Suomessa joka kolmas synnytys käynnistetään. Yleisin syy käynnistykselle on yliaikainen raskaus ja lapsivedenmeno ilman supistusten alkamista. Tiedetään, että käynnistetyssä synnytyksessä on spontaanisti käynnistynyttä synnytystä suurempi riski keisarileikkaukselle ja huonolle synnytyskokemukselle. Joskus synnytyksen spontaania käynnistymistä ei kuitenkaan voida jäädä odottamaan, vaan äidin tai lapsen etu vaatii käynnistystä.
Aiemmin synnytyksen käynnistystä on vältetty keisarileikkausriskin kohoamisen pelossa. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan synnytyksen käynnistäminen ei kuitenkaan lisää, vaan saattaa jopa vähentää keisarileikkauksen todennäköisyyttä, jos käynnistystä verrataan sellaisiin raskauksiin, jotka vielä jatkuvat.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Katariina Placen väitöstutkimus osoittaa, että pitkittyneen ensiraskauden käynnistämisen aikaistaminen nykykäytännön mukaisesta raskausviikolta 41+5–42+1 raskausviikolle 41+0 saattaisi vähentää toimenpidesynnytysten osuutta.
– Tutkimuksessamme raskausviikolla 41+0 käynnistetyistä joka kolmas nainen synnytti imukupin avulla tai keisarileikkauksella. Seurantaryhmässä vastaavan toimenpidesynnytyksen koki liki joka toinen. Aikaisemmin käynnistetyissä synnytyksissä synnytyksen jälkeistä verenvuotoa oli myös vähemmän, Place kertoo.
Vastasyntyneiden voinnissa tai keisarileikkausten määrässä sen sijaan ei tässä tutkimuksessa havaittu tilastollista eroa, vaikka viitettä aiemman käynnistyksen hyödyistä olikin mahdollista havaita. Tilastollisia menetelmiä käyttäen eron todeksi näyttäminen olisi kuitenkin vaatinut huomattavasti suuremman tutkimusaineiston.
Käynnistys on riskitekijä huonolle synnytyskokemukselle
Synnyttäjät kokivat käynnistyksellä alkaneet synnytyksensä melko positiivisina. Suurin huonon kokemuksen riski liittyi synnytyskomplikaatioihin: keisarileikkaukseen ja tavanomaista suurempaan verenvuotoon. Nämä ovat yleisiä syitä huonolle kokemukselle myös spontaanisti käynnistyneissä synnytyksissä. Ensisynnyttäjien kokemus omasta pärjäävyydestään oli kuitenkin uudelleensynnyttäjiä huonompi, joten sitä tulisi vahvistaa.
– Jokaiselle ensisynnyttäjälle pitäisi antaa riittävästi valmennusta ja tukea, jonka avulla synnyttäjän oma pärjäävyys uudessa ja arvaamattomassa tilanteessa vahvistuisi. Jos käynnistykseen päädytään, tulee järjestelmämme tunnistaa käynnistys riskitekijäksi huonolle kokemukselle ja tarjota tukea sekä käynnistysprosessin että synnytyksen aikana.
Aiemmin epäonnistuneen käynnistyksen tai pysähtyneen synnytyksen vuoksi keisarileikatuista synnyttäjistä suurin osa eli 73 prosenttia synnytti alakautta jatkossa. Aiempi epäonnistunut käynnistys sekä käynnistys nykyisessä synnytyksessä olivat kuitenkin merkittäviä riskitekijöitä alatiesynnytyksen epäonnistumiselle.
Aikaistettu käynti ainakin ensisynnyttäjille
Lasketun ajan ylittämisen jälkeen istukan toiminta heikkenee ja riskit sikiön voinnin huonontumiselle kasvavat. Myös sikiön menehtymisen riski kasvaa, etenkin kun raskaus etenee yliaikaiseksi (rv 42+0), vaikka se on edelleen pieni. Siksi saattaisi olla hyödyllistä käynnistää synnytys jo ennen kuin yliaikaisuuden riskit raskaudelle kohoavat merkittävästi.
Suomessa ensimmäinen ”yliaikaisuuskontrolli” on hyvin sujuneissa tavallisissa raskauksissa yleisimmin raskausviikolla 41+5, vaikka joissakin toisissa maissa ja Suomessakin joissakin sairaaloissa käyntiä on jo aikaistettu esimerkiksi raskausviikolle 41+0.
– Ehdotan tutkimuksemme perusteella varhennettua loppuraskauden käyntiä raskausviikolle 41+0 ainakin ensisynnyttäjille, sillä heillä on tutkitusti suurempi riski moniin raskauskomplikaatioihin. Tuolloin arvioitaisiin todennäköisyydet synnytyksen spontaanille käynnistymiselle ja keskusteltaisiin odottajan omien toiveiden mukaisesta loppuraskauden hoidosta, eli käynnistyksestä tai seurannasta noin raskausviikolle 42 asti.
Placen tutkimuksessakin puolella seurantaryhmän naisista synnytys käynnistyi itsekseen, ja heillä toimenpidesynnytyksiä oli yhtä vähän kuin raskausviikolla 41+0 käynnistetyillä.
– Luonnollista synnytyksen käynnistymistä haluavat voisivat jatkossakin siis odottaa halutessaan raskausviikon 41+5 ”yliaikaisuuskäyntiä”, hän sanoo.
Lisätietoja väitöksestä
LL Katariina Place väittelee 8.12.2023 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Labor induction at term and beyond - Effects on vaginal delivery rate, adverse outcomes, and childbirth experiences". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa HUS Naistenklinikka, Seth Wichmann-sali, Haartmaninkatu 2.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Universitatis Helsingiensis.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.