Ärtymyksestä on myös hyötyä, sanoo professori, antropologi Anni Kajanus

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2026.

Bussissa on täyttä, mutta joillain on otsaa pitää laukkua penkillä. Puoliso on taas täyttänyt astianpesukoneen väärin. Veli maiskuttaa ällöttävästi. Ärsyttää!

Ihmisten yhteistyön vakavia ongelmia on tutkittu paljon. Mutta entä päivittäinen lievä kitka? Se kiinnostaa sosiaali- ja kulttuuriantropologian tuoretta professoria

— Ärtymyksen yleisyys viittaa siihen, että siitä on jotain hyötyä. Tärkeimmissä läheisissä ihmissuhteissa voidaan olla lähes kroonisessa lievän ärsytyksen tilassa.

Kajanuksen tutkimusryhmä tutki ärsytystä Suomessa, Kiinassa, Sri Lankassa, Brasiliassa ja Zimbabwessa. He tekivät koeasetelmia ja havainnoivat ihmisten arkea perheissä, kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla. Paljastui kiinnostavia yhtäläisyyksiä ja eroja siinä, mikä ihmisiä ärsyttää ja miten he ilmaisevat ärtymystään.

— Kaikissa vertailumaissa eniten ärsyttivät työkaverit ja oma puoliso. Lapsia taas ärsyttivät erityisesti sisarukset. Verrattain vähän ärtymystä aiheuttivat ystävät, ja heille sitä myös ilmaistiin vähiten.

Hyvä yhdistelmä

Kajanuksesta tuli psykologinen antropologi, kun hän lähti tutkijatohtoriksi Harvardin yliopistoon psykologian laitokselle. Koulutukseltaan hän on sosiaali- ja kulttuuriantropologi.

— Se oli samanlainen kokemus kuin etnografinen kenttätyö. Piti hylätä omat ennakko-oletukset ja opetella aivan uudenlainen kieli. 

Psykologian ja antropologian lähestymistavat ovat perustavanlaatuisen erilaiset, Kajanus toteaa.

— Yhdistämällä ne pystymme kysymään kysymyksiä, joita kumpikaan tieteenala ei yksin pystyisi ratkaisemaan. Tuomme yhteen ihmisen mielen ja biologian sekä kulttuuriympäristön.

Kajanuksen tutkimusryhmässä on sekä antropologeja että psykologeja. He ovat tutkineet ärsytystä nyt neljä vuotta, ja tutkimustulokset ovat ylittäneet kaikki Kajanuksen odotukset.

Etuilijaa mulkoillaan

Tutut asiat eivät ärsytä niin paljon kuin harvinaisemmat harmit, Kajanus toteaa. Suomalaiset eivät juuri ärsyynny huonosta säästä, eivätkä suurkaupunkien asukkaat ruuhkista tai häiriöistä. Sen sijaan ärtymyksen laukaisee usein yhteisten normien rikkomus.

— Erityisesti Suomessa on vahva odotus, että normit ovat yhteisiä ja jaettuja. 

Ärtymys pitää normeja yllä. On hankala kestää muiden tuhahteluja ja silmienpyörittelyjä samalla, kun yrittää etuilla jonossa. Lapsille se opettaa jo pienestä pitäen, kuinka heidän kulttuurissaan toimitaan.

Läheistä ihmissuhdetta ärsytys voi kuormittaa. Se myös herättää vastaärsytystä. Monesti ärsytyksestä ei viitsitä sanoa sen aiheuttajalle, jotta hän ei puolestaan ärsyynny. Ärtymyksestä ja sen ilmaisemisesta on kuitenkin myös hyötyä. Se voi korjata ongelmia, jos toinen muuttaa käytöstään. 

— Ärtymyksen on oltava oikeutettua ja se on ilmaistava sopivalla tavalla. Jos toinen kokee ilmaisun epäreiluksi nalkutukseksi, se ei auta.

Luovaa ilmaisua

Kajanuksen mielestä on mahtavaa, miten luovasti ärtymystä eri maissa ilmaistaan. Suomessa jotkut ihmiset vain työntyvät ääneti bussin penkillä olevan laukun päälle.

Zimbabwessa tutkimusryhmään kuuluva antropologi taas seurasi, kuinka vanha emäntä ääneen rukoillessaan pyysi jumalalta voimaa sietää nuoren polven huonoa käytöstä.

Vaikuttaa siltä, että ainakin suomalaisille ärsytys on epämiellyttävistä tunteista helpoimpia kestää. Se antaa voimaa ja vie eteenpäin. Esimerkiksi pelkoa, häpeää, huolta ja ahdistusta on vaikeampi sietää, Kajanus pohtii.

— Luin hiljattain uudelleen Täällä Pohjantähden alla -kirjan. Siinä mieshahmoilla lähes kaikki tunteet rakkaudesta pelkoon tulevat ulos ärtyneenä kiukutteluna.

Vanhemman polven suomalaisille voi yhä olla ylpeyden aihe, etteivät he kuormita muita omilla tunteillaan. Nuorempi sukupolvi sen sijaan puhuu turhankin sujuvasti globaalia psykoterapiakieltä.

Onko aihetta?

Aina ärtymys ei ole aiheellista. Kun ärsytys nousee, kannattaa pysähtyä miettimään, onko asia oikeasti tärkeä. Johtuuko tunne esimerkiksi väsymyksestä tai nälästä? Tai onko ärsytyksen taustalla jokin toinen tunne, kuten pettymys tai häpeä?

Onko professori itse helposti ärsyyntyvää sorttia?

— Ärsytyskynnykseni on melko korkea. Suhtaudun ihmisiin humoristisella sympatialla: kaikki me täällä yritämme parhaamme ja aina ei mene putkeen. Se auttaa paljon. 

Ärsytystutkimus on nyt analyysivaiheessa. Sen jälkeen Kajanusta kiinnostaisi tutkia, mitkä asiat estävät ihmisten yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumisessa.

— Kyseessä ei ole teknologiaan tai resursseihin liittyvä ongelma, vaan sosiaalinen ja poliittinen ongelma. Haluaisin tutkia, mitkä psykologiset ja kognitiiviset tekijät siihen vaikuttavat. 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.