Koronaviruspandemia on korostanut tarvetta ymmärtää paremmin eläinten kantamien tautien leviämisreittejä. Tutkimus osoittaa, miten riski taudinaiheuttajien tarttumisesta eläimistä ihmisiin perustuu luonnollisten ja ihmisten aiheuttamien tekijöiden väliseen vuorovaikutukseen.
Jyrsijöiden nopea elinkaari, johon kuuluu sukukypsyyden saavuttaminen nuorella iällä, useita pesueita joka vuosi sekä lukuisia poikasia kutakin pesuetta kohden, tarjoaa tärkeän selityksen sille, miksi ne ovat merkittäviä taudinaiheuttajien lähteitä. Mutta miksi jyrsijöiden välittämät taudinaiheuttajat tarttuvat ihmisiin?
– Useimmat jyrsijät, jotka levittävät zoonoottisia eli eläinten ja ihmisten välillä leviäviä taudinaiheuttajia, ovat kannaltaan huomattavasti vaihtelevia, liikkuvat ainakin satunnaisesti sisätiloissa tai joutuvat metsästetyksi lihan tai turkisten takia. Tulokset olivat johdonmukaisia eri taudinaiheuttajatyyppien eli virusten, bakteerien, sienten ja loisten osalta, samoin kuin tartuntatapojen eli väli-isäntien, vektorivälitteisyyden sekä lähikontaktien ja muiden kontaktien osalta. Lähikontakteihin lasketaan taudinaiheuttajan saastuttamien pienhiukkasten sisäänhengitys, sanoo Frauke Ecke, joka työskentelee projektinjohtajana ja professorina Helsingin yliopistossa sekä vanhempana lehtorina Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU).
Maailmanlaajuinen tutkimus 436 jyrsijälajista
Nature Communications -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa SLU:n, Helsingin yliopiston ja yhdysvaltalaisen Cary Institute of Ecosystem Studies -tutkimuslaitoksen tutkijat toteuttivat maailmanlaajuisen kvantitatiivisen selvityksen, joka perustui tutkimusartikkeleista ja -tietokannoista kerättyyn dataan. Tutkimus kattaa 436 jyrsijälajia, joista 282 tunnetaan zoonoottisten taudinaiheuttajien lähteinä. Tutkijat tarkastelivat kytköksiä seuraavien tekijöiden välillä: jyrsijöiden ympäristövalinnat ja populaatioiden koon vaihtelu, ihmisen jyrsijöihin kohdistuva metsästys ja jyrsijöiden asema taudinaiheuttajien lähteinä.
– Tulokset ovat hämmästyttävän samankaltaisia eri mantereiden, tautijärjestelmien ja jyrsijälajien välillä, sanoo Rick Ostfeld, yksi artikkelin pääkirjoittajista.
Jyrsijävälitteisen tartunnan riski suurempi tietyillä alueilla
Tutkijat myös tunnistivat alueita, joissa tartuntariski jyrsijöiden ja ihmisten välillä on suuri: suuressa osassa Eurooppaa, erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopassa, pitkällä Itä-Euroopasta Itä-Aasiaan ulottuvalla kaistaleella, Itä-Kiinassa, osissa Etelä-Amerikkaa, Kaakkois-Australiassa ja Pohjois-Amerikan itäosissa.
– Näillä alueilla jyrsijöitä kohtaavilla ihmisillä on suuri riski tavata yksilöitä, jotka kantavat zoonoottisia taudinaiheuttajia, Ecke toteaa.
Tällaisia taudinaiheuttajia kantavia jyrsijöitä ovat muun muassa metsämyyrä Euroopassa, peurahiiri Pohjois-Amerikassa ja chaconruohohiiru Etelä-Amerikassa. Näiden lajien populaatiot vaihtelevat huomattavasti, ja ne voivat oleilla myös sisätiloissa.
– Erityisesti suuri populaatiovaihtelu yhdessä jyrsijöiden luonnollisen elinympäristön häiriöiden kanssa voi selittää, miksi jyrsijät muuttavat ihmisten asuinsijoille ja niiden lähistölle. Tällainen liikehdintä on tyypillistä niin kutsutuille generalisteille eli lajeille, jotka selviytyvät monissa eri ympäristöissä. Ne ovat taudinaiheuttajien tärkeimpiä lähteitä, Ecke kertoo.
Tieteellinen artikkeli:
Ecke, F., Han, B.A., Hörnfeldt, B. et al. Population fluctuations and synanthropy explain transmission risk in rodent-borne zoonoses. Nat Commun 13, 7532 (2022). https://doi.org/10.1038/s41467-022-35273-7
Yhteystiedot:
Rick Ostfeld, Cary Institute of Ecosystem Studies, USA, email ostfeldr@caryinstitute.org