen palvelun leikkauksia hyväksyttävämpänä tapana rahoittaa kasvavat puolustusmenot velkajarrun vallitessa. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole selkeästi hyväksyttävä kansalaisten mielestä, vaikkakaan niitä ei myöskään suoranaisesti tyrmätä. Ainoastaan vasemmistoliiton kannattajien suhtautuminen palvelujen leikkaamiseen on lähes täysin kielteistä. Rahoituskeinojen koettu hyväksyttävyys ei myöskään vaihtele sen mukaan, millaisia julkisen talouden linjauksia puolueisiin perinteisesti yhdistetään.
Kansalaiset seuraavat tiiviisti maailmanpolitiikkaa, jonka yllättävät käänteet synnyttävät monenlaisia turvallisuushuolia ja ‑tarpeita. Suomen ja Euroopan johtajien odotetaan ottavan aktiivisen roolin yhteisen turvallisuuden rakentamisessa ja vastaavan Yhdysvaltojen moukariin suuntaamalla purkupallo sekä Naton sisäisiin jännitteisiin että laajemmin sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään kohdistuviin paineisiin. Tämä vaatii vaikeita valintoja ja laajaa demokraattista puntarointia. Ulko‑ ja turvallisuuspolitiikka nouseekin oletettavasti yhdeksi keskeiseksi teemaksi kevään 2027 eduskuntavaaleissa ja saattaa jakaa aiempaa enemmän niin puolueita kuin äänestäjiä.
– Suomessa turvallisuuskysymysten politisoituminen uudelleen ilmenee etenkin kasvavana jännitteenä puolustustarpeisiin erittäin myönteisesti suhtautuvien kokoomuksen ja perussuomalaisten ja niihin kriittisesti asemoituvien vasemmistoliiton kannattajien välillä. Tämä vireyttää suomalaista ulko‑ ja turvallisuuspoliittista keskustelua, joka on edelleen moneen muuhun maahan verrattuna huomattavan konsensuaalista, hankkeen johtaja, yleisen valtio‑opin apulaisprofessori
Nyt julkaistu tutkimusraportti ”Purkupallon politiikka: Suomalaisten odotukset ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan siirtymissä” pohjautuu NATOpoll‑tutkimushankkeen suunnittelemaan kyselyaineistoon, jonka Taloustutkimus on kerännyt 31.3.–14.4.2026. Kyselyyn vastasi 3 141 15–93‑vuotiasta suomalaista. Vastaajista 840 oli ollut mukana kaikilla edellisillä kierroksilla, mikä on 29 prosenttia ensimmäisen kierroksen, 41 prosenttia toisen kierroksen, 51 prosenttia kolmannen kierroksen ja 75 prosenttia neljännen kierroksen vastaajista. Kokonaan uusia vastaajia oli 2 301. Alkuperäiset vastaajat painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan ensimmäisen kierroksen vastanneita vastaaviksi. Koko aineisto on painotettu uusimpien ikä‑, sukupuoli‑ ja asuinpaikkatietojen pohjalta laskettujen väestöpainojen mukaisesti. Koko aineiston virhemarginaali on noin ± 1,8 prosenttiyksikköä ja alkuperäisten vastaajien osalta noin ± 3,4 prosenttiyksikköä.
Tutkimusraportti tarjoaa tietoa ja suosituksia, jotka voivat auttaa vahvistamaan Suomen varautumista ja yhteiskunnallista turvallisuutta tulevaisuudessa.
Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa on mukana tutkijoita Helsingin yliopistosta, Tampereen yliopistosta, Turun yliopistosta, Åbo Akademista ja Ulkopoliittisesta instituutista.
Lisätietoja:
Yleisen valtio‑opin apulaisprofessori Hanna Wass, Helsingin yliopisto, puh. +358 50 448 4399
Professori Juhana Aunesluoma, Helsingin yliopisto, puh. +358 50 415 6592
Professori Tuomas Forsberg, Tampereen yliopisto, puh. +358 50 569 1752
Yliopistotutkija Johanna Vuorelma, Tampereen yliopisto, puh. +358 45 357 8335