Ekinokokki on heisimatoihin kuuluva loinen. Viime aikoina ekinokokki-tutkimus on keskittynyt ruoan saastumisriskiin. Helsingin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa keskityttiin Suomen kannalta tärkeisiin metsämarjoihin mustikkaan ja puolukkaan.
Sanna Malkamäki tutki väitöskirjatyössään, voivatko heisimatojen munat tarttua metsässä kasvavien mustikoiden ja puolukoiden pintaan ja leviävätkö munat marjametsässä petoeläimen ulosteesta marjoihin. Tutkimuksessa käytettiin koemallina ihmiselle vaaratonta ilveksen heisimatoa, koska sen munat ovat ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia kuin esimerkiksi ihmiselle vaarallisten ekinokokkien munat.
Malkamäki osoitti, että heisimadon munat tarttuivat metsäolosuhteissa marjojen pintaan. Lisäksi malliloisena käytetyn ilveksen heisimadon DNA pystyttiin toteamaan mustikoista vielä yli kuukauden kuluttua kokeellisesti saastutetun ulosteen metsään viemisen jälkeen useiden metrien päässä kasvavista mustikoista. Loismunien leviämistä puolukoihin sen sijaan ei todettu.
Loisten munat ovat mikroskooppisia ja pinnaltaan tahmeita, ja pystyvät siksi tarttumaan syötävien kasvien pintaan, kuten marjoihin, ja aiheuttamaan loistartuntariskin ihmisille, jotka syövät niitä raakana.
– Tulokset osoittavat, että heisimatojen munat pystyvät tarttumaan marjojen pintaan ja siten myös siirtymään ihmiseen marjojen välityksellä. Leviämistutkimuksemme perusteella mustikat ovat todennäköisempi tartunnan lähde kuin puolukat. Tuloksella on erityisesti merkitystä, mikäli ekinokokki-loiset yleistyvät Suomessa. Ihmisille vaarallista myyräekinokokkia ei ole toistaiseksi havaittu kotoperäisenä Suomen metsissä, kertoo Malkamäki.
Lisäksi Malkamäki kehitti DNA:n toteamiseen perustuvan PCR-menetelmän Suomen kannalta tärkeimpien ekinokokki-lajien, hirviekinokokin ja myyräekinokokin toteamiseksi.Tällä menetelmällä Malkamäki tutki Suomen ja Viron toreilta ostettuja marjoja.Toreilta ostetuissa näytteissä ei todettu ekinokokki-loisten DNA:ta. Malkamäen mukaan kehitettyjä menetelmiä voitaisiin käyttää esimerkiksi marjaerien tarkastamiseen näiden loisten varalta.
Väitöstilaisuus:
ELL Sanna Malkamäki väittelee 3.11.2023 kello 12 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Vaccinium forest berries as potential vehicles for taeniid eggs - detection and dispersal". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Infokeskus, sali K 1088, Viikinkaari 11.
Vastaväittäjänä on professori Daniel Młocicki, Medical University of Warsaw, ja kustoksena on professori Antti Sukura.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Universitatis Helsingiensis. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Vaarallisin ekinokokkilaji on myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis), joka voi johtaa ihmisillä alveolaariseen ekinokokkoosiin, hitaasti etenevään, mutta hengenvaaralliseen sairauteen, joka leviää pääasiassa maksaan. Suomessa myyräekinokokkia ei ole todettu, mutta sitä esiintyy kotoperäisenä Virossa ja harvinaisena Ruotsissa.
Myyräekinokki on Suomessa lakisääteisesti vastustettava eläintauti, jonka vuoksi esimerkiksi Suomeen tuotavat koirat on lääkittävä heisimatoa vastaan. Suomen luonnossa on tiettävästi otolliset olosuhteet myyräekinokokin leviämiselle, esimerkiksi oivallisia isäntälajeja, kuten kettuja ja supikoiria, esiintyy Suomessa runsaasti. Suomi ylläpitää tautivapaata statustaan EU:ssa tutkimalla vuosittain kettuja ja supikoiria myyräekinokokin varalta.
Usein kysyttyä myyräeknokokista, ks. Ruokaviraston Q&A
Sen sijaan Suomessa esiintyy kotoperäisenä susien ja hirvieläinten välisessä elämänkierrossa elävä Fennoskandian hirviekinokokki (Echinococcus canadensis G10). Hirviekinokokki voi tarttua myös ihmiseen ja aiheuttaa kystiseksi ekinokokkoosiksi kutsutun taudin. Viimeisin kotoperäinen ihmistapaus Suomessa on vuodelta 2015.