Äitien mielenterveyteen pitkään kestävää vaikutusta ennustavat erityisesti hoivataakkaan liittyvät tekijät. Tutkimuksessa seurattiin rekisteriaineistojen avulla niitä vanhempia, joiden alle 20-vuotias lapsi sairastui syöpään vuosina 2000–2016. Vanhempien mielenterveyden muutoksia mitattiin psyykenlääkeostojen avulla.
Lapsen syöpädiagnoosia edeltävän vuoden aikana 11 prosenttia äideistä ja seitsemän prosenttia isistä osti psyykenlääkkeitä vähintään kerran. Välittömästi diagnoosia seuraavan vuoden aikana lääkitys yleistyi äideillä kuusi ja isillä kolme prosenttiyksikköä.
– Naiset käyttävät yleisesti ottaen enemmän psyykenlääkkeitä kuin miehet, mikä voi osittain selittää miksi lääkitys yleistyi diagnoosin jälkeen enemmän äideillä kuin isillä, kommentoi väestötieteen yliopistonlehtori Niina Metsä-Simola Helsingin yliopistosta.
Vanhempien psyykenlääkitys yleistyi heti lapsen syöpädiagnoosin jälkeen riippumatta syöpätyypistä, sairastuneen lapsen iästä tai muista hoivataakkaan vaikuttavista tekijöistä. Sen sijaan näillä tekijöillä oli merkitystä sille, miten nopeasti psyykenlääkityksen yleisyys palasi lapsen diagnoosin jälkeen sairastumista edeltävälle tasolle.
– Tämä oli odotettavissa, sillä vaikeudet yhdistää sairastuneen lapsen hoito muihin velvollisuuksiin alkavat todennäköisesti näkyä selvemmin ajan myötä, Metsä-Simola kertoo.
Perheille tärkeää tarjota pitkäkestoista tukea
Niillä äideillä, joiden lapsi oli sairastuessaan alle 10-vuotias tai joilla oli myös muita kotona asuvia alaikäisiä lapsia, psyykenlääkitys pysyi diagnoosin jälkeen pidempään koholla verrattuna muihin äiteihin. Isillä vastaavaa yhteyttä ei havaittu.
– Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lapsen sairastuessa äidit ottavat keskimäärin enemmän vastuuta hoidosta ja ovat pidempään poissa töistä kuin isät. Tämä näyttäisi kuormittavan äitien mielenterveyttä pitkällä aikavälillä, toteaa Metsä-Simola.
Tutkimuksessa seurattiin vanhempien mielenterveyden muutoksia viisi vuotta lapsen diagnoosin jälkeen. Keskushermoston syöpiin sairastuneiden lasten äideillä psyykenlääkitys pysyi koko tämän ajan selvästi koholla diagnoosia edeltävään tasoon verrattuna.
– Perheille olisi tärkeää tarjota tukea tarpeeksi pitkään, myös aktiivisten syöpähoitojen päättymisen jälkeen, sanoo Metsä-Simola.
Tutkimus on julkaistu Cancer Medicine –lehdessä ja saatavilla verkossa:
http://doi.org/10.1002/cam4.4662
Lisätiedot:
Niina Metsä-Simola
Puh. 050 317 7636
Sähköposti: niina.metsa-simola@helsinki.fi