Viime viikkoina uutisissa juhlistettiin Helsingin liikenneturvallisuuden merkkipaalua: 12 kuukautta (heinäkuu 2024–heinäkuu 2025) ilman yhtään liikennekuolemaa. Saavutus sai huomiota kotimaassa, kansainvälisesti ja sosiaalisessa mediassa.
Ilonaihe kääntyi kuitenkin nopeasti suruksi. Vain 17 päivän aikana Helsingissä on sattunut kaksi kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joissa kuoli kolme henkilöä. Ensin pyöräilijä menehtyi toisen pyöräilijän kanssa sattuneessa törmäyksessä ja sitten kaksi auton matkustajaa kuoli Lahdenväylän ulosajossa. Vielä ennen näitä kuolemia toinen kirjoittajista totesi Yahoo UK:n haastattelussa, että “kun liikennekuolemien määrä on Helsingissä pieni, tilanne voi muuttua nopeasti”. Valitettavasti näin myös kävi: kolme kuolemaa alle kolmessa viikossa.
Kuolemien lisäksi loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Mediassa kerrottiin, että kuluneen vuoden aikana Helsingissä sattui vähemmän henkilövahinko-onnettomuuksia kuin 1980-luvun lopulla. Tämä on toki totta. Kuitenkin Tilastokeskuksen mukaan loukkaantumisiin johtaneiden onnettomuuksien määrä Helsingissä on jälleen noussut viime vuosina. Tämä kehitys on huolestuttava.
Riippumattoman tutkimuksen tarve
Tilanne nostaa esiin syvemmän ongelman. Suomessa on vain vähän riippumattomia liikenneturvallisuustutkijoita, erityisesti yliopistoissa. Tämä vaikeuttaa tasapainoisen ja tutkimusnäyttöön perustuvan keskustelun käymistä. Media turvautuu usein viranomaisiin, etujärjestöihin tai konsultteihin, mikä johtaa helposti yksipuoliseen kuvaan.
Liikenneturvallisuus on liian tärkeä aihe jätettäväksi vain viranomaisten tai järjestöjen varaan. Tarvitaan poliisin, liikennesuunnittelijoiden ja järjestöjen lisäksi riippumattomia tutkijoita, jotka arvioivat tilannetta kriittisesti ja kansainväliseen vertaisarviointiin perustuen. Valtion organisaatioiden olisi hyvä ymmärtää, että vaikka konsulttiraportit tarjoavat nopeita vastauksia, yliopistojen tutkimus tuo ainutlaatuista pitkäjänteisyyttä ja riippumattomuutta. Kansainvälinen tiedeyhteisö arvioi jatkuvasti yliopistotutkijoiden tulokset. Myös säätiöiden tulisi huomioida yliopistojen liikenneturvallisuustutkimuksen merkitys.
Nollavisio vaatii monialaista yhteistyötä
On selvää, että 12 kuukauden jakso ilman kuolonkolareita on hieno saavutus ja sen juhlistaminen on perusteltua. Mutta kokonaiskuvaa ei saa unohtaa. Nollavisioon – tavoitteeseen, jossa kukaan ei kuole liikenteessä – on yhä matkaa. Sen saavuttaminen tai edes lähestyminen edellyttää jatkuvaa, monialaista yhteistyötä.
Yliopistotutkijoiden riippumattomat näkemykset ovat tässä työssä välttämättömiä. Ne tarjoavat pohjan, jonka varaan voidaan rakentaa realistisia ja kestäviä ratkaisuja – sellaisia, jotka kestävät paitsi yhden onnettomuudettoman vuoden, myös tulevat vuosikymmenet.